Miten valitsette lapsellenne kummit?

Itse tässä olen mietiskellyt, että miten kummit on valittu.. Kun itse olen valtavan lapsirakas, lasten ammana olen tällä hetkellä 3 paikassa, parhaillaan ollut 6. Olen siis 18v opiskelija. Olen niin monta itkua päästänyt kun vauvoja syntyy, mutta kummiksi ei pyydetä. Mutta sitten poikaystävän pikkusisko (juuri edellisellä viikolla ripille päässyt) pyydetään kumminki. Eikä edes pidä lapsista, ei halua syliin ja äiti maksaa kummilahjat.

Keltään en ole alkanut ruinata mitenkään että haluan kumminki, en edes vihjaillut että voikun olisi ihana päästä kummiksi. Olen ajatellut että he ymmärtäisi siitä jo kun puhun lapsista hirveästi ja olen töissä lasten parissa. Ja olen myös kaksi nuorinta sisarusta kasvattanut 6 vuotiaasta lähtien kun äiti ja isä on ollut töissä. En nyt siis varsinaisesti kavattanut, mutta todella paljon hoitanut, syöttänyt, kylvettänyt ja vaihdelltu vaippoja kuusi vuotiaaksi.

Anteeksi vuodatus, mutta haluan tietää, että millä perustein te olette valinneet kummit. Kiitos

 

Ihan lähisuvusta pariskunta. Sinua olisin varmasti harkinnut lapseni kummiksi jos sukuuni kuuluisit. Lapsikummiksi tai kolmanneksi kummiksi nyt kun olet 18v.

 

Lasten kummeina on parhaat ystävämme sekä epävirallisesti miehen sisko ( ei kuulu kirkkoon )

 

Lasten kummeina on kaikilla muksuilla samat, eli meidän siskot. Syystä, koska kuuluvat jo valmiiksi perheeseen, ovat lapselle läheisiä , eivätkä (toivottavasti) koskaan katoa minnekään. Ei edes harkittu ketään kavereita kummeiksi. Ystävät saavat halutessaan luoda suhteen lapsiimme.

Lisäys; ystävämme saavat luoda halutessaan suhteen lapsiimme. Ilman mitään velvoitteita tai pakkoa. Ei kummius tee lapsesta pakosti tärkeää kenellekään. Hyvä ja lämmin suhde voi syntyä muutenkin. Sinusta voi tulla jollekin lapselle OIKEASTI hyvä ja tärkeä aikuinen ystävä. Joku jolle lapsi voi kertoa asioistaan ja jonka kanssa voi jakaa asioitaan.

 

Mutta mua niin helpottaisi se, että mulla olisi kummi -nimitys. Toki olen todella paljon sukulaisten kanssa ja hoidan niitäkin. Ja se tuntuu myös pahalta kun monella nuorella saattaa olla jo jopa kolme kummilasta.

Ja haluan siis sanoa, että jos kummius mulle joskus suodaan, niin en todellakaan ole se tuputtava ja hössöttävä ärsytys kummitäti. En välttämättä haluaisi hukuttaa lasta edes lahjoihin, niitä tulee aina lapselle kumminkin niin paljon. Vaan haluan antaa lapselle aikaa ja olla ehkä tuki (jos vain osaan) vanhemmille.

 

Meillä on tytön kummeina parhaat ystävämme ja pikkusiskoni. Halusimme hänelle kummeiksi ihmisiä, joiden tiedämme olevan jatkossakin merkityksellisiä ja tärkeitä ihmisiä meille, sellaisia, jotka ovat aina läsnä. Haluamme, että kummit ovat alusta asti lapsemme elämässä mukana ja tukevat häntä. Tästä syystä valitsimme juuri nämä ihmiset. Lisäksi yhtenä tärkeänä kriteerinä oli valita sellaiset kummit, jotka kykenisivät huolehtimaan tytöstämme ja auttamaan hänen kasvatuksessaan, mikäli meille sattuisi jotakin.

 

Mutta mua niin helpottaisi se, että mulla olisi kummi -nimitys. Toki olen todella paljon sukulaisten kanssa ja hoidan niitäkin. Ja se tuntuu myös pahalta kun monella nuorella saattaa olla jo jopa kolme kummilasta.

Ja haluan siis sanoa, että jos kummius mulle joskus suodaan, niin en todellakaan ole se tuputtava ja hössöttävä ärsytys kummitäti. En välttämättä haluaisi hukuttaa lasta edes lahjoihin, niitä tulee aina lapselle kumminkin niin paljon. Vaan haluan antaa lapselle aikaa ja olla ehkä tuki (jos vain osaan) vanhemmille.

Ei noihin kummiutta tarvita.
Oletko varma, ettet halua kummiksi ihan vain siitä ilosta että olisit sitten KUMMItäti ?
Jos oikeasti välität jostain lapsesta tai hänen vanhemmistaan niin voit luoda hyvän suhteen lapseen, olla se tärkeä aikuinen kaveri. Voit myös olla vanhempien tukena jos he sellaista kaipaavat. Et todellakaan tarvitse siihen mitään titteliä.

 

Sanoinkin että helpottaisi edes se että saisin sanoa itseäni kummiksi. Eihän se muuta mitään. Mutta nyt välillä tuntuu että jos jotain sukulaislasta on ikävä, niin ei mulla oo mitää syytä mennä sitä katsomaan. Siis itsestäni on, mutta sukulaisen mielestä vain änkisin tielle.

Olen jo sen varaan laskenut, että kun lukiosta pääsen pihalle ja opiskelupaikka on, niin haluan sitten edes oman lapsen.. Noh ehkä joku veljistä pian saa lapsen..

 

Meijän lapsille ei tuu kummeja, mutta jos tulis, ni haluaisin että ne ihmiset olis sellaisia joitten vois olettaa oikeesti olevan lapsen elämässä ja välittävän lapsesta, parhaimmillaan kummista tulis lapselle yks tärkeä ja läheinen aikuinen lisää. En haluais mitään "lahjakummeja", vaan se lapsen kans vietetty aika ois tärkeämpi.

 

Olen jo sen varaan laskenut, että kun lukiosta pääsen pihalle ja opiskelupaikka on, niin haluan sitten edes oman lapsen.. Noh ehkä joku veljistä pian saa lapsen..

Ole kiltti ja keksi jokin toinen tapa kirjoittaa se, mitä haluat tällä sanoa. Kuulostaa vain niin kauhean pahalle...

 

Ole kiltti ja keksi jokin toinen tapa kirjoittaa se, mitä haluat tällä sanoa. Kuulostaa vain niin kauhean pahalle...

anteeksi ei ollut tarkoitus. Harmitus taisi mennä liian pitkälle. Mutta jos luulet, että lapsen saantia pidän itsestään selvyytenä, se ei ole totta. Isän puolen suvussa on 7 sisarusta ja kaksi on saanut lapsia. Lapsettomuutta on hirveästi ja olen sen saanut todella nähdä. Itsestäni en tiedä..

 

Minuakaan ei ole pyydetty kenenkään kummiksi, vaikka mielelläni tuollaisen tehtävän vastaan ottaisinkin.. Kunnia-asiahan se on.

 

Mä oon 22v ja mulla ei oo kummilasta, elä huoli kyllä sun aika joskus tulee..
Kun taas mun pikkusisko on mun lapsen kummi, ja toinen sisko äidin siskon lapsen kummi ja kummatkin ovat 18<.

(Mutta tiedän että mulle tulee kummilapsia kun ystäväni saa lapsen, sekä siskoni.)

Meillä kummina on meidän hyvä ystävä pariskunta sekä minun sisko poikaystävänsä kera.

 

Meijän lapsille ei tuu kummeja, mutta jos tulis, ni haluaisin että ne ihmiset olis sellaisia joitten vois olettaa oikeesti olevan lapsen elämässä ja välittävän lapsesta, parhaimmillaan kummista tulis lapselle yks tärkeä ja läheinen aikuinen lisää. En haluais mitään "lahjakummeja", vaan se lapsen kans vietetty aika ois tärkeämpi.

Mun käy kyllä sääliks teijän lapsia..

 

Ap:han on hurjan nuori....tuskin ystäväpiirissäsi vielä vilisee edes lapsiperheitä?

Meidän pojalla on kummeina ystäviämme sekä tätinsä + minun serkkuni. Kaikki tärkeitä, läheisiä ihmisiä.
Ja tosiaan, saimme pojan vasta 33v. joten kummit on yllättäin samaa "käpy"-ikäluokkaa ;-)

Kyllä sä ehdit vielä kummiksi.

 

Mun käy kyllä sääliks teijän lapsia..

Miks? Ai koska lapsille ei tule kummeja, jotka tois heille lahjoja jouluna ja synttäreillä?
Jos joku aikuinen haluaa tehdä itsensä lapselle tärkeäksi ja olla hänelle läheinen, ottaa ikään kuin kummin roolin, emme ole sitä estämässä. Ja jos tämä kyseinen henkilö haluaa nimityksen kummi, voidaan se hänelle suoda. Epävirallistahan se kummius olis joka tapauksessa.

 

Miks? Ai koska lapsille ei tule kummeja, jotka tois heille lahjoja jouluna ja synttäreillä?
Jos joku aikuinen haluaa tehdä itsensä lapselle tärkeäksi ja olla hänelle läheinen, ottaa ikään kuin kummin roolin, emme ole sitä estämässä. Ja jos tämä kyseinen henkilö haluaa nimityksen kummi, voidaan se hänelle suoda. Epävirallistahan se kummius olis joka tapauksessa.

Ei, ei ja ei. Ei minkään lahjojen takia. Vaan nimenomaan sen takia, ettei lapsella ole kummeja ollenkaan. Kummeja joiden kanssa käydä, uimassa, puistossa, jäätelöllä jne. Kummeja jotka opettaa esim. lastenlauluja, loruja. Käy sääliksi siis. Voihan se olla, et joku ihminen muuten vaan kiinnostuu, mut kyllä se on vaan köyhää jos ei yhään kummia ole.

 

Helposti, siskoni ovat sylikummeina.

Nyt kun ei ole enää 'vapaita' siskoja ja jos kolmas lapsi tulis, niin pohtisin että kenelle antaisin lapseni jos minusta henki jättäisi, kenen arvelisin epäröimättä ottavan lapseni.

Sisareni tämän tekisivät ja juuri siksi he ovat lapsieni kummeina.

 

Esikoisella on kummeina mun veli+ hänen vaimonsa sekä miehen paras ystävä.
Keskimmäisellä hyvä lapsuuden ystäväni+ miehensä sekä miehen sisko ja tämän mies.
Kuopuksellla miehen toinen sisko+ tämän mies sekä hyväs ystävä pariskunta.

Ollaan valittu kummeiksi siis sukulaisia ja läheisiä ystäviä.

 

[QUOTE="Vieras";23092797]Ei, ei ja ei. Ei minkään lahjojen takia. Vaan nimenomaan sen takia, ettei lapsella ole kummeja ollenkaan. Kummeja joiden kanssa käydä, uimassa, puistossa, jäätelöllä jne. Kummeja jotka opettaa esim. lastenlauluja, loruja. Käy sääliksi siis. Voihan se olla, et joku ihminen muuten vaan kiinnostuu, mut kyllä se on vaan köyhää jos ei yhään kummia ole.[/QUOTE]

No, tämä asia ei olis sen kummempi vaikka joku jomman kumman sisaruksista tai joku puolituttu kummiksi pyydettäiski. Valitettavasti. Ne kummit olis todellaki vain lahjakummeja. : / Oishan se tosi hienoa että ois joku sellainen oman perheen ulkopuolinen aikuinen joka noita asioita lapsen kans tekis. Mutta tosiaan, jos joku haluaa ottaa ihan muuten semmosen roolin ni ei todellakaan kielletä, päinvastoin.

 

[QUOTE="Vieras";23092797]Ei, ei ja ei. Ei minkään lahjojen takia. Vaan nimenomaan sen takia, ettei lapsella ole kummeja ollenkaan. Kummeja joiden kanssa käydä, uimassa, puistossa, jäätelöllä jne. Kummeja jotka opettaa esim. lastenlauluja, loruja. Käy sääliksi siis. Voihan se olla, et joku ihminen muuten vaan kiinnostuu, mut kyllä se on vaan köyhää jos ei yhään kummia ole.[/QUOTE]

Mun lapsella on kummeja, mutta ei kummeja joiden kanssa käydä, uimassa, puistossa, jäätelöllä jne. Kummeja jotka opettaa esim. lastenlauluja, loruja. Käykö meidän lapsi sinua sääliksi?
Entäs kirjkkoon kuulumattomat, pitääkö kummeja olla?

 

Me otetaan vain sukulaisia kummeiksi, ihan sen takia, etteivät häviä mihinkään vuosien kuluessa

 

[QUOTE="kummitus";23093236]Mun lapsella on kummeja, mutta ei kummeja joiden kanssa käydä, uimassa, puistossa, jäätelöllä jne. Kummeja jotka opettaa esim. lastenlauluja, loruja. Käykö meidän lapsi sinua sääliksi?
Entäs kirjkkoon kuulumattomat, pitääkö kummeja olla?[/QUOTE]

Kaikki tuntemani kirkkoon kuulumattomat ovat pyytäneet lapsilleen epäviralliset kummit.