V
vierailija...
Vieras
Aamuinen tilanne:
2-vuotias lapsi heittää aamupalapöydässä lusikan tahalleen lattialle. Lapsella siis kausi että läpsii ja heittelee tavaroita.
Mies suuttuu ja toruu lasta. Äyskii lapselle että kohta hän ei saa aamiaista ollenkaan ku on tuollainen. Sanoin miehelle että ruualla ei uhkailla, että lasta ei todellakaan aleta nälkäisenä pitämään.
Mies sitten tiuskii takaisin että heitelkööt sitten. Vastasin siihen että en sitä tarkoittanut ja että se että ei uhkailla ruualla ei ole yhtä kuin ettei saisi kieltää ollenkaan. Mies sanoi siihen että kyllä hänestä eroon pääsee kun hän hirttää itsensä.
Järkytyin. En usko että mies itseään tappaa, mutta itsemurhalla uhkailu on mun mielestä aina merkki äärimmäisen pahasta olosta. Ei kukaan vähääkään hyvinvoiva varmasti sano noin. Mies on perusluonteeltaan valittaja ja hyvin negatiivinen.
Illemmalla mies oli kuin ei mitään. Mua jäi vaivaamaan. Jos otan asian puheeksi, keskustelu menee varmasti miehen osalta huutamiseksi ja itsesääliksi "että eihän hänessä olekaan kuin vikaa". Hänen kanssaan on mahdotonta keskustella sivistyneesti, varsinkaan häntä koskevissa asioissa.
Mutta mua asia vaivaa. Miltä lapsista vanhempana tuntuu kun isä uhkaa itsemurhalla kun ovat mokanneet? Neuvolassa en viitsi ottaa puheeksi tätä kun mies aina mukana.
2-vuotias lapsi heittää aamupalapöydässä lusikan tahalleen lattialle. Lapsella siis kausi että läpsii ja heittelee tavaroita.
Mies suuttuu ja toruu lasta. Äyskii lapselle että kohta hän ei saa aamiaista ollenkaan ku on tuollainen. Sanoin miehelle että ruualla ei uhkailla, että lasta ei todellakaan aleta nälkäisenä pitämään.
Mies sitten tiuskii takaisin että heitelkööt sitten. Vastasin siihen että en sitä tarkoittanut ja että se että ei uhkailla ruualla ei ole yhtä kuin ettei saisi kieltää ollenkaan. Mies sanoi siihen että kyllä hänestä eroon pääsee kun hän hirttää itsensä.
Järkytyin. En usko että mies itseään tappaa, mutta itsemurhalla uhkailu on mun mielestä aina merkki äärimmäisen pahasta olosta. Ei kukaan vähääkään hyvinvoiva varmasti sano noin. Mies on perusluonteeltaan valittaja ja hyvin negatiivinen.
Illemmalla mies oli kuin ei mitään. Mua jäi vaivaamaan. Jos otan asian puheeksi, keskustelu menee varmasti miehen osalta huutamiseksi ja itsesääliksi "että eihän hänessä olekaan kuin vikaa". Hänen kanssaan on mahdotonta keskustella sivistyneesti, varsinkaan häntä koskevissa asioissa.
Mutta mua asia vaivaa. Miltä lapsista vanhempana tuntuu kun isä uhkaa itsemurhalla kun ovat mokanneet? Neuvolassa en viitsi ottaa puheeksi tätä kun mies aina mukana.