A
aamuilma
Vieras
Ongelmansa kullakin 
Pojallani on paras kaveri, joka asuu n 4km päässä. Ovat 6-vuotiaita. Kaveri tykkää rakennella kaikkea teknistä ja omistaa mm tietokoneita 2 kpl, kamerakännykän, videokameran, tv:n, sähköauton jne. No, ei siinä mitään
Toissapäivänä tämä kaveri oli taas meillä leikkimässä enkä kerta kaikkiaan kestä edes 2 h vierailua häneltä. Taidan olla vain yliväsynyt tai jotain, mutten vain enää tahdo tätä kaveria kylään meille. En voi hetkeksikään tehdä mitään muuta vierailun ajan, vaan koko ajan pitää seurata mitä he tekevät. Muiden kavereiden kanssa tätä ongelmaa ei ole.
Kaveri ryntäilee paikasta toiseen kiljuen ja huutaen ihan täysiä. Suosikkileikkejä on mm hakata ihan täysillä poikani 3-vuotiaan pikkusiskon rumpusettiä ja huutaa ja kiljua mikrofoniin. Eilen sanoin äänentasosta ja voimankäytöstä rumpuja soittaessa 3 kertaa ja siltikään ei mennyt perille. Kaveri availee kaikki laatikkomme kuin olisi kotonaan ja tarkastelee, löytyiskö niistä mitään kivaa leikkeihin. Kun kiellän, sanoo vain katselevansa. Kun pyydän uudelleen laittamaan laatikon kiinni, sanoo uudelleen vain katselevansa ja kaivelee laatikkoa. Kun menen laittamaan laatikon kiinni, puuskahtaa hän ja on selvästi loukkaantunut. Lempipuuhaa on viritellä sähköjohtoja ympäri taloa. Mitään ns tavallista (= majanrakennus, autoilla leikkiminen, ulkona leikkiminen tms) leikkiä hän ei tee, vaan alkaa mököttämään jos kaverit leikkivät jotain sellaista. Kun annoin hänelle vettä ja pyysin juomaan sen keittiössä, oli hän jo mukin kanssa poikani huoneessa ja vesi pitkin laminaattia. Leikkejä siivoamaan hänet saa pakottaa ja siitäkin hän livahtaa pois heti kun silmä välttää tai ei käske. Ulkona hän oli poiminut kukat etupihan kukkapenkistäni (johon siis omilla lapsillanikaan ei ole asiaa).
Kun kaverin isä tuli hakemaan lastaan kotiin, alkoi taas melkein 20min maanittelu ja houkuttelu että lapsi suostuu lähtemään kotiin. Ennen lähtemistä hän kuitenkin mielenosoituksellisesti pamauttelee huoneen ovet kiinni niin, että taulut helisee ja potkii tavaroita. Ja isä hyssyttelee eteisessä.
Poikani sanoo viihtyvänsä tämän kaverin seurassa, koska kaverin leikit ovat niin jännittäviä, mutta itse saan olla terhakkaana vahtimassa kaveria enemmän kuin omaa vilkasta 3-vuotiastani. Jotenkin vaan olen aina noiden vierailuiden jälkeen tosi uupunut ja vihainen...yleensä aina jokin menee vierailun aikana rikki, koska kaveri hakkaa leluja niin kovasti tai "rakentelee" niistä. Minnekään muualle hän ei suostu lähtemään leikkimään; ts leikkipuistoon tai pois sisältä, vaan on sitten siellä kädet puuskassa mököttämässä jossain nurkassa ja kotiin lähdön aikana tuhahtelee vanhemmilleen että oli tosi tyhmää ja tylsää. Näin oli myös poikani synttäreillä n kk sitten, kun muut lapset leikkivät innolla pullonpyöritystä, aarteenetsintää jne.
Vinkkejä, miten selviytyä näistä vierailuista? Tai ollako vaan kutsumatta kylään? Lapsemme ovat samassa eskariryhmässä.
Pojallani on paras kaveri, joka asuu n 4km päässä. Ovat 6-vuotiaita. Kaveri tykkää rakennella kaikkea teknistä ja omistaa mm tietokoneita 2 kpl, kamerakännykän, videokameran, tv:n, sähköauton jne. No, ei siinä mitään Toissapäivänä tämä kaveri oli taas meillä leikkimässä enkä kerta kaikkiaan kestä edes 2 h vierailua häneltä. Taidan olla vain yliväsynyt tai jotain, mutten vain enää tahdo tätä kaveria kylään meille. En voi hetkeksikään tehdä mitään muuta vierailun ajan, vaan koko ajan pitää seurata mitä he tekevät. Muiden kavereiden kanssa tätä ongelmaa ei ole.
Kaveri ryntäilee paikasta toiseen kiljuen ja huutaen ihan täysiä. Suosikkileikkejä on mm hakata ihan täysillä poikani 3-vuotiaan pikkusiskon rumpusettiä ja huutaa ja kiljua mikrofoniin. Eilen sanoin äänentasosta ja voimankäytöstä rumpuja soittaessa 3 kertaa ja siltikään ei mennyt perille. Kaveri availee kaikki laatikkomme kuin olisi kotonaan ja tarkastelee, löytyiskö niistä mitään kivaa leikkeihin. Kun kiellän, sanoo vain katselevansa. Kun pyydän uudelleen laittamaan laatikon kiinni, sanoo uudelleen vain katselevansa ja kaivelee laatikkoa. Kun menen laittamaan laatikon kiinni, puuskahtaa hän ja on selvästi loukkaantunut. Lempipuuhaa on viritellä sähköjohtoja ympäri taloa. Mitään ns tavallista (= majanrakennus, autoilla leikkiminen, ulkona leikkiminen tms) leikkiä hän ei tee, vaan alkaa mököttämään jos kaverit leikkivät jotain sellaista. Kun annoin hänelle vettä ja pyysin juomaan sen keittiössä, oli hän jo mukin kanssa poikani huoneessa ja vesi pitkin laminaattia. Leikkejä siivoamaan hänet saa pakottaa ja siitäkin hän livahtaa pois heti kun silmä välttää tai ei käske. Ulkona hän oli poiminut kukat etupihan kukkapenkistäni (johon siis omilla lapsillanikaan ei ole asiaa).
Kun kaverin isä tuli hakemaan lastaan kotiin, alkoi taas melkein 20min maanittelu ja houkuttelu että lapsi suostuu lähtemään kotiin. Ennen lähtemistä hän kuitenkin mielenosoituksellisesti pamauttelee huoneen ovet kiinni niin, että taulut helisee ja potkii tavaroita. Ja isä hyssyttelee eteisessä.
Poikani sanoo viihtyvänsä tämän kaverin seurassa, koska kaverin leikit ovat niin jännittäviä, mutta itse saan olla terhakkaana vahtimassa kaveria enemmän kuin omaa vilkasta 3-vuotiastani. Jotenkin vaan olen aina noiden vierailuiden jälkeen tosi uupunut ja vihainen...yleensä aina jokin menee vierailun aikana rikki, koska kaveri hakkaa leluja niin kovasti tai "rakentelee" niistä. Minnekään muualle hän ei suostu lähtemään leikkimään; ts leikkipuistoon tai pois sisältä, vaan on sitten siellä kädet puuskassa mököttämässä jossain nurkassa ja kotiin lähdön aikana tuhahtelee vanhemmilleen että oli tosi tyhmää ja tylsää. Näin oli myös poikani synttäreillä n kk sitten, kun muut lapset leikkivät innolla pullonpyöritystä, aarteenetsintää jne.
Vinkkejä, miten selviytyä näistä vierailuista? Tai ollako vaan kutsumatta kylään? Lapsemme ovat samassa eskariryhmässä.
( nii ei siis millään pahalla, nyt joku saa tästä jotaki kiksejä ja alkaa hirveä räkytys sota takasin niinku täällä aina)
mutta ei sitä voi omalta lapseltakaan parasta kaveria kieltää...