Miten toimia kun on kiire ja lapsi kieltäytyy pukemasta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Huoltaja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Huoltaja

Vieras
Oli taas tänä aamuna niitä hetkiä kun melkein katui lasten tekemistä.

Mikä olisi sosiaaliviranomaisten mukaan oikea tapa toimia, kun alle kouluikäinen lapsi huutaa, rimpuilee eikä halua pukea eikä lähteä kotoa, tilanteessa jossa on pakko lähteä ja on jo kiire? Ulkona on sen verran vielä kylmä, ettei tuota nyt yöpuvussakaan välttämättä viitsisi autoon laittaa.
(Ja autossa sitten avaa turvavyöt jne jne)

Miten itse toimitte ko. tilanteessa?
 
Mä pukisin väkisin tai veisin pihalle pyjamassa, ja autossa karjuisin sen verran kovaa että tenava tajuaisi ettei turvavöihin kosketa.

...oikeesti kumpikaan noista ei ole turvavöitä availlut tai autossa muutenkaan kiukutellut, eli en tiedä mitä tekisin jos tuo olisi arkea meidän perheessä. Hankkisin jotain apuvälineitä joiden avulla lapsi pysyy vöissä?
 
Mä pukisin väkisin tai veisin pihalle pyjamassa, ja autossa karjuisin sen verran kovaa että tenava tajuaisi ettei turvavöihin kosketa.

...oikeesti kumpikaan noista ei ole turvavöitä availlut tai autossa muutenkaan kiukutellut, eli en tiedä mitä tekisin jos tuo olisi arkea meidän perheessä. Hankkisin jotain apuvälineitä joiden avulla lapsi pysyy vöissä?

mä varmaan tekisin ton ensimmäisen ehdotuksen :ashamed:
mutta siis onhan se nyt melkein noin tehtävä jos 4-5v huvikseen venkoilee ja auheuttaa ihan vaaraa liikenteessä!

ei siinä mun mielestä mitkään mainittelut auta jos toinen oikeasti käyttäytyisi noin. ja sen ikäistä nyt vielä pukeekin väkisin jos niikseen tulee.
 
Siinähän raivois sitten. Ottasin ipanan vaatteet kainaloon ja ipanan toiseen kainaloon, iskisin penkkiin ja laittasin vyöt kiinni ja sanoisin varmaan kovasti että niihin EI kosketa. Saattaisin napata jonkun oman takin tms vielä extraa mukaan ja heittää sen ipanalle "peitoksi".
Tokihan se sen voi heti potkia mäkeen, mutta sekin on sitten oma valintansa.
Kun mennään niin mennään ja sit mennään vaikka huudon kanssa.
 
Pukisin kans väkisin ja autossa tekisin selväks , et vyötä ei avata. Keskustelisin asiasta lapsen kanssa esim illalla kun tilanne on ohi ja on AIKAA.

Kannattaa ihan jo nyt miettiä sitä, että lapsesi kasvaa koko ajan ja kasvatus ei tule olemaan yhtään sen helpompaa tulevaisuudessa. Rajat selväksi ja niistä pidetään kiinni. Tuli vaan mieleen, et sit kun lapsi on murkkuikäinen on auttamattomasti myöhässä rajojen asettelun suhteen.

Olin aikoinani päiväkodissa töissä. Minulla ei silloin vielä ollut omia lapsia. Kauhulla katselin kuinka vanhemmat antoivat potkia itseään, tyyliin sanoen no älä nyt viitsi. Ja kuuntelivat sujuvasti kun 3-vuotiaat haukkuivat vanhempiaan tyhmiksi . Minä en ole milloinkaan sietänyt sitä,, että lapset haukkuvat tai potkivat tai muuten käyttäytyvät sopimattomasti vanhempiaan kohtaan. Olen aina sanonut, että minä en hauku sinua tyhmäksi, etkä sinä minua. Vanhempien pitää asettaa selkeät rajat lapsilleen niin kauan kun he saman katon alla asuvat.
 
Meillä toimi vanhempi lapsista noin vielä 6vuotiaana, enään ei availe vöitä,mutta vaatteita ei halua pukea jos ei halua lähteä em.kouluun. Minä en päästä sitä siitä tilanteesta pois puettava on, uhkaan karkkipäivän menetyksellä jos ei ala toimii kun lasken 5:teen.

Toki aluksi kokeilen toista tapaa mut noin sit jos ei toimintaa tapahdu. ja sitten jos lämpimillä ilmoilla vielä jatkaa tota niin menköön pyjamalla kouluu,eiköhän yhet naurut riitä,että muistaa jatkossa että kantsii pukee. Se on jatkanut tota pukemistemppuilua varmaan 6kk iästä lähtien eikä mikään oo auttanut.

Perheneuvolan työntekijä sanoi että jos lapsi ei esim.pue kenkiä niin lähteköön ilman, kyllä se ne sitten pukee kun kylmä tulee, niin se kyllä onkin mut ei viitti viedä ulos kuitenkaan ilman vaatteita.

Kerran tosin käytiin parvekkeen ovella(molemmat sisävaatteet päällä) katsomassa että pitäisköhän sitä pukea jotain muutakin päälle
 
Pukisin väkisin ja todellakin huutaisin autossa pää punaisena, että vöihin ei kosketa ja jos ei usko, niin pistäisin pihalle vähäksi aikaa miettimään.

Tytön pahimpina uhma-aikoina oli pakko raahata sisävaatteissa autoon ja vöihin, kun muuten olisin myöhästynyt töistä.
 
Meillä mennään yövaatteissa ja on mentykin, muutaman kerran on lennytty autosta pihalle kun vyöt on avattu, tietenkin käännyn pikkupihatielle jossa ei kulje autoja, ennenkuin on päässyt ulos. Ei ole vielä tarvinnut yksin pois lähteä siitä tieltä, on ymmärretty lopettaa vöiden avaaminen.
 
No meillä puetaan väkisin (tosin vanhimmallakin ikää vasta vajaa 3v), en tiedä miten sitten isomman kanssa käy. Joskus vien lapsen ulos kokeilemaan että onko siellä kylmä.
 
Meillä vielä ainakin toimii tuon 3,5-vuotiaan kanssa se, että ilmoitan, että minä lähden sitten pikkuveikan kanssa yksin ja isompi saa jäädä kotiin yksin. Siinä vaiheessa saadaan kyllä vaatteet suosiolla päälle. Kerran tai pari on mennyt niin pitkälle, että olen mennyt jo ulkoeteiseen kenkiä laittamaan.
 
Mä olen toiminut meidän kolmikon kanssa niin, että olen laskenut viiteen ja sen jälkeen tehnyt itse. Eli "lasken viiteen, aloita pukeminen itse, tai minä puen". Joskus myös lapsen iästä riippuen olen käyttänyt käänteistä psykologiaa: "etpä osaa pukea".
Turvavöiden kanssa meillä ei kyllä ole koskaan ollut ongelmia, koska istuinten vyöt ovat olleet niin tiukat avata, että se on tuottanut vaikeuksia mullekin :D

Lisään vielä, että mä pidän keskustelevasta kasvatuksesta. Eli lapselle selitetään syitä ja seurauksia, opetetaan häntä ajattelemaan omilla aivoilla. Eli kyseisten tilanteiden jälkeen mietitään rauhassa, miksi täytyy pukea ja miksi turvavöitä pidetään. Rakastamme isännän kanssa myös sopimusten tekemistä lasten kanssa, joten tästäkin tehtäisiin jonkinlainen sopimus, jossa hyvästä käytöksestä palkittaisiin ts. lapsi pukisi itse ja vyöt pysyisivät kiinni. Vähän samaa mentaliteettia kuin tarroilla tai hymynaamoilla, mutta palkintona asia, jota lapsi todellakin haluaa. Murkkuikäisillä ja vanhemmilla näyttää raha toimivan aika mainiona kannustimena hyviin suorituksiin, kun sitä ei ole liiaksi tarjolla.
 
Viimeksi muokattu:
[QUOTE="Vieras";25982352]Anteeksi, mutta miten tuo on mahdollista? En ole koskaan kokenut vastaavaa, koska meillä on säännöt.[/QUOTE]

Siten että jotkut lapset kokeilee omaa tahtoaan ja omia rajojaan. Kuuluu muutamaan kehitysvaiheeseen (tahtoiät). Se on hyvin ikävää, jos teillä lapset ei uskalla osoittaa mieltään ja kokeilla rajojaan. Se voi myöhemmin kostautua.
 
meillä pannaan sitten väkisin ne vaatteet päälle. ja myös kannetaan turvavöihin, jos ei vapaa
ehtoisesti hommat luista. eipä kovin monesti ole tarvinnut toistaa, kun jälkikasvu on huomannut
että helpommalla pääsee olemalla ihmisiksi
 
Esikoisen kanssa ei noita ongelmia ole ollut mutta kakkoselle nuo on olleet tuttua kauraa. Olen pukenut väkisin, varsinkin pienempänä. Jos sitten vielä kiskoo vaatteita pois niin lähtekööt sellaisenaan. Joskus on matkalla itse pyytänyt paitaa/takkia ja toisinaan on hytissyt perille asti. Matka on lyhyt enkä pidä tuota palelua vaarallisena, pääasia että huomaa että nyt mennään eikä vaatteiden kanssa temppuilu muuta asiaa mihinkään.
 
[QUOTE="vieras";25981923]Mulle sanoi yksi sosiaalikasvattaja että pukemistilanteita ei saa pitkittää, ne hoidetaan ripeästi jos lapsi kiukuttelee. Ja siis puetaan väkisin.[/QUOTE]

Tää on kyllä niin totta. Aluksi yritin just rauhallisesti jutella, että puetaanhan nyt ja odottelin että vapaaehtoisesti aloittaisi, eli pitkitin sitä. Mutta kun päätin että nythän puetaan, ja aloin toteuttamaan sitä siitä lähtien, on pukemiset taas helpottanut. Poika on nyt oppinut, että puetaan jokatapauksessa, huusi tai ei. Ja useimmiten se meneekin taas helpommin, tai ainakin taistelu kestää vähemmän aikaa.
 

Yhteistyössä