miten tutustua uusiin ihmisiin???

eli olen aina ollut todella huono tutustumaan/ystävystymään, ja ennen minua ei ole yksinäisyys vaivannut. olen luonteeltani yksin viihtyvää sorttia!
mutta nyt kun minulla on lapsia ja esikoinenkin menee kohta eskariin, niin olen alkanut huolestua, että saako lapsi sieltä sitten ystäviä, kun minä en ole kyennyt hänelle sitä mallia antamaan

oon joskus koittanut käydä perhekerhoissa sun muissa, mut tuntuu et siellä kaikilla on ne omat piirinsä ja sit itse on kuin orpo piru sie joukossa...
et oiskos jotain vinkkejä tähän ongelmaan? ja onkohan muita joilla samanlaisia huolia?

 

Hei,

Minulla kaveripula kans. Olen vaihtanut paikkakuntaa pariin kertaan ja nyt asumme todellapienessä paikassa. Täällä ei ole kahviloita tai muita vastaavia paikkoja minne mennä ihmisiä tapaamaan. Harrastusmahdollisuudetkin aika olemattomat, ja vuorotyönikin tekee sen mahdottomasti että jonain tiettynä päivänä säännöllisesti pääsisin käymään.
Pari kertaa on oltu sellaisissa isommissa tapahtumissa mukana mutta eipä sielläkään kukaan tullut minulle juttelemaan, ja minusta tuntui vaikealle tehdä aloitetta kun kaikki muut tuntuivat tuntevan toisensa, ja olivat omissa porukoissaan. Varsinkin samanikäiset tuntuvat vieroksuvan..vähän vanhemmat kyllä enemmän tulevat puheisiin, ovatko sitten kohteliaampia. Miehellä ei kyllä ole ollut vaikeuksia tutustua täälläkään ihmisiin, hänet ovat kyllä ottaneet vastaan niinmiehet kuin naiset..pahalle tuntuu..tasan kahteen ihmiseen olen täällä kolmen vuoden aikana tutustunut paremmin, he kyllä samanikäisiä mutta myös muualta tänne muuttaneita. onneksi on sentään työpaikka missä ei hyleksitä.

 

tuo kuulosti samalta paikalta, ku missä mä nykyään asun mistäspäin olet?

 

Heippa!

Et suinkaan ole yksin tuon murheen kanssa... täällä kans tällainen erakoitunut yksilö. Olen usein koittanut palstoilla huhuilla kavereita ja ehdotellut treffejä äitiliinien kanssa, vaan kukaan ei ole lämmennyt :/

Ite oon 23v ja odotan esikoista. Aina kärsinyt kaveripulasta, tai siitä lähtien kun muutin etelä-pohjanmaalta Tampereelle. Olen mielestäni mukava ja kiva tytteli, vaan eipä kukaan tunnu siitä välittävän, yhyy :'(

Mielelläni kaveeraisin jonkun kanssa ja viettäisin aikaa, mutta mistä TEITÄ sitten löytyy?! Oletko mistäpäin Sinä?

 

Mullakin yksinäisyys vaivaa pahasti. Tai itseasiassa just nyt ei vaivaa kun opiskelen ja koulun kautta on kavereita, mutta kun koulu kohta loppuu niin meikätyttö istuu vaan yksin kotona lapsen kanssa koko kesän. Ahdistaa jo tosi paljon. Viime kesä oli samanlaista....
Oon myös muuttanut puoltoista vuotta tänne uudelle paikkakunnalle ja oon koulun ulkopuolella tutustunu tasan yhteen ihmiseen... No onneks on edes se yksi niin saa edes kerran parissa viikossa jutella jonkun muunkin kun miehen, lapsen ja kaupantädin kanssa.
Kesällä ei ole edes mitään perhekerhoja minne mennä tutustumaan, niissä mulla ei ole vaikeuksia tutustua ihmisiin, sitä kautta tämä yksikin tuttava on.

Mä myös pidän itseäni ihan mukavana ihmisenä, mutta jossain hiekkalaatikon reunalla on yllättävän hankala tutustua ihmisiin...varsinkaan kun meidän hiekkalatikolla ei koskaan näy muitakun me...eikä niitä ihmisiä näy lähipuistoissakaan...

 

täällä kans yks kavereita kaipaava.Käydään tytön kans perhekerhossa kerran viikossa, juttuseuraa saan mutta en kuitenkaan sen enempää.. kotona olen hoitovapaalla ja likka nyt 11kk.

Olis kiva kans saada kavereita.

Turusta siis ollaan.

 

Mie olen myös todella huono tutustumaan uusiin ihmisiin. Täältä palstalta olen löytänyt yhden äidin jonka kanssa ollaan tavattu useammankin kerran ja tohdin väittää että ollaan ystävystytty, ainakin kaveri tasolle jos ei muuta =)

Varsinkin kun ei tunne läheltä oikein ketään lapsellista ihmistä ja sellaisia olisi kiva tuntea. Olisipahan joitakin ihmisiä jotka ymmärtäisi mitä se elämä on lapsen kanssa. Vaikka kyllähän nuo lapsettomat kaverit on ymmärtäväisiä, niin heiltä puuttuu kuitenkin se ensikäden tieto asiosta.

Mamaliini, huomasin että olet Tampereelta. Jos olet kirjautunut, niin laita yv:tä. Voidaan katsella jos kemiat kohtaa niin sovitaan tapaamista. Olen 24 vuotta ja poika on vajaa 6 kk.

 

todella niin..miten? olen muuttanut turkuun jo useampi vuosi sitten, mutta eipä ole tuttuja tullut.. opiskelen ja hoidan lasta kotona ja siihen sisältyy parikin ongelmaa: lapsen takia opiskelen paljon "etänä" eli tentin ja kirjoitan töitä, en niinkään ole kursseilla ja sitten toisaalta, koska opiskelen, niin en ehdi paljon perhekahviloihin ym..(mies hoitaa pojan seuraelämää enimmäkseen) eli aina itsekseen. harmittaahan se, koska kuvittelisin olevani ihan ok seuraa... täytyy kai alkaa ihmisiä vaanivaksi kylähulluksi tonne joenvarteen..

 

Hei, täällä myös yks turkulainen. Mistäpäin turkua olette? itse olen hirvensalosta.

 

hei.. äippä

mistä päin olet?

aina niitä kavereitä tarvii..
olen 25v. kahen lapsen äiti perheeseen myös kuuluu isä.

 

mamaliini iitula.. tääl myös yksi tamperelainen... :wave:

 

Täällä myös kavereita kaipaava. :attn: Olen vuosi sitten muuttanut uudelle paikkakunnalle, pieni paikka ja kaikki tuntuvat jo tuntvan toisensa, joten juttu kaverit on vähissä. Omat kaverini pitävät kyllä yhteyttä, mutta kun välimatkaa on 150km niin eipä paljoo niitä näe... :'(

 

Täälläkin äiti-kavereita etsivä 22-vuotias turkulainen.
Tyttöni on nyt piirun verran vajaa 3kk.

 

RAITAPAITA, Mistä päin turkua? Itse en ole ihan turusta mutta läheltä kuitenkin... =)

 

Äippä07 : Ihan Turun keskustasta.
Laita ihmeessä yv:tä jos tahdot.

 

Me kans muutettiin pienelle paikkakunnalle hesasta, enpä voi sanoa, kun että hemmetin sisäsiittosta sakkia! Varsinainen juorukylä jossa jo omat piirinsä. Mukaan en edes halua ja kaverit juurikin n.150km päässä, puhelimessa tulee juoruttua päivittäin ja mesessä jaariteltua ja nokat vastakkain sillon tällön, kun tuo bensa ei oo nykysin mitään halpaa...

 

Joo, näin on. En tiiä mikähän siinä on, että muualta muuttaneita katotaan jotenkin toisella tavalla... :|
Varsinkin silloin, kun kuullan et oon muuttanut Helsingistä. No eiköhän se ajanmittaan mene ohi...

(muutin nimimerkin, eli Äippä07 täällä jutustelee... :wave: )

 

Kavereita sekä itselle että lapsille etsiskellään täälläkin.Äiti on 28 ja lapset 6,4,2 ja 9kk

 

Mä neuvoisin vaan sitkeästi ja säännöllisesti käymään perhekerhoissa ja sen lisäksi puistoissa. Mä en ainakaa tuntenut ketää äitejä enne ku aloin pojan ollessa 5kk käymään perhekerhossa. Kuitenkaan hyviksi tutuiksi nää lähiseudun äitit ei käyny ennen ku alettiin pojan täyttäessa 1v käymään lähes päivittäin puistossa. Nyt poika on 1v7kk ja huomaan että on jo laaja äitituttujen verkosto eikä enää olekaan yksinäistä! Päinvastoin, tuntuu ettei millään voi ehtiä joka paikkaan ja aina olis joku kutsumassa kotiinsa kahvitteleen/leikkimään..

Että älkää lannistuko, hiljaa hyvä tulee! :hug: Ja toki vaatiihan se itseltäkin jotain sosiaalisuutta... Tulee mieleen nimittäin yksi äiti puistossa joka ei ikinä vastaa ku yhdellä sanalla jos hälle alkaa puhumaan.. Kuitenki tulee aika usein sinne ja vaikuttaa tylsistyneeltä, mut ku ei saa jutun päästä kiinni niin sit ei. Eipä tiä jos hänki sit selän takana puhuu että puistoissa/kerhoissa äitit on sisäänpäin kääntyneitä... Mutku ei kaikki vaan ala jutuille vaik yrittäis olla niille ystävällinen jne.

 

täällähän on paljon tamperelaisia. ite muutin tampereelle yli vuosi sitten ja ois kiva kanssa saada kavereita. ite oon 28 ja tyttöni on 1v6kk. mamaliini ja iituulia laittakaa yv mulle jos kiinnostaa....

 

Laittakaas asuinpaikkojanne myös te pienemmiltä paikkakunnilta olevat, minäkin jostain syrjäkyliltä ja kavereita kaipailen, mutta en tohdi asuinpaikkaani laittaa... :attn:

 

Täällä kans yks 20-vuotias äiti turusta. Poika täytti 1.päivä vuoden ja odotan toista ihan alussa tosin vasta. Me asutaan Lausteella päin

 

Täällä olis 25-vuotias äiti Turusta, joka kaipailee kavereita sekä itselleen että lapsille. Lapsia on siis kolme kappaletta 6v. , 4v. ja 2v. Laittakaa vaikka yv:tä jos kiinostaa.

 

Täällä kanssa yksi tamperelainen,jolla vaan muutama ystävä(en kanssa ole paljasjalkaisia tamperelaisia), Olen 25 vuotias ja kaksi lasta 3,5vuotias ja 2 vuotias. Laittakaa yksityisviestiä tulemaan,jos ystäviä kaipailette! :hug:

 

Täällä 26-vuotias äiti, joka muuttaa kohta ORIVEDELLE. En tunne paikkakunnalta ketään ja varsinkin 5-vuotias poika on huolissaan, saako sieltä kavereita lainkaan. Perheessä on myös tyttö 1v ja iskä.