Miten tuon ukon saa ymmärtämään?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja väsynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

väsynyt

Vieras
Meillä kolme pientä lasta, viime kesänä rakennettiin talo kun nuorin synty. Olin yksin kolmen pienen kanssa ja väsyin todella. Nyt on vuosi siitä eikä tää oo muuttunu miksikään, oon erittäin väsyny. Olen yrittäny saada lomaa/huilia ja saanutkin käydä välillä yksin jossain kaupungilla tms, ja yleensä mies työntää väh.yhden lapsen mukaan. Oon yrittäny lomaa yksin, tai yhdessä miehen kanssa, ei tunnu kiinnostavan. auttaa kotona kun käskee, hoitaa muksuja kun käskee. Koskaan ei tee mitään ilahduttaakseen mua, vaan aina saan sen käsityksen että tekee sen takia kun on pakko,ei edes omaksi ilokseen esim. leiki lasten kanssa. Kaikki pitää sanoo ja antaa hommat käteen että jotain tekee. Nykysin mulla menee n.kerran viikossa hermo totaalisesti, huudan ja raivoon ja yritän selittää mikä on ja mitä vois tehä sen eteen. Mies istuu pää painuksissa ja kun vaadin vastaamaan, sanoo niin, joo, en tiiä yms.. ei osaa ottaa ohjiaan omiin käsiinsä, saati keksiä jotain, millä asiat hoituis paremmin ja minä en jaksa enää. Huusholli on aina sekasin, kun lapset sotkee joka paikan, nää on uhmasia ym kiukkusia, hampaiden tulosta johtuen ym.. En kerkee koko ajan olla siivomassa perästä, miestä ei kiinnosta, viihtyy sotkussa ja varmaan ajattelee että ne on mun hommia, eikä auta jos en pyydä, pyyntökään ei aina tehoa, pitää käskeä monta kertaa.. Tästä saa sen kuvan että oon märäilevä kauhuakka, ehkä oonkin, en vaan osaa pyytää kauniisti niin että tapahtuis. Nytkin kesälomalla yritin, että ois lähdetty lomalle, joko kahdestaan(lastenvahti ois varmasti saatu, mut miestä ei kiinnostanu kysellä ja mä en yksinkertasesti jaksanu) tai sit mies ois hoitanu kodin ja lapset ja oisin yksin johonki lähteny. Ei ottanu asiaan kuuleviin korviinsa. Oon vuoden yrittäny saada huilia, ja nyt on imetyskin loppu, et sekään ei esteenä, mut kun ei niin ei.. Mitä mä teen????? Miten saan tuon miehen ymmärtämään mua? Se käsittää kaiken mun sanomisen valitukseksi, enkä tiiä miks on niin vaikeeta ymmärtää, että vaimo on todella väsynyt ja tarvitsisi vapaata. Töitä olen miettinyt, mutta en vielä halua vauvaa hoitoon.. En tiiä saako tästä mitään selvää, jos nyt ketään kiinnostaa edes lukea... Rahatilannekkin on nyt todella huono, joten sekin kiristää hermoja..
 
Miten mä voin selittää miehelle nätisti tilani, että se oikeesti ymmärtäis ja sillä heräis todellinen halu auttaa mua. Kyllä se on huomannu että olen huonohermoinen ja uupunut, mutta ajattelee että se hoituu kun saan esim.yhtenä aamuna nukkuu vähän pitempään. Ja luulee et asiat on taas hyvin, kun vaikenee eikä puhu asiasta ja mulla on ollu pari hyvää ja iloista päivää. Oon huomannu et mua ei kiinnosta enää nauraa, lauleskella tms, mitä oon ennen tehny paljon...
 
No ensinnäkin, lapsesi ovat levottomia, koska sinä olet. Sinun käytöksesi heijastuu suoraan lapsiinne. Olet aivan ylirasittunut ja nyt on aika sinun saada helpotusta tilanteeseesi. Pystyisittekö millään keskustelemaan kuten aikuiset ihmiset ? Älä hermostu, hauku, huuda tai kettuile. Keskustelkaa asiallisesti kuinka löytäisitte tasapainon ! On harmillista, että onnellisin aika, kun lapset ovat pieniä, menee teillä riidellessä ja murehtiessa.

Hankkikaa apua !!
 
yks joka vois helpottaa on se että otat ja lähdet, vaikka vaan parin tunnin kävelylenkille, kun miehesi saapuu kotiin: ja yhtään muksua et sitten ota mukaan! Sanot miehelle että kotityöt olisi sitten parasta olla tehtynä kun tulet ja suljet oven kiinni :)

Jos rahaa on niin varaa itsellesi vaikka parturi, hieronta tai joku muu ns. hemmotteluhetki ja lapset jätät kotiin miehen kanssa. Yksi mahdollisuus voisi olla jokin uusi harrastus vaikka kerta viikkoon ni pääset hetkeksi pois kotioloista :)
 
Ei todellakaan aina riidellä, oikeestaan todelliset riidat on harvinaisia. Ja olen yrittäny myös puhua asiallisesti, vastaus on sama jaa, joo, nii, en tiiä.. ja alkaa heti kertomaan omiaan, miten töissä meni tms... Miten saan sen ymmärtämään mua, vai enkö mitenkään? Onko turha edes yrittää? JA miten voin sen asian ilmaista nätisti ja niin että menis jakeluun???
 
vaikea sanoa neuvoja. Pääasia on, että jotain asialle teette, ennenkuin se etenee vielä huonommaksi. Osaatko näyttää tunteitasi muuten kuin karjumalla ja riehumalla ?
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä vaan:
yks joka vois helpottaa on se että otat ja lähdet, vaikka vaan parin tunnin kävelylenkille, kun miehesi saapuu kotiin: ja yhtään muksua et sitten ota mukaan! Sanot miehelle että kotityöt olisi sitten parasta olla tehtynä kun tulet ja suljet oven kiinni :)

Jos rahaa on niin varaa itsellesi vaikka parturi, hieronta tai joku muu ns. hemmotteluhetki ja lapset jätät kotiin miehen kanssa. Yksi mahdollisuus voisi olla jokin uusi harrastus vaikka kerta viikkoon ni pääset hetkeksi pois kotioloista :)

Kiitos! Oon tehnytkin tuota et lähen yksin johonkin ja pyydän tekemään hommat, mutta kun palaan on hommia enemmän kun lähtiessä, lapset penkoo kaapit ym kun mies käy tupakalla, ja jos jonkun homman onkin saanut tehtyä niin jossain muualla onkin kahta kauheempi homma.

Hieronnan tms tarvitsisin, mutta nyt ei ihan vielä ole rahaa sellaiseen, ja jonkun harrastuksen alotan kunhan kansalaisopiston kurssit alkaa.

Mutta kun tuntuu että nuokaan ei enää auta. Tiedän mitä tarvitsen:viikon pituisen loman ilman lapsia, että sais vaan olla, käydä kaupungilla, nukkua, syödä rauhassa. Mutta kun mulla on mies niin tarvitsen myös hänen osuutensa ja panoksensa siihen, että saan sen. Siihen haluisinkin vinkkejä, miten hänet saa ymmärtämään? Tosin nyt ei ole mahdollista lähtee mihinkään, on töitä ja isovanhemmat ym, jotka sais lapsenvahdiks, ovat kaikki töissä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja kerttulil:
vaikea sanoa neuvoja. Pääasia on, että jotain asialle teette, ennenkuin se etenee vielä huonommaksi. Osaatko näyttää tunteitasi muuten kuin karjumalla ja riehumalla ?

En ehkä osaa, kun ei mitän tapahdu, edes keskustelua ei synny. Yrittänyt kyllä olen!! Se vaan välillä laukee johonkin, esim.tänää raivostuin siihen kun eilen oli puhetta, että siivotaan koti heti aamusta. Myös mies lupas auttaa. Illalla mainitsi että vois tehdä jonkun homman ulkona ja käydä kaupasta jotain tarvittavaa.. Mumisin jotain vastaukseksi, koska en viittiny taas muistuttaa yhteisistä hommista, etten aina "valittaisi" ( niinkuin hän asian kokee). Ajattelin että kyllä se muistaa mitä oltiin sovittu aamuksi. Aamulla lähti ulos, ja ajattelin että aloitelen hommia, kunhan saan nuorimman nukkumaan. Yritin laittaa vaunuihin, niin toinen vaan huutaa ja huutaa, purin hampaita ja lopulta sain lapsen hiljaiseksi. muut lapset leikki jossain ja vaati äitiä käymään siellä, kävin, ja sillä aikaa vauva oli taas pystyssä vaunuissa. Yritin kaikkeni että saisin nukkumaan, mutta rääkymällä rääkyy vaan, niin en jaksanu enää.. En tiiä, ei varmaan oo mitään keinoa, ehkä mun pitää vaan jaksaa, kohta löydän itteni jostain hullujen huoneelta....:(
 
Onko teillä lähellä mukavaa mummolaa tai kummeja jotka vois välillä viedä lapsia pois kotoo edes muutamaksi tunniksi? Se vois tehdä hyvää, kun sais vaan hetken olla ja kattella telkkua ihan rauhassa, tosin eihän se yksi kerta tilannetta korjaa, mutta jostainhan se on aloitettava.
 
Kirjoittaako aina sama tyyppi tällaiset aloitukset ? Yhtyä pötköä, josta ei saa mitään selvää. Ei kappalejakoja. Hyvä kun on piste jossain. Ajattelin vain kun tämäntyyliset avaukset on aina yhtä pöljästi kirjoitettuja.
 
Ehkä siks oli näin huonosti kirjoitettu, koska olin raivoissani, enkä jaksanut ajatella kappalejakoja. Ennen en ole täällä purkanut mieltäni, löysin vaan nämä sivut ja huomasin että täällä on vasataavia kirjoituksia ollut. Sorry!
 
muuta nyt tuota asennetta ainakin. Jos kuitenkin jossain pääset käymään. Teillä on ilm. uusi talo ja kolme lasta, ja luultavasti olette ne halunneet. Elätte nyt unelmaa. Ei se mies siihen voi auttaa jos asennoidut noin. Koska ei se auta näköjään pienetkään lepohetket. Aika rankat hommat olette itsellenne hommanneet, mutta ei se aina ole kun lapset kasvaa. Yrittäkää nyt jaksaa nauttia lapsistanne, ja jätä se mies lasten kanssa vaikka siitä lisähommaa tulisikin. Kaikki ei voi olla täydellistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
muuta nyt tuota asennetta ainakin. Jos kuitenkin jossain pääset käymään. Teillä on ilm. uusi talo ja kolme lasta, ja luultavasti olette ne halunneet. Elätte nyt unelmaa. Ei se mies siihen voi auttaa jos asennoidut noin. Koska ei se auta näköjään pienetkään lepohetket. Aika rankat hommat olette itsellenne hommanneet, mutta ei se aina ole kun lapset kasvaa. Yrittäkää nyt jaksaa nauttia lapsistanne, ja jätä se mies lasten kanssa vaikka siitä lisähommaa tulisikin. Kaikki ei voi olla täydellistä.

Niin ja lisään vielä että opettele ottamaan ihan rennosti vaan. Ei aina tarvi siivota ym. Olette vaan yhdessä koko perheenä ettekä tee mitään ihmeellistä. Mun mies ainakin nauttii kun joskus laiskottelen ja syödään mitä sattuu ja ei tehdä mitään. Voi olla että sunkin mies yllättyis iloisesti.

 
Niin. Tilanne on todellakin tainnut mennä jo siihen tasolle, että mikään parin tunnin yksin olo ei mitään korjaa. Sulla on burn out, johon auttaisi vain ja ainoastaan oma rauha ja lepo. Mutta, mikäli oikein ymmärsin, mies ei tilanteen vakavuutta ymmärrä? Auttaisiko miestä ymmärtämään, mikäli menisit lääkäriin ja saisit esim. sairaslomaa? Olisiko se hänelle tarpeeksi konkreettinen näyttö ? Toisaalta miehenkin on vaikea sinulle ehkä viikkoa omaa rauhaa antaa teidän rahatilanteen vuoksi.

Olisiko isovanhemmista mahdollisesti apua? Tarkoitan, että kertoisit heille todellakin tilanteen vakavuuden juurtajaksaen. Ehkä heistä joku voisi pitää viikon esim. palkatonta lomaa töistä perhesyihin vedoten ja ottaa lapset hoitoon. Tai sitten esim. mummot pitäisi kummatkin 2-3 päivää ja vuorottelisivat lasten hoidon suhteen? Sinun taas pitäisi päästä kotoa pois, vaikka mökille, tms.?

Joka tapauksessa ainoa tapa päästä teidän pattitilanteesta eteenpäin, on kertoa tilanteen laajuus ja vakavuus lähipiirille, mikäli mies ei sitä ymmärrä. Ehkä sillä tavoin voisi jokin avain tilanteen ratkaisemiseen löytyä? Pahoin tosin pelkään, että viikko ei sinäänsä paljoakaan auta. Töissä nimittäin olen nähnyt monta loppuunpalamista ja viikko tai kaksi ei asiaa ole mitenkään helpottanut... Mutta täydellisen rauhoitusviikon jälkeen saisit enemmän apua mieheltä ja lähipiiriltä?

Niin ja mieheen voisi koittaa sitä vanhaa ja klassista kirjeen kirjoittamista lääkärin antaman sairauslomarodistuksen lisäksi.
 
Mun ukko on kanssa samanlainen, kun sille sitten jotain yrittää rauhallisestikin keskustella niin itteensä ottaa ja painelee ulos ovesta....onneksi lapsia vaan yks joten sen puolesta on helpompaa kuin ap:llä.
 
Luultavasti jonkun ulkopuolisen yhteisen tutun olisi vaan kerrottava hänelle, miten lopen uupunut Väsynyt on, ja miten hän on huolissaan Väsyneestä ja lapsista. Voisiko jollekin yhteiselle ystävälle vihjaista, että voisiko hän ottaa asian puheeksi.

Usein sitä puolisoa ei vaan tule kuunnelleeksi sillä korvalla, että asiaan pitäisi puuttuakin.
Kun onhan hän tähänkin asti jaksanut, niin mikä ettei tästä eteenpäinkin -asenne ei ole ollenkaan harvinainen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä vaan:
yks joka vois helpottaa on se että otat ja lähdet, vaikka vaan parin tunnin kävelylenkille, kun miehesi saapuu kotiin: ja yhtään muksua et sitten ota mukaan! Sanot miehelle että kotityöt olisi sitten parasta olla tehtynä kun tulet ja suljet oven kiinni :)

Joo, just toi sävy pelastaakin parisuhteen "ja kotityöt on sitten parasta olla tehtynä!".

Mies tulee väsyneenä töistä ja ovella jo karjutaan ja uhitellaan. Hienoa.

Mut kyllähän miehen pitää ymmärtää, sillähän on elämä ihan ruusuilla tanssimista kun saa töissä käydä rentoutumassa ja kotona nauttia vaimon (TÄMÄN OMIA SANOJA LAINATEN" raivonpuuskista.

Ja totta kai se on miehen homma saada lapsenvahti, jos ei hommaa niin se johtuu siitä että on kusipää jota ei kiinnosta. Nainen taas ei voi hommata siksi että "kun toikaan ei hommaa niin en mäkään jaksa". Eli miehen syy sekin.
 
mä kannatan tota kirjeen kirjottamista... ite oon kirjottanu joskus sähköpostia miehelleni... sitä kun yrittää järkevästi puhua aikuinen aikuiselle niin mun mies tuntiessaan itsensä syyllistetyksi menee joskus ihan takalukkoon ja istuu kun tatti eikä sano mitään... ja sit tuntuu et oma turhautuminen vaan kasvaa kun ei saa mitään palautetta... sit kun kirjottaa ajan kanssa a-nelkun pitusen kirjeen, niin et ensin ajatuksen kanssa jäsentelee ne asiat mitä haluu sanoo; mikä on vialla, miks ja mitä mieheltä toivos jatkossa... lukee vielä hetken päästä ite tekstinsä ja jos on vielä samaa mieltä ittensä kanssa niin sit vaan eteenpäin... ite oon viä kirjottanu alkuun jotain et ei oo niinku pahalla ja et lukee rauhassa pariinkin kertaan ja miettii asiaa... joskin omaan mailiini sain vaan vastauksen et "point taken" mut kyllä se pointti menikin sit perille eikä mua yritetä enää laittaa tossunalle...
 

Yhteistyössä