Miten uskallatte luottaa lapsianne isovanhempien hoitoon....

Ei ole ongelmia uskaltaa jättää lapsia isovanhempien hoitoon. Olempa antanut kummankin ulkoilla isoisovanhempienkin kanssa tänä kesänäkin, oltiin mun mummon luona ja istuin mummon kanssa kahvipöydässä ja ukki (lähemmäs 80 vuotias pappara) lähti poikien kanssa ulos. hyvin ne pärjäs, hengissä ovat edelleen eikä mitään pahaa tapahtunut ja kaikilla oli puolin ja toisin hyvä mieli ja mukavaa.

 

No mun äidiltä karkasi kilpikonnakin että enpä tiedä uskaltaako sinne lapsia jättää.

 

oma äitini on päiv'äkodissa töissä, joten luotan häneen 100 % ja anoppi on n 50v että kyllä hän pitää lapsistani huolta kun ovat siellä.

 

Ei meidänkään 3 v istu paikallaan, eikä tarvi. Silti on pihalla saanut leikkiä ihan vapaasti muutaman kaverin kanssa ilman, että kokoajan kyttään vierellä. Juon kahvia kotona rauhassa ja välillä kurkkaan ikkunasta miten leikit sujuu ja that it's. Tietää pihan rajat ja piha on melko turvallinen, eikä isoa autotietä mene läheltä.

:headwall:

 

uskallan hyvin jättää hoitoon. äitini on 48v ja hänen miehensä 54 ja ovat paljon lapsen kanssa.

isäni (52) ja hänen vaimonsa (55) asuvat 100km päässä mutta sielläkin on lapsi hoidossa. tosin yöksi en mielellään jätä ellen voi olla ehdottoman varma että isä ja äitipuoli ovat selvinpäin.

ei ole mitään ongelmaa ollut etten uskaltaisi.

 

Ei mulla ole yhtään luottamuspulaa mitä tulee isovanhempiemme lastenkaitsemiskykyyn.

 

Oikein helposti olen uskaltanut. Mulla on ollut 18 vuoden omakohtainen kokemus vanhempieni taidoista huolehtia alaikäisistä lapsista.

 

Riippuu aika paljon isovanhempien iästä ja voinnista voiko heidän vastuulleen jättää lasta vai ei. Meillä mun äiti on ottanut lapsia hoitoon mökille järven rannalle vai jos on ollu toinen aikuinen ja ajotaitoinen mukana eli vaikkapa mun veli.

Ihan 2v:nä ei kyllä kumpikaan ole mummin kanssa mökillä ollut, mutta 3v:nä esikoinen on ollu enkä yhtään epäillyt etteikö mummi pärjäisi pojan kanssa mökillä. Muutenkin mummi osallistuu meidän elämään paljon ja on oikeastaan paljon varovaisempi lasten kanssa kun vaikka minä joka olen heidän kanssaan lähes tulkoon aina. Uimisenkin kanssa minä olen aika salliva, että lapset oppisivat uimaan eivätkä alkaisi pelätä vettä...mummi taas meinaa toistaa samaa mitä teki minun lapsuudessa ja eihän pelottelemalla ja varomalla uimaan opi ennen kouluunmenoa.

 

Luotan vanhempiini 100% tässä(kin) asiassa.

Heillä on voimia, taitoa, kiinnostusta, auktoriteettia, maalaisjärkeä lastenhoidon suhteen - he pärjäävät lastemme kanssa erinomaisesti, he nauttivat lasten seurasta ja lapset heidän seurastaan. Sitäpaitsi, äitini tekee töitäkin lasten parissa.

 

Minä mökillä menin saunaan , kun anoppi lupasi katsoa 1vuotiaan perään. Hetken päästä isommat
lapset tulivat huutamaan , että "kaisa" tippu järveen eikä sitä näy.

Eli se siitä anopin hoitamisesta ....

"kaisa" kyllä löytyi vedestä , ja selvisi takaisin elämään , kun haroin hänet mutapohjaisesta vedestä ylös .... ja tärisin kun horkkatautinen , niin anoppi kysyi - mikä tuossa nyt niin kauheeta oli ?

En ikinä anna enää anopille lapsia hoitoon , ei niin täkeätä menoa ole.

 

Luotan omiin vanhempiini täysin ja samoin luottavat myös molemmat siskoni. Äitini on 63-vuotias.

Oma äitini on samanikäinen. Valitettavasti en ole uskaltanut jättää alle kouluikäisetä kovin pitkäksi aikaa hänen ja papan kanssa. Yökylässä ei ole ollut ollenkaan. Mielelläni jättäisin, mutta ihan käsittämätöntä on, miten lastenhoitotaito voikin unohtua!

Äidillä menee lapsenlapsensa kanssa hyvin niin kauan, kun kaikki menee hyvin. Heti jos lapsi alkaa kiukuta yhtään tai jos jostain tulee itku, äiti on aivan hukassa. Vauvana jätettiin lapsi mummolle hoitoon siksi ajaksi, että itse käytiin kaupassa rauhassa. Viivyttiin reiulu puoli tuntia. Jo ovella äiti oli työntämässä vauvaa syliin ja selitti aivan hysteerisenä ettei hän osaa tehdä tälle mitään kun tämä vain itkee.

 

Minä 41v "mamma". Että kyllähän meitä nuoriakin isovanhempia on.

Mun äiti oli 37v kun esikoiseni syntyi

 

Hohhoijaa... heh. Itse olin mummon luona päivähoidossa puoli-vuotiaasta alkaen ja vieläkin henki pihisee. Ennen vanhaan taisi olla pikemminkin poikkeus kuin sääntö, että isoäiti kaitsi lapsia kun vanhemmat olivat töissään ja toimissaan.

Jätän ihan huoletta lapseni mummon hoiviin. Ei tulis mieleenkään alkaa skitsoilemaan moisella asialla.

Ikävä kaiku tuolla sun sanastolla

 

suurimmassa osassa on kuitenkin niin, että se taapero häviää ihan omilta vanhemmilta. joten eipä sytellä suotta muita.

 

A

Harva 40 v. on mummu tai pappa.

Aika moni kuitenkin