Miten tulee toimia? 5 kk lapsi itkee, kun on erossa minusta pienenkin ajan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mitenmiten
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
olisiko teidän mielestä hyvä idea, jos isä lenkkeilisi vauvan kanssa jumpan ajan? näin ollen lapsi ei ehkä edes huomaisi poissaoloani. Entäs onko äidin ja vauvan erossaoleminen hyväksi, vaikka vauva olisi rauhallinen. Tarkoita, että onko siis 5 kk monien mielestä vielä liian pieni olemaan äidistä erossa lyhyttäkään aikaa.
 


Muuten, mikä äitiysidylli? Saanko pyytää tarkentamaan mitä sä tuolla tarkoitat?[/quote]

no, lähinnä sitä, että tekstistäsi saa sellaisen käsityksen, että jaksat olla äiti 24/7, herkeämättä. siitä taas tulee väistämättä sellainen mieleen, että tämä äitiys on ajoittain aika raadollista ja rajallista ja se saattaa sitten yllättää melko pahasti.
ja sillä pelottavalla tarkoitin sitä kuinka rajusti esität todella syyllistäviä mielipiteitä. en itse pidä sellaisesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
olisiko teidän mielestä hyvä idea, jos isä lenkkeilisi vauvan kanssa jumpan ajan? näin ollen lapsi ei ehkä edes huomaisi poissaoloani. Entäs onko äidin ja vauvan erossaoleminen hyväksi, vaikka vauva olisi rauhallinen. Tarkoita, että onko siis 5 kk monien mielestä vielä liian pieni olemaan äidistä erossa lyhyttäkään aikaa.

Tuo kävely on loisti idea. Jos hyvin nukkuu, niin varmaan nukkuu koko jumpan ajan, ja kumpikin vanhempi saa liikuntaa.
Ja jos vauva on rauhallinen vaikkei äitiä ole näkyvisså, niin toki hänet voi lyhyeksi ajaksi jättää "hoitoon".
Itse en kyllä pystynyt, kuin juuri sen kävelylenkin ajaksi.
Ja meillä oli aivan järjetön takiainen :D
 
Mä en kyllä näkis ongelmaa siinä että lapsi on tunnin ajan hoidossa oman ISÄNSÄ kanssa! Siis ihan oikeesti, älytöntä ajatella ettei lasta voi OMAN vanhempansa hoiviin hetkeks jättää. :o Ehkä se tekis vauvalle ihan hyvää välillä tutustua isäänsäkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja essi:
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
http://ninatt.vuodatus.net/blog/2175107/aidin-jaksaminen-vauva-aikana/

Ihan ok kirjoitus ensimmäistä lastaan hoitavalle.
Mutta kun niitä lapsia on jo muutama ennestään, hivenen hankala toteuttaa...

Miten niin? Tiedän perheen jossa on kahdeksan lasta ja heille ei ole tuottanu sen kummemmin ongelmia :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
olisiko teidän mielestä hyvä idea, jos isä lenkkeilisi vauvan kanssa jumpan ajan? näin ollen lapsi ei ehkä edes huomaisi poissaoloani. Entäs onko äidin ja vauvan erossaoleminen hyväksi, vaikka vauva olisi rauhallinen. Tarkoita, että onko siis 5 kk monien mielestä vielä liian pieni olemaan äidistä erossa lyhyttäkään aikaa.

No, mun mielestä on liian pieni ollakseen erosta äidistänsä ylipäätänsä, mutta jos sä kovasti haluat jumppaamaan, niin olis tosi hyvä jos keksit jonkun tavan miten vauvan ei tarvitse ikävöidä sua niin paljoa. Itku se yleensä kertoo, että nyt ei jokin oli oikein. Jos vauva pysyy jokseenkin tyytyväisenä poissaolosi ajan, niin onhan se jo paljon parempi ku itkevä vauva!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tasku Venus:
Mä en kyllä näkis ongelmaa siinä että lapsi on tunnin ajan hoidossa oman ISÄNSÄ kanssa! Siis ihan oikeesti, älytöntä ajatella ettei lasta voi OMAN vanhempansa hoiviin hetkeks jättää. :o Ehkä se tekis vauvalle ihan hyvää välillä tutustua isäänsäkin.

Koska vauvahan ei koskaan näe isäänsä jos äitikin sattuu olemaan paikalla.

Biologiaa, ihmiset, biologiaa. Vauva ei ymmärrä vaikka sä sille selität, että hei, sulla pitäis olla ihan yhtä hyvä olla tuon tyypin kanssa ku munkin. Vauva kun kuvittelee vielä, että äiti ja vauva ovat oikeastaan yhtä olentoa ja että vauvaa ei ole olemassa jos ei äitiäkään.

Me nyt vaa satutaan olemaan kädellisiä apinoita, nisäkkäitä, ja meille nyt vaa äidit ovat välttämättömiä jälkikasvullensa. Voi kauheeta. Get over it.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Alkuperäinen kirjoittaja essi:
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
http://ninatt.vuodatus.net/blog/2175107/aidin-jaksaminen-vauva-aikana/

Ihan ok kirjoitus ensimmäistä lastaan hoitavalle.
Mutta kun niitä lapsia on jo muutama ennestään, hivenen hankala toteuttaa...

Miten niin? Tiedän perheen jossa on kahdeksan lasta ja heille ei ole tuottanu sen kummemmin ongelmia :)

Siis imetykset, kantamiset ja läsnäolo sitämyöten ok. Mutta päiväunien nukkuminen kun vauva nukkuu, tahi yöunille meno samaan aikaan, ei välttämättä enää onnistukaan. Saati sitten se "helposti omat eväät mukana kavereita tapaamaan". Se on jo lähinnä naurettava ajatus :D
 
Meillä kuopus itki aina kun mä lähdin. J
a kyllä- se musta ahdistavaa, koska esikloinen oli ollut ihan toisen sorttinen. Tää siis alko vauvana ja jatku monta vuotta.
Niin monta, etten voinut toteuttaa NinaTT:n "simppeliä ohjetta" olla poistumatta.

Itseasiassa kuopus huusi kylppärin oven takana yli kaksi vuotta!!! aina kun mä oli suihkussa.
Enkä voinut muuta kuin itkettää sitä jos mielin peseytyä.
Välillä olin ovi auki ( kun oli ihan vauva ) mutta emmä sitä aina voinut tehdä sillain.
Lähdin töihin kuopuksen ollessa 2v ja mies jäi hoitovapaalle.
Lähes joka aamu kuopus itki tovin kun en ollut kotona. Tätäkin kesti useamman kuukauden.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Alkuperäinen kirjoittaja Tasku Venus:
Mä en kyllä näkis ongelmaa siinä että lapsi on tunnin ajan hoidossa oman ISÄNSÄ kanssa! Siis ihan oikeesti, älytöntä ajatella ettei lasta voi OMAN vanhempansa hoiviin hetkeks jättää. :o Ehkä se tekis vauvalle ihan hyvää välillä tutustua isäänsäkin.

Koska vauvahan ei koskaan näe isäänsä jos äitikin sattuu olemaan paikalla.

Biologiaa, ihmiset, biologiaa. Vauva ei ymmärrä vaikka sä sille selität, että hei, sulla pitäis olla ihan yhtä hyvä olla tuon tyypin kanssa ku munkin. Vauva kun kuvittelee vielä, että äiti ja vauva ovat oikeastaan yhtä olentoa ja että vauvaa ei ole olemassa jos ei äitiäkään.

Me nyt vaa satutaan olemaan kädellisiä apinoita, nisäkkäitä, ja meille nyt vaa äidit ovat välttämättömiä jälkikasvullensa. Voi kauheeta. Get over it.

no, meidän vauva ainakin näkee isänsä ja isot sisaruksensa, ne kaksi jopa yleensä paremmin kuin ketään muita! lapsen ja vanhemman välinen suhde ei koskaan ole kahden välinen vaan aina triadi = sisältää molemmat vanhemmat! minusta olsis aika kamalaa pitää itseäni niin mahtavana, että vain ja ainoastaan MINÄ pystyn lasta hoitamaan.

no, sitten me psykiatriassa hoidetaan niitä, joiden äidit ovat tehneet itsestään niin mahtavia, että lapset eivät pääse niistä ikuna irti!

ja ihan oikeasti MISSÄÄN ei ole todistettu sitä, etteikö lasesta tulisi ihan terve, vaikka se välillä itskisi hetken yksin tai pidempään jonkun muun kuin äidin lohdutuksessa.

nyt mään maate, kun tuo vauvakin heräsi syömään ja on varatissi= isä töissä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja essi:
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Alkuperäinen kirjoittaja essi:
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
http://ninatt.vuodatus.net/blog/2175107/aidin-jaksaminen-vauva-aikana/

Ihan ok kirjoitus ensimmäistä lastaan hoitavalle.
Mutta kun niitä lapsia on jo muutama ennestään, hivenen hankala toteuttaa...

Miten niin? Tiedän perheen jossa on kahdeksan lasta ja heille ei ole tuottanu sen kummemmin ongelmia :)

Siis imetykset, kantamiset ja läsnäolo sitämyöten ok. Mutta päiväunien nukkuminen kun vauva nukkuu, tahi yöunille meno samaan aikaan, ei välttämättä enää onnistukaan. Saati sitten se "helposti omat eväät mukana kavereita tapaamaan". Se on jo lähinnä naurettava ajatus :D

Onnistuu ihan hyvin kunhan ei tee liikaa lapsia kerralla :)
 
Mielenkiinnosta kysyn miten sitten jos saa kaksoset toimitaan vaistovanhemmuuden mukaan? Kannetaanko niitäkin liinassa? En ole vain koskaan nähnyt miten se toimii. Niin ja en siis ilkeyttä kysy, vain mielenkiinnosta.

Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Alkuperäinen kirjoittaja essi:
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Alkuperäinen kirjoittaja essi:
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
http://ninatt.vuodatus.net/blog/2175107/aidin-jaksaminen-vauva-aikana/

Ihan ok kirjoitus ensimmäistä lastaan hoitavalle.
Mutta kun niitä lapsia on jo muutama ennestään, hivenen hankala toteuttaa...

Miten niin? Tiedän perheen jossa on kahdeksan lasta ja heille ei ole tuottanu sen kummemmin ongelmia :)

Siis imetykset, kantamiset ja läsnäolo sitämyöten ok. Mutta päiväunien nukkuminen kun vauva nukkuu, tahi yöunille meno samaan aikaan, ei välttämättä enää onnistukaan. Saati sitten se "helposti omat eväät mukana kavereita tapaamaan". Se on jo lähinnä naurettava ajatus :D

Onnistuu ihan hyvin kunhan ei tee liikaa lapsia kerralla :)

 
Alkuperäinen kirjoittaja letittää tuulen:
no, meidän vauva ainakin näkee isänsä ja isot sisaruksensa, ne kaksi jopa yleensä paremmin kuin ketään muita! lapsen ja vanhemman välinen suhde ei koskaan ole kahden välinen vaan aina triadi = sisältää molemmat vanhemmat! minusta olsis aika kamalaa pitää itseäni niin mahtavana, että vain ja ainoastaan MINÄ pystyn lasta hoitamaan.

no, sitten me psykiatriassa hoidetaan niitä, joiden äidit ovat tehneet itsestään niin mahtavia, että lapset eivät pääse niistä ikuna irti!

ja ihan oikeasti MISSÄÄN ei ole todistettu sitä, etteikö lasesta tulisi ihan terve, vaikka se välillä itskisi hetken yksin tai pidempään jonkun muun kuin äidin lohdutuksessa.

nyt mään maate, kun tuo vauvakin heräsi syömään ja on varatissi= isä töissä!

Kyllä se vaa kumma mun ja tytön välillä on ihan mun ja tytön välillä eikä spermanluovuttajaa (exää) oikein näy :xmas:

Kyllä mun lapsi tulee pääsemään musta irti ihan hyvin - omalla aikataulullaan. Mun ei tartte karaista lasta. Kyllä se ilmottaa kuuluvalla äänellä sitten ku tarttee muuta ku mua. Just tuossa yks päivä kun olin vähän kipeänä ja nukkunu huonosti niin tyttö iloisesti vilkuttaen lähti tätinsä mukaan asioille. Vaikka -KÄÄK- en ollu käytännössä yhtään erossa tytöstä 10kk ikään asti! Enkä senkään jälkeen kovinkaan usein tai pitkiä aikoja. Mähän olen kovimman luokan HUONOäiti kun en ole laittanut lasta hoitoon väkisin :xmas:

Tyttöseni on kasvanut samassa taloudessa tätinsä ja serkkujensa kanssa. Siltikin jostain syystä minä olen hänelle läheisempi ku tätinsä. Kas kummaa. Ja tyttö on saattanut ruveta itkemään, jos on nähnyt mun poistuvan vaikka on ollut turvallisesti tädinsä kanssa.

Jos laps kerta tuntee olonsa ihan yhtä turvalliseksi ja turvatuksi isän ku äidin kanssa, niin miksi ihmeessä lapsi itkee äidin poissaoloa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Alkuperäinen kirjoittaja essi:
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Alkuperäinen kirjoittaja essi:
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
http://ninatt.vuodatus.net/blog/2175107/aidin-jaksaminen-vauva-aikana/

Ihan ok kirjoitus ensimmäistä lastaan hoitavalle.
Mutta kun niitä lapsia on jo muutama ennestään, hivenen hankala toteuttaa...

Miten niin? Tiedän perheen jossa on kahdeksan lasta ja heille ei ole tuottanu sen kummemmin ongelmia :)

Siis imetykset, kantamiset ja läsnäolo sitämyöten ok. Mutta päiväunien nukkuminen kun vauva nukkuu, tahi yöunille meno samaan aikaan, ei välttämättä enää onnistukaan. Saati sitten se "helposti omat eväät mukana kavereita tapaamaan". Se on jo lähinnä naurettava ajatus :D

Onnistuu ihan hyvin kunhan ei tee liikaa lapsia kerralla :)

En haluais ilkeillä, mutta sä et voi olla noin typerä :o
Siis ihan oikeestiko sä väität, että lähtö jonnekin on ihan samanmoista yhden vauvan, tai esim kuuden alle 10 vuotiaan kanssa?! Voi voi... Esim se ravintolaan meno, jonka mainitsit, saattaa jo muodostua rahallisesti ongelmaksi. En usko, että ravintolanväki ihan mielellään kuudelle lapselle ilmatteeksi ruokaa antaa :o
Lisäksi se lapseton kaveri voi jäädä jonkin verran taustalle, kun yleensä ne lapset ei kuitenkaan ihan hiljaa paikallaan istu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tiia-liina:
Mielenkiinnosta kysyn miten sitten jos saa kaksoset toimitaan vaistovanhemmuuden mukaan? Kannetaanko niitäkin liinassa? En ole vain koskaan nähnyt miten se toimii. Niin ja en siis ilkeyttä kysy, vain mielenkiinnosta.

Haastavampaahan se on, eikä silloin voi käyttää kaikkia näitä kiintymysvanhemmuuden "työkaluja" ihan vimpan päälle. Jos on kaksoset tulossa, niin isälle tulee usein isompi rooli lastenhoidossa. Kuulemma ne tosin saa laitettua molemmat liinaan samanaikaisesti :D Mutta aika nopeastihan se kävis todella painavaks.

Imettää pystyy, samoin tiedän muutaman kaksosten äidin joka harrastaa vessahätäviestintää.

Kaksosten vanhemmat voi usein lohduttautua sillä, että vaikka äiti (ja isä ) ei aina voi olla yhtä hyvin läsnä kun jos tulee yks kerrallaan, niin kaksoset saavat kasvuunsa paljon tukea toisiltansa. Kaksosia ei pitäis erottaa toisistansa kovinkaan aikaisin kovinkaan pitkiksi aikaa! He ovat tottuneet äidin lisäks toisiinsa jo kohdussa :)

Mutta siinä syy sille, että suurin osa lapsista tulee yks kerrallaan. Ihmisäiti ei kykene (tai siis ei ole ennen kyennyt...) hoitamaan kahta samanaikaisesti. Siks monikot ovat jääneet pieneen vähemmistöön. Läheskään niin moni ei selviäis edes raskausajasta ilman modernia lääketiedettä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja essi:
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Alkuperäinen kirjoittaja essi:
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Alkuperäinen kirjoittaja essi:
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
http://ninatt.vuodatus.net/blog/2175107/aidin-jaksaminen-vauva-aikana/

Ihan ok kirjoitus ensimmäistä lastaan hoitavalle.
Mutta kun niitä lapsia on jo muutama ennestään, hivenen hankala toteuttaa...

Miten niin? Tiedän perheen jossa on kahdeksan lasta ja heille ei ole tuottanu sen kummemmin ongelmia :)

Siis imetykset, kantamiset ja läsnäolo sitämyöten ok. Mutta päiväunien nukkuminen kun vauva nukkuu, tahi yöunille meno samaan aikaan, ei välttämättä enää onnistukaan. Saati sitten se "helposti omat eväät mukana kavereita tapaamaan". Se on jo lähinnä naurettava ajatus :D

Onnistuu ihan hyvin kunhan ei tee liikaa lapsia kerralla :)

En haluais ilkeillä, mutta sä et voi olla noin typerä :o
Siis ihan oikeestiko sä väität, että lähtö jonnekin on ihan samanmoista yhden vauvan, tai esim kuuden alle 10 vuotiaan kanssa?! Voi voi... Esim se ravintolaan meno, jonka mainitsit, saattaa jo muodostua rahallisesti ongelmaksi. En usko, että ravintolanväki ihan mielellään kuudelle lapselle ilmatteeksi ruokaa antaa :o
Lisäksi se lapseton kaveri voi jäädä jonkin verran taustalle, kun yleensä ne lapset ei kuitenkaan ihan hiljaa paikallaan istu.

Kuus alle kymmenvuotiasta on ihan liikaa! Ei kantsi sitten tehdä niitä noin tiheään tahtiin. Vähintään 3-4 vuoden ikäerolla nääs. Onnistuu paljon paremmin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Alkuperäinen kirjoittaja essi:
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Alkuperäinen kirjoittaja essi:
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Alkuperäinen kirjoittaja essi:
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
http://ninatt.vuodatus.net/blog/2175107/aidin-jaksaminen-vauva-aikana/

Ihan ok kirjoitus ensimmäistä lastaan hoitavalle.
Mutta kun niitä lapsia on jo muutama ennestään, hivenen hankala toteuttaa...

Miten niin? Tiedän perheen jossa on kahdeksan lasta ja heille ei ole tuottanu sen kummemmin ongelmia :)

Siis imetykset, kantamiset ja läsnäolo sitämyöten ok. Mutta päiväunien nukkuminen kun vauva nukkuu, tahi yöunille meno samaan aikaan, ei välttämättä enää onnistukaan. Saati sitten se "helposti omat eväät mukana kavereita tapaamaan". Se on jo lähinnä naurettava ajatus :D

Onnistuu ihan hyvin kunhan ei tee liikaa lapsia kerralla :)

En haluais ilkeillä, mutta sä et voi olla noin typerä :o
Siis ihan oikeestiko sä väität, että lähtö jonnekin on ihan samanmoista yhden vauvan, tai esim kuuden alle 10 vuotiaan kanssa?! Voi voi... Esim se ravintolaan meno, jonka mainitsit, saattaa jo muodostua rahallisesti ongelmaksi. En usko, että ravintolanväki ihan mielellään kuudelle lapselle ilmatteeksi ruokaa antaa :o
Lisäksi se lapseton kaveri voi jäädä jonkin verran taustalle, kun yleensä ne lapset ei kuitenkaan ihan hiljaa paikallaan istu.

Kuus alle kymmenvuotiasta on ihan liikaa! Ei kantsi sitten tehdä niitä noin tiheään tahtiin. Vähintään 3-4 vuoden ikäerolla nääs. Onnistuu paljon paremmin.

hmm... Ja tässä sun mainitsemassa 8 lapsisessa perheessa lapset ovat sitten tulleet 21 - 28 vuoden aikana :o
Oletan siis, että siellä sitten tämä ikäero on vakio, kun kerta mainitsemasi asiat heiltä helposti onnistuu, ja itsekin olet sitä mieltä, ettei tiheämmällä lapsenteko tahdilla onnistu....
No, 3 vuoden välein jos tulee, niin on niitä alta 10 vuotiata silti 4kpl sitten siellä ystävätapaamisella mukana. Ei edelleenkään ihan sama, kuin jos olis yhden vauvan kera...

 
Alkuperäinen kirjoittaja essi:
hmm... Ja tässä sun mainitsemassa 8 lapsisessa perheessa lapset ovat sitten tulleet 21 - 28 vuoden aikana :o
Oletan siis, että siellä sitten tämä ikäero on vakio, kun kerta mainitsemasi asiat heiltä helposti onnistuu, ja itsekin olet sitä mieltä, ettei tiheämmällä lapsenteko tahdilla onnistu....
No, 3 vuoden välein jos tulee, niin on niitä alta 10 vuotiata silti 4kpl sitten siellä ystävätapaamisella mukana. Ei edelleenkään ihan sama, kuin jos olis yhden vauvan kera...

En nyt muista tasan kuin kauan heillä siihen satsiin meni, mutta parikymmentä vuotta...? Tällä pariskunnalla on siis kahdeksan lasta, joista yksi down-lapsi, yksi adoptoitu. Silti ovat ehtineet tehdä vaikka mitä.

Ja tietenkin neljä alle kymmenvuotiasta on eri asia ku yksi vauva. Mutta eivät he estä liikkumista. Osan voi jättää kotiinkin jos haluaa. Tai onhan tuossa jo kaks kouluikäistäkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
haluan vielä tarkentaa tähän ketjuun, että vauva ei itke koko aikaa kun olen pois, vaan osan siitä. Tänään oli itkenyt viimeiset 10 min noin tunnin poissaolostani.

se on vauva ja vauvat yleensä itkevät joskus. Myös sen äidin hoidossa. Eli ei sillä huudolla välttämättä ollut mitään tekemistä sun poissaolon kanssa edes.
 
Tätä lienee turha jatkaa pidemmälle, koska sä nyt et vaan halua myöntää, ettei noi sun jaksamisvinkit päde monilapsisille perheille.

Juu, kaksi kouluikäistä löytyy, mutta milläs lähdet mihinkään, kun toinen pääsee klo 12, toinen taas klo 14. Sitten on läksyt yms. Ja yksi pieni haluaa omaan sänkyyn nukkumaan jo klo 18.30. Vauva taasen herää vasta aamu 10 jälkeen...
Ja loppuargumettina se, että kaikki eivät asu kaupungissa, jossa helppo kulkea ja hyvät yhteydet. Meillä ei ole kaupunkiin kuin 25km, mutta silti sieltä tulee vika bussi tänne jo klo 16.15. Ja pysäkiltä vielä 3km kotiin matkaa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja essi:
Tätä lienee turha jatkaa pidemmälle, koska sä nyt et vaan halua myöntää, ettei noi sun jaksamisvinkit päde monilapsisille perheille.

Juu, kaksi kouluikäistä löytyy, mutta milläs lähdet mihinkään, kun toinen pääsee klo 12, toinen taas klo 14. Sitten on läksyt yms. Ja yksi pieni haluaa omaan sänkyyn nukkumaan jo klo 18.30. Vauva taasen herää vasta aamu 10 jälkeen...
Ja loppuargumettina se, että kaikki eivät asu kaupungissa, jossa helppo kulkea ja hyvät yhteydet. Meillä ei ole kaupunkiin kuin 25km, mutta silti sieltä tulee vika bussi tänne jo klo 16.15. Ja pysäkiltä vielä 3km kotiin matkaa...

Elämä on valintoja täynnä :) Olette valinneet asuinpaikkanne. Se on toivottavasti teille sopivin.

Miten koululaisten koulupäivien loppumisajat vaikuttavat sun menemiseen ja tulemiseen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja essi:
Tätä lienee turha jatkaa pidemmälle, koska sä nyt et vaan halua myöntää, ettei noi sun jaksamisvinkit päde monilapsisille perheille.

Juu, kaksi kouluikäistä löytyy, mutta milläs lähdet mihinkään, kun toinen pääsee klo 12, toinen taas klo 14. Sitten on läksyt yms. Ja yksi pieni haluaa omaan sänkyyn nukkumaan jo klo 18.30. Vauva taasen herää vasta aamu 10 jälkeen...
Ja loppuargumettina se, että kaikki eivät asu kaupungissa, jossa helppo kulkea ja hyvät yhteydet. Meillä ei ole kaupunkiin kuin 25km, mutta silti sieltä tulee vika bussi tänne jo klo 16.15. Ja pysäkiltä vielä 3km kotiin matkaa...

Miun alakoululaiset ei halua jäädä yksin kotiin kun lähden. Enkä kyllä seitsenvuotiasta jättäisikään. Meilläkin kuitenkin aika pitkä matka keskustaan. Joten mukaan ne on otettava, mihin sitten mieliikin.
 
En yleensä kommentoi näitä lukemiani keskusteluja, mutta jos tämä pätemisentarpeinen NinaTT sattuu tämän lukemaan niin olisi mielenkiintoista kuulla, kuinka elämä on hänen ideologiallaan ja pilvenreunallaan sujunut? Onko arki tullut jo vastaan? En toivottavasti koskaan törmää tuollaiseen ihmiseen tosielämässä...
 

Yhteistyössä