Miten toimitte anopin kanssa joka tuppautuu liikaa asioihinne????

[=(]

Talon remonttia suunnittelivat ihan keskenään, ja kun sanoin poikkeavan mielipiteen sain vaan kuulla että sullehan ei mikään kelpaa...ja kun äitini sanoi asiasta mielipiteensä kerran niin miehen mielestä asia ei kuulu hänelle lainkaan, minusta puhumattalkaan, omille vanhemmilleen vain. Onhan tässä aika ulkopuolinen olo, kuin sivustaseuraajana.

 

[Huuhkajatar]

Talon remonttia suunnittelivat ihan keskenään, ja kun sanoin poikkeavan mielipiteen sain vaan kuulla että sullehan ei mikään kelpaa...ja kun äitini sanoi asiasta mielipiteensä kerran niin miehen mielestä asia ei kuulu hänelle lainkaan, minusta puhumattalkaan, omille vanhemmilleen vain. Onhan tässä aika ulkopuolinen olo, kuin sivustaseuraajana.

Huh, mies ei taida tajuta kenen kanssa on perheen perustanut ja kenen kanssa on yhteinen koti. :/ Järeämmät aseet on otettava käyttöön. Perheneuvola voisi ehkä auttaa saamaan miehen tajuamaan. Tai sitten se vihoviimeinen konsti: aikalisä jollei tilanne muutu.

 

[=(]

No ei näköjään tajua...menemme remontin ajaksi äidilleni asumaan lapsen kanssa, siinähän tulee sitten sitä aikalisääkin. Tuota perheneuvolaa olen ajatellut itsekin, joskin tiedän että mies ei sinne lähde.

 

[!!!!!]

Aikalisä ehdottomasti tossa tilanteessa, mies huomaa sitten mitä on menettänyt ja ehkä asettaa arvonsa uusiksi eikä äiti ole enää maailman napa.

 

[Huuhkajatar]

Hän ei siis tiedosta/halua tiedostaa ongelmaa. Tuolla menolla vain käy niin että aikalisän jälkeen sinä huomaat että et edes halua muuttaa miehen luo takaisin vaan hän jää yksin taloon jonka hän ja vanhempansa ovat yhteistuumin rempanneet, eihän sinulla ole siellä mitään. :/

Vai pitäiskö sunkin ruveta soittamaan miehen äidille joka pikkujutusta, vaikka siitä makaronilootasta , ja pistää anoppi ja appiukko juoksemaan sun asioilla. Kyllä ne joskus kyllästyis...

Tärkeä kysymys: rakastatko miestä?

 

[pari neuvoa]

Heität vaan sitä kalsarikommenttia kehiin tai jos mies kysyy jotain niin käske kysyä äidiltään. Ota keskusteluissa esille me-henki, eli suunnitellaans nyt me kaksistaan tämä ja tämä. Älä puhu suunnitelmista anopille halaistua sanaa!

 

[=(]

Rakastaisin jos minulle annettaisiin siihen mahdollisuus, haluaisin elää mieheni kanssa, en niin että anoppi kummittelee koko ajan taustalla.

 

[Äippä x3]

No mä saatan sanoa miehelleni asiasta ja sanon myöskin anopille ettei mua huvittaisi keskustella asiasta hänen kanssaan, tai että me ei haluta tähän soppaan KETÄÄN ulkopuolisia vaan selvittää ihan kahestaan. Eipä tosin anopin kanssa ongelmia juuri ole, ja hän onkin ymmärtävä ihminen. Appiukko on taas jolle tuntuu kuuluvan ihan kaikki. Jos mulla ja miehelläni on tullut otettua yhteen mun vanhempian kanssa (jotka joskus käyttäytyvät sikamaisesti meillä ollessaan), niin appiukko hyökkää vanhempieni kimppuun vaikka ei tiedä edes aina koko asiaa kunnolla. Tai jos miehelläni tai hänen veljellään on parisuhde riitoja, nekin tuntuvat kuuluvan isälleen. Appiukko ei todella ymmärrä jos hänelle sanoo ettei tämä asia kuulu sulle yhtään

 

[niinpä]

On se älytöntä, joillakin ei vaan oo sitä omaa elämää, pitää elää lastensa kautta. Halaus ja jaksuja ap:lle.