Miten välttää väsynyt ja välillä uupunutkin olotila "työpäivän" jälkeen?

["äiree"]

Olen siis nyt työssäoppimisjaksolla ja panostan täysillä jokaiseen "työpäivään", niin, että olen ihan väsyksissä ja välillä todella uuvuksissakin, kun kotiin tulen lapsen kanssa noin kolmen-neljän maissa iltapäivällä.

Tuntuu, etten jaksaisi tehdä yhtään mitään, mutta silti on vain pakko väsyneenäkin ainakin jotain pientä kotityötä tehdä, ettei tarvitsisi niin paljoa siivota viikonloppuna.

Ja välillä lapsen ainaiset kysymyksetkin alkavat väsyttää, mutta on syytä jutella ja ottaa hänet mahdollisimman paljon huomioon illalla, niin hän ei hae typerillä tempauksilla huomiota.

Tuntuu myös joskus myöhemmin illalla, kun päivä on jo lopuillaan, että huh huh, kaikki muut otan huomioon, paitsi en itseäni. Se usein tulee viimeiseksi.

 

[viiiiiiiiiii]

Ota pienenpienet päiväunet, 15min-max. puoli tuntia heti kun tulette kotiin. Pieni lepo piristää, sillä aikaa lapsi voi leikkiä tai katsoa vaikka dvd:n. Olette kuitenkin melko aikaisin kotona, joten sinulla on pitkä ilta aika puuhailla kaikkea. Kotityöt teet lapsen hereilläoloaikana, osan yhdessä lapsen kanssa, näin sinulle jää ihan omaa aikaa, kun lapsi on nukahtanut illalla

 

["kesäkuinen"]

Kuulostaa niin tutulta...
Hetkittäin sitä miettii että selviääkö viikon loppuun seuraaviin vapaisiin. Itse teen täyttä listaa kuukausittain ja huollan 6v. lapsen yksin. Jokaisen työpäivän jälkeen jalkoja särkee ja henkisesti aivan puhti pois. Nautin tavallaan kuitenkin työstäni ja tietysti lapsestani, mutta tuntuu että työtä on liikaa. Herään aamuisin 5.15 ja kotona ollaan sitten n. klo 17. Lapsi menee nukkumaan jo klo 20. Ilta jää lyhyeksi ja koen etten pysty riittävästi antamaan lapsellenikaan. Illan kolme tuntia menee ruoka ja iltatoimien merkeissä ja sitten on jo niin puhki että itsekin nukahtaa jo klo 21. Ei edes kuulosta elämältä hetkittäin..

 

["minttu"]

Älä panosta henkisestä (tai fyysisesti) niin paljon työhösi, nuku riittävästi yöllä ja ota nokosia + syö hyvin .

 

[alkuperäinen]

"kesäkuinen", juu ja minulla on tuon tyyppistä "herkkua" tiedossa talvella, kun mies on tammi-helmikuussa työmatkalla. kyllä jo nyt mietin, että miten mahtaa arki rullata lapsen kanssa ja miten me molemmat jaksamme? Joudumme heräämään hieman ennen seitsemää ja sen jälkeen vien lapsen aamupäivähoitoon jo vähän yli seitsemältä, sitten on itsellä edessä reilun tunnin ajomatka kouluun (talvella matka kestää pitempään)- koulu alkaa yhdeksältä. Lapsen tulen hakemaan noin viiden maissa ja sitten onkin edessä ruoanlaitto + muut iltatekemiset. Nukkumaan
olen ajatellut kanssa mennä lapsen kanssa ajoissa, vaan saa nähdä mitä lapsi siitä sitten tuumii.
Hän monesti haluaa valvoa vaikka kuinka ja kauan, mutta en voi häntä yksinkään jättää olkkariin
iltaa viettämään. Nukkumaan hänen on mentävä kanssani samaan aikaan.

Samoiten mietin jo nyt tulevia koulutehtäviä, että missähän vaiheessa nekin kerkeän tekemään? No onneksi mies tulee viikonloppuisin kotiin, niin sitten on ainakin aikaa tehdä tehtäviä.

Paitsi sitten, kun tuolle jaksolle tulee tenttipäiviä, niin niihin voi olla melkoisen mielenkiintoista päntätä arki-iltana, kun lapsi koko ajan höpisee ja pöpisee omiaan + yritä siinä sitten keskittyä lukemiseen.

 

[alkuperäinen]

"minttu", tuo on kieltämäti hyvä neuvo, että älä panosta niin paljon työhösi, mutta kun en voi ns. välinpitämättömästikään suhtautua työhöni, kun teen työtä ihmisten parissa. Haluan jokaisella tarjota
hoitoa ja laadukasta palvelua. Haluan ottaa jokaisen huomioon ja osoittaa, että olen kiinnostunut
hänestä + hänen jutuistaan.

 

["Sini"]

[QUOTE="kesäkuinen";22398786]Kuulostaa niin tutulta...
Hetkittäin sitä miettii että selviääkö viikon loppuun seuraaviin vapaisiin. Itse teen täyttä listaa kuukausittain ja huollan 6v. lapsen yksin. Jokaisen työpäivän jälkeen jalkoja särkee ja henkisesti aivan puhti pois. Nautin tavallaan kuitenkin työstäni ja tietysti lapsestani, mutta tuntuu että työtä on liikaa. Herään aamuisin 5.15 ja kotona ollaan sitten n. klo 17. Lapsi menee nukkumaan jo klo 20. Ilta jää lyhyeksi ja koen etten pysty riittävästi antamaan lapsellenikaan. Illan kolme tuntia menee ruoka ja iltatoimien merkeissä ja sitten on jo niin puhki että itsekin nukahtaa jo klo 21. Ei edes kuulosta elämältä hetkittäin..[/QUOTE]

Sulla on rankkaa, kuulostaa niinkuin olisit hoitoalalla? Itsellä oli nuo fiilikset kun olin hoitajana vanhainkodissa. Voimia!

 

[km]

Huolehdi, että saat tarpeeksi d-vitamiinia (suositeltu annos talviaikaan 50 mikrogrammaa) ja lisäksi kunnon vitamiini/hivenaine-valmiste kuten daily one. E-epa olisi myös hyvä. Näillä mie jaksan panostaa päiväni läpi.

 

["Kesäkuinen"]

[QUOTE="Sini";22398867]Sulla on rankkaa, kuulostaa niinkuin olisit hoitoalalla? Itsellä oli nuo fiilikset kun olin hoitajana vanhainkodissa. Voimia![/QUOTE]

Oikein arvattu Sini. Tällaista on siis Sh:n ammatti ja arki.
Edellisen kommenttiin "panosta hiukan vähemmän..." voisin myös sanoa että en yksinkertaisesti voi tai sitten tulis ihan oikeesti Kuolemia.

Olen yrittänyt rennompaa suhtautumista arkeen, mutta jotenkin se ei vaan onnistu käytännössä.
Viikot selviää aina sillä että laskee päivä tai tunteja vapaapäivään.

 

[alkuperäinen]

km, kiitos vinkistä. olenkin nyt yrittänyt syödä omegakapseleita ja c-vitamiinia.

 

["poikia3"]

Yksinhuoltaja ajalta mun vinkkejä olivat yksinselviämisestä, että ruokaa voi tehdä jo edellisenä päivänä valmiiksi ja vain lämmittää sen seuraavana päivänä. Hetki aikaa lapselle kotiin tulon jälkeen, syliä, jutustelua ja sitten lapsi pikkukakkosen pariin, kun itse laittaa sen ruuan.

Yhteinen ulkoilu tekee myös hyvää.

Kotitöistä, mietin että mitä niitä nyt sitten on. Pesukoneen voi ladata täyteen etukäteen, ja pistää päälle kun tulee kotiin. Tyhjentää sitten kun lapsi on nukkumassa. Imuroinnit ja isommat siivoilut jätin viikonloppuun.

 

["vieras"]

Karppi ruokavalio ei väsytä eikä tartte ottaa päiväunia. Et mieti mitä syöt, jätä hiilarit vähemmälle ja lisää rasvaa ruokavalioosi!

 

["Hanna"]

Sairaanhoitajan työ on Suomessa todella rankkaa, varsinkin sairaaloissa ja vanhainkodeissa. Siksi monet vaihtavat alaa kun eivät enää halua uhrata koko elämäänsä työlle. Esim. Norjassa sairaanhoitajan työ on lastenleikkiä verrattuna Suomeen, siellä hoitajia on paljon enemmän, työ on arvostettua ja se näkyy myös palkassa. Ennenkaikkea työ ei väsytä ja vie elämäniloa niinkuin Suomessa!

 

[Istafra]

Huolehdi kunnostasi ( tehkää yhteinen kävely- tai pyöräilylenkki lapsen kanssa illalla ja pidempi viikonloppuisin), syö terveellisesti.
Ole läsnä ihmisille työpaikallasi, mutta koeta suhtautua silti objektiivisesti asioihin ja ihmisiin. Jätä työasiat työpaikalle.

 

[v]

[QUOTE="vieras";22399160]Karppi ruokavalio ei väsytä eikä tartte ottaa päiväunia. Et mieti mitä syöt, jätä hiilarit vähemmälle ja lisää rasvaa ruokavalioosi![/QUOTE]

Peesi.

Varsinkin tärkeää, että lounaaksi syöt esim. kanasalaatin, missä ei ole hiilareita. Pitkin päivää juot runsaasti kylmää vettä, mikä piristää. Tällöin ei tule sitä iltapäivän väsymystä.

Jos haluat hiilareita syödä, säästä ne iltaan. Sitten jo nukuttaa reippaasti

 

[ViisasMies]

[QUOTE="äiree";22398772]Olen siis nyt työssäoppimisjaksolla ja panostan täysillä jokaiseen "työpäivään", niin, että olen ihan väsyksissä ja välillä todella uuvuksissakin, kun kotiin tulen lapsen kanssa noin kolmen-neljän maissa iltapäivällä.

Tuntuu, etten jaksaisi tehdä yhtään mitään, mutta silti on vain pakko väsyneenäkin ainakin jotain pientä kotityötä tehdä, ettei tarvitsisi niin paljoa siivota viikonloppuna.

Ja välillä lapsen ainaiset kysymyksetkin alkavat väsyttää, mutta on syytä jutella ja ottaa hänet mahdollisimman paljon huomioon illalla, niin hän ei hae typerillä tempauksilla huomiota.

Tuntuu myös joskus myöhemmin illalla, kun päivä on jo lopuillaan, että huh huh, kaikki muut otan huomioon, paitsi en itseäni. Se usein tulee viimeiseksi.[/QUOTE]

Modafiniili – Wikipedia
Tossa

 

[alkuperäinen]

v, usein syön töissä 3 ruisleipää ja viiliä 1-2 purkkia + vettä. koen, että tarvitsen tuollaisen satsin ruokaa, että jaksan tehdä töitä. illalla kotona syön sitten kevyemmin.