Kotihoidosta, kun lapsi on yli 3-v..

Meillä siis se tilanne, että huomisen jälkeen alan leikkiä kunnollista äitiä ja 5-vuotias lapsi jää mun ja vauvan kanssa kokonaan kotiin. Tähän asti siis ollut puolipäivähoidossa päiväkodissa, mutta omaa laiskuuttani ja vauvan päiväunirytmin tasatakseni päätettiin ottaa poika kotiin kokonaan. Nyt sitten olen tutkaillut kunnan sivuja ja miettinyt, että millä ihmeellä mä saan lapsen viihtymään kotona?? Eipä täällä puistoissa paljon tuon ikäistä seuraa näytä olevan ja kerho, missä ikäkavereita olis on kerran viikossa yhdestä neljään. No sinne ainakin koitetaan tuo saada niin tulee edes jotain omaa puuhaa.

Nyt siis kaipaisin vinkkejä tekemisiin. En tosiaan ole mikään luovuuden ihmelapsi, joka aina on keksimässä jännittäviä askarteluja yms. Eihän lapset varmaan paljoa tarvi, mutta oon mä vähän miettiny, että se ei riitä, että tuo saa kattoa kun mä teen kotitöitä ja käydään puistossa kerran päivässä katsomassa häntä pienempiä lapsia..Lisäksi on se, että nyt oon alkanut epäilee, että onko tää sittenkään lapsen kannalta se paras ratkaisu? Hän viihtyy niin hyvin hoidossa ja noin. Nyt sitten joutuu kököttämään kotona äitin ja vauvan kanssa.

Joo, taidan ottaa liian ison stressin tästä. Nyt vaan olis toivonut, että tästä kunnasta olis löytynyt enemmän kaikkea tekemistä tuon ikäselle.

 

4,5v on kokonaan kotona. Käy seurakunnan kerhossa ja liikuntakerhossa. Lisäksi käydään perhekahviloissa 2 kertaa viikossa. Hyvin on kulunut aika. Miten seurakunnan kerhot? Täällä ne on 5v ikäisille jo kaksi kertaa viikossa.

 

No luultavimmin kerhot ovat täynnä tähän vuoden aikaan, seuraava haku täällä ainakin on keväällä syksyä varten. Muutenkin kerhot ovat jo alanneet ja luultavimmin täynnä, myös iltaisin olevat kerhot.

 

En minäkään mitään sen kummempaa virikettä osaa tai jaksa erikseen järjestää. Me mentiin tuon ikäisen ja vauvan kanssa esimerkiksi viikoittain kirjastoon ja sai sieltä valita mieleisiään iltasatukirjoja ja kuuntelusatuja tai dvd:tä. Uimahallireissut on tosi kivoja, jos lapsi uimisesta tykkää. Meillä kulki noin 8 kk ikäinen vauva mukana uimassa. Parasta tietty on, jos vauvan saa hoitoon siksi aikaa tai voisi jättää isille kotiin.Siten saisi myös sitä kahdenkeskistä hommaa isomman kanssa. Lisäksi kyläiltiin tuttavaperheissä, joissa ei ihan samanikäisiä kavereita ollut, mutta vuoden tai parin heitolla löytyti leikkikaveria. Tekemisethän voi ajoittua myös ilta-aikoihin. Päiväuniaikaan, voi esimerkiksi lukea kirjoja yhdessä tai katsoa pätkän jotain piirrettyä, kuunnella kuuntelusatua, leipoa tms. Talvella käytiin pulkkamäessä, laskettelukeskuksen lastenrinteessä, luistelemassa, hiihtämässä ym. Vauva nukkui vaunuissa tai kulki pulkassa, potkukelkassa tai istui vaunuissa/selkärepussa. Ei lapset ihan mahdottomasti sitä virikettä tarvitse. Kyllä kiireetön aika vapaalle leikille ttai vanhemmankanssa on tärkeää.

 

niin ja tuon ikäiselle on varmasti jo iltaharrastuksia. Täällä on tanssia, uimakerhoa, liikuntakerhoa ja kuvataidekerho, vaikka pienellä paikkakunnalla asutaankin. Kannattaa tutkia myös paikallisten urheiluseurojen ja kansalaisopiston sivut.

 

Niin ja tosiaan noitaseurakunnan perhekerhoja ja mll-perhekahviloita kannattaa kokeilla. Sieltä usein löytyy kaveriseuraa ja "uusia" leluja ainakin. Niissä usein on myös järjestetty askarteluja ym. lapsille. Siellä voi myös tutustua toisiin, jotka on kotona ja sopia sitten puistotreffejä. Jos vaikka löytyisi samanikäistä kaveria.

 

ja lisään vielä, että lapses on sen ikäinen, että voi varmaan käydä iltaisin tai viikonloppuisin leikkimässä noilla kerhokavereilla. Voihan niitä nähdä vaikka ei hoidossa oliskaan.

 

Hei toi kirjasto oli todella hyvä idea! Miten en tajunnutkaan itse.. uimahallia täällä ei ole eikä lapsi ole kovin kiinnostunut mistään harrastuksistakaan vielä. Jotain musiikkihommaa ollaannmietitty kun se on edes jotenkin häntä kiinnostanut. Ja kerhot tosiaan on jo alkanut, mutta huomasin, että joihinkin voi hakea myös kevääksi. Me myös asutaan sillä tavalla hankalassa paikassa ettei ole lähellä kavereita, joiden lapsista olisi seuraa. Ei siis ole autoa päivisin käytössä ja esikoinen tulee koulusta yhden aikoihin niin pitää sillon olla kotona.

Mutta kirjastosta taitaa tulla meidän kantapaikka. Ja leipominen on myös kivaa puuhaa lasten kanssa. Näin se vaan on, että äiti on ihan tyhmäpää kun ei näinkään helppoja asioita osaa itse ajatella!

 

Minä myös kotiäitinä. Kotona mulla 11 vuotias tyttö (no joo, käy koulua ja asuu joka toinen vko isällään), sitten 4- ja 5-vuotiaat pojat ja pian 5kk ikäinen tyttö. Meillä pojat käy puistossa 3 xvko ja seurakunnan kerhossa 2 xvko. Nämä siis meillä aamupäivällä. Tällöin mä joko käyn vauvan kanssa kävelyllä, kaupassa, asioilla, teen kotona ruokaa, järjestän/siivoilen kotona. Ruuan jälkeen hieman rauhoitutaan ja pojat leikkii (ja tappelee) keskenään nätistikin. Iltapäivällä me mennään uudestaan yleensä ulos joko omalle tai naapurin pihalle tai sitten puistoon.

EN mä nyt tiedä onko meillä mitään erikoista tekemistä. Meillä tosiaan kuitenkin aamut menee puistossa tai kerhossa. Kerran viikossa pojat käy jumpassa. Ei teillä mitään puistotätitoimintaa olisi? Sinne ainakin todennäköisesti mahtuu, kun kerhot tosiaan varmaan täynnä, jos ei jotain peruutuspaikkaa tule.

Itse tosiaan en ole mikään hyvä keksimään mitää askartelujuttujakaan. Pojat piirtävät mielellään. Leikkaavat ja liimaavaat välillä jotain mainoksia jne. Mutta taas kerhossahan he saavat askarrella niitä, mihin äidin mielikuvitus ei riitä. Meillä myös tuo 5-vuotias kiinnostunut kirjaimista ja numeroista, joten niitä harjoitellaan aina, kun poika pyytää.

Olisko sulla jotain ystävää tai sukulaista kenellä suurinpiirtein samanikäinen lapsi? Jos pyytäisitte teille leikkimään välillä ja teidän lapsi voisi mennä sinne joskus leikkimään. Tai joku päiväkotikaveri?

Sittenhän niitä on erilaisia tehtävä/värityskirja juttuja. Niitäkin voisi äidin opastuksella tehdä kotona. Ja mitä tuohon askarteluun tulee, niin meillä pojat tosiaan leikkaa mainoksista kuvia ja liimaa niitä paperiin. Siinä on välillä iskällä kotiin tullessa paljonkin taideteoksia katseltavaksi.

Ruuan jälkeen tosiaan kun rauhoitutaan yleensä luen heille myös jonkun kirjan. Sekin on mukavaa yhteistä aikaa, kun vauva nukkuu, niin pojat saavat huomiota minulta ja saavat olla sylissä ja lähellä.

Vähän tuli nyt jotenkin pomppiva tästä tekstistä, mutta toivottavasti saat jotain vinkkijä.

 

Puistotätitoimintaa mäkin olisin kaivannut, mut ei piruvie ole. Se olis ollut ihan täydellistä. Kirjaimia ja numeroita mekin pojan kanssa ihmetellään ja hänellä on oma vihko, johon tekee "läksyjään" eli mä teen ensin malliksinkirjaimia tai numeroita ja hän sitten tekee rivin täyteen ja sen semmoista. Toistaseks en oo löytänyt valmista tehtäväkirjaa, joka kelpais tolle kaikesta tarkalle ihmisen alulle..

Mut te ootte nyt saanu valettua muhun uskoa, että tästä ehkä ei tulekaan sitä traumatisoivaa vuotta tylsyydestä lapselle. Ja tosiaan päiväkodista hänelle on jäänyt kaksi semmoista kaveria, joiden kanssa on tekemisissä myös hoidon ulkopuolella. Mut heitä näkee sitten oikeestaan vaan viikonloppusin kun arki on niin hässäkkää niissä perheissö muuten kun vanhemmat on töissä niin iltaisin haluuvat olla enempi oman porukan kanssa rauhassa. Ja tämän ymmärrän kyllä hyvin.

 

Toii riippuu niin paljon myös lapsesta, että onnistuuko kotihoito vai ei. Meillä jouduttiin 4,5-vuotiaan kohdalla tekemään se ratkaisu, että hänet laitetiin päiväkotiin 15pv/kk ja 5h/pv, vaikka siihen asti oli ollut kotihoiudossa ja minä lasten kanssa kotona. Meillä ei enää riittänyt kerhot, puistot, kirjastot, jumppakerho tms., lapsi yksinkertaisesti hyppi seinille kotona. Sen aikaa kun sitä "ohjelmaa" oli, kaikki oli ok, mutta kun ei vaan ihan koko päivää voida olla menossa tukka putkella... Meillä oli kyllä sekin ongelma, että ketään ikätoveria ei tässä lähellä asu, eli kaveriseuraa ei ollut oikeastaan ollenkaan muuten kuin kerhoissa. Pikkusisarusten kanssa osasi vain riehua tai tapella.

Nyt kun saa purkaa suurimmat energiansa päiväkodissa sen 5h aikana, loppupäivä kotona menee oikein kivasti. Meillä tämä ratkaisu oli todella hyvä näin. Eli todella myös lapsesta paljon riippuu kotihoidon onnistuminen, vaikka kuinka äiti/isä yrittää parhaansa.

 

Vieras, toi on se mitä mäkin tässä just pelkään, että käy. Toivon parasta ja pelkään pahinta. Etenkin kun lapsi on tottunut olemaan hoidossa ja siihen, että tekemistä riittää sen koko ajan niin kuinkahan mahtaa käydä. No me ainakin kokeillaan ja jos ei homma toimi niin haetaan uusiks paikkaa.

 

Ja tosiaan päiväkodista hänelle on jäänyt kaksi semmoista kaveria, joiden kanssa on tekemisissä myös hoidon ulkopuolella. Mut heitä näkee sitten oikeestaan vaan viikonloppusin kun arki on niin hässäkkää niissä perheissö muuten kun vanhemmat on töissä niin iltaisin haluuvat olla enempi oman porukan kanssa rauhassa. Ja tämän ymmärrän kyllä hyvin.

Voisithan kerran tai kaksi viikossa pyytää jommankumman tai molemmat näistä kavereista teille hoidon jälkeen niin että tulevat suoraan teille ja sitten vanhemmat hakee illemmalla pois. Mun ystävä tekee näin erään lapsensa hoitokaverin kanssa, eikä tämä toinen siis ole nyt siellä tarhassa vaan kotona.

 

Kun lapsi tylsistyy välillä, niin se tekee vain hyvää. Jatkuvat ulkoapäin tulevat virikkeet eivät kehitä lasta. Kun hänellä ei ole tekemistä, niin hän keksii itse tekemistä ja se kehittää luovuutta. Lapsen kanssa normaali oleminen, ulkoilu, kotityöt, sadut ym, ne on sitä elämää, ja jää aikaa ihmettelelylle!! Nauttikaa kiireettömästä elämästä, suosittelen lämpimästi neljän lapsen kokemuksella. Enkä päivääkään anataisi pois! ?

 

Neljjän lapsen kotiäiti, minkä ikäisiä sinun lapsesi ovat? Itse pähkäilen kotiäitiyttä lapset 3 ja vajaa 5

 

Missaan muualla pain maailmaa ei taida yli kolmevuotiaat olla kotona kuin Suomessa? Taytyy kylla ihailla suomalaisnaisten viitseliaisyytta, toisaalta uskon myos etta paivahoito sopii tuon ikaiselle.

 

Tein niin että joka päivä oli aamupällä joku virike. Lapsille en tätä mainostanut vaan suunnitelma oli omassa päässäni. Virike ei oikeasti ollut mikän erikoinen, mutta minulla oli hyvä omatunto ja lapset olivat jotenkin rauhallisempia kun päivää ei aloitettu haahuilulla eikä telkkarin katsomisella, iltapäivällä oli sitten vapaus valita mitä tekee.

Virike saattoi olla leipominen, leikkipuisto, kerho, vieraita, askartelu, askartelutarvikkeiden hakeminen kaupasta tai luonnosta, hiihtämistä, luistelua, pyöräilyä, kirjasto, mattojen tamppaus, kylpyhuoneen pesu, vesileikkejä ammeessa, yhteinen leikkihetki legoilla. Monasti lapset jatkoivat näitä leikkejä itsekseen iltapäivällä. Jos kysyin toiveita, kysyin ne etukäteen, aamulla ei jahkailtu mitä tehdään. Siesta oli pienimmän päiväuniaika ja silloin piti olla hiljaista leikkiä tai dvd:n katselua. Äidillä lepo tai palstailuaika.

 

Meillä on joskus ollut lasten kavereita päiväkylässä. Vanhempansa ovat tuoneet lapset meille siksi ajaksi kun ovat olleet töissä. Lapsista on ollut kiva leikkiä koko päivä yhdessä ja kaverista on ollutkiva saada vapaapäivä päiväkodista.

 

Lapset meillä jo 10,9,6 ja 4. Eli toiseksi nuorinkin aloitti jo eskarin. Kerhoissa ovat kaikki käyneet 3 vuotiaasta pari kertaa viikossa. Se on ollu ihan riittävää. Kavereita käynyt välillä ja toisinpäin, mutta ei joka päivä. Yleisestikin liika ohjelmointi ja meneminen ei ole minusta hyvä. Kiireetön elämä on luksusta. Koululaisetkin nauttivat kun tulevat kotiin eikä tarvitse heti rynnätä harrastuksiin ym. Ne nappaavat hyvän kirja käteensä ja upputuvat hetkeksi sohvan nurkkaan. Jokunen harrastus muttei joka ilta, niin ne itsekin toivovat.

 

En mä viis vuotiasta lähtenyt mihinkään erikoisesti joka päivä kärräämään kavereiden perässä. 2 kertaa viikossa oli seurakunnan kerho ja muskari kerran viikossa, muuten oltiin yleensä kotona. Ulkona leikki kavereiden kanssa jos niitä löytyi, välillä käytiin puistossa katsomassa ihmisiä. Kotona tehtiin kotihommia, piirteli, muovaili, askarteli, leikittiin vähän yhdessä tai leikki yksistään. Meillä poika on aamu-uninen ja nautti kotona olosta. Lapsi ei tarvitse kaiken aikaa ohjattua toimintaa. Normaali arki riittää.

Pyydä hoitokavereiden vanhemmilta puh. numeroita jotta voitte sopia illoiksi /viikonlopuiksi leikkihetkiä.

 

[QUOTE="puhkarhu";27182121]Niin ja tosiaan noitaseurakunnan perhekerhoja ja mll-perhekahviloita kannattaa kokeilla. Sieltä usein löytyy kaveriseuraa ja "uusia" leluja ainakin. Niissä usein on myös järjestetty askarteluja ym. lapsille. Siellä voi myös tutustua toisiin, jotka on kotona ja sopia sitten puistotreffejä. Jos vaikka löytyisi samanikäistä kaveria.[/QUOTE]

Kerro toki lisää. Kuulostaa mielenkiintoiselta

(anteeksi, oli lyhyet yöunet... :ashamed: )

 

[QUOTE="vieras";27182286]Toii riippuu niin paljon myös lapsesta, että onnistuuko kotihoito vai ei. Meillä jouduttiin 4,5-vuotiaan kohdalla tekemään se ratkaisu, että hänet laitetiin päiväkotiin 15pv/kk ja 5h/pv, vaikka siihen asti oli ollut kotihoiudossa ja minä lasten kanssa kotona. Meillä ei enää riittänyt kerhot, puistot, kirjastot, jumppakerho tms., lapsi yksinkertaisesti hyppi seinille kotona. Sen aikaa kun sitä "ohjelmaa" oli, kaikki oli ok, mutta kun ei vaan ihan koko päivää voida olla menossa tukka putkella... Meillä oli kyllä sekin ongelma, että ketään ikätoveria ei tässä lähellä asu, eli kaveriseuraa ei ollut oikeastaan ollenkaan muuten kuin kerhoissa. Pikkusisarusten kanssa osasi vain riehua tai tapella.

Nyt kun saa purkaa suurimmat energiansa päiväkodissa sen 5h aikana, loppupäivä kotona menee oikein kivasti. Meillä tämä ratkaisu oli todella hyvä näin. Eli todella myös lapsesta paljon riippuu kotihoidon onnistuminen, vaikka kuinka äiti/isä yrittää parhaansa.[/QUOTE]

Sehän siinä on, kun lapsen pitäisi myös oppia olemaan ilman järjesttyä ohjelmaa ja joskus tylsistyäkin.

Vaatii vanhemmilta hermoja ja kuria.

 

Vieras, toi on se mitä mäkin tässä just pelkään, että käy. Toivon parasta ja pelkään pahinta. Etenkin kun lapsi on tottunut olemaan hoidossa ja siihen, että tekemistä riittää sen koko ajan niin kuinkahan mahtaa käydä. No me ainakin kokeillaan ja jos ei homma toimi niin haetaan uusiks paikkaa.

Lapset on niin erilaisia... Esikko halusi tarhaan. No sain järkättyä sille paikan kaupungin järjestämästä kerhosta joka oli 5krt/viikko 4h/kerta. Oli tarkoitettu niille lapsille, jotka eivät käyneet tarhassa, eli kotona oleville... Siellä oli ikäistä seuraa, kivaa puuhaa ja paljon retkiä. Oli muuten laadukas hoito vielä. 2 Ohjaaja joista toinen lto ja toinen hoitaja. Lisäksi oli vielä laitoshoitaja joka hoiti lasten vaatteet ja ruokailut + siivoamiset. No tämäkin muuttui.... ensin lähti laitoshoitaja, sitten ryhmäkokoa isonnettiin...

No siis asiaan... eli esikko kaipasi puuhaa ja seuraa VAIKKA mä pidin itsekin kerhoa pihan lapsille. Lisäksi retkeiltiin ahkeraan tytön kanssa.
Nyt kuopus, joka on siis tarhassa haluaisi kotiin. Ja uskon, että viihtyisi kotona vielä hyvin. Just oli kesällä 3 kuukautta kotihoidossa eikä tylsistynyt lainkaan vaikka ei tosiaan joka päivä käyty missään.

 

Tossa tapauksessa jos lapsi itse viihtyy ja on tottunut jo olemaan päiväkodissa, ehdottomasti antaisin jatkaa puolipäivähoidossa. Eskarikin alkaa jo sitten 6v.

 

Tossa tapauksessa jos lapsi itse viihtyy ja on tottunut jo olemaan päiväkodissa, ehdottomasti antaisin jatkaa puolipäivähoidossa.

Niin tai siten, että kokeiltaisiin aluksi olemalla pari pv viikossa kotihoidossa. ? Siten näkee nopeasti miten lapsi siellä kotona viihtyy.