Miten teidän uusperheessä menee lasten hemmottelu? En voi spontaanisti ostella esikoiselleni mitään niin kuin haluaisin.

["äitipuoli"]

Mulle yhteinen lapsemme on esikoinen ja koen etten pysty hemmottelemaan häntä esim. uudella lelulla jos siltä tuntuu, kun miehellä on lapsi. Ymmärrän että kahden lapsen perheessä on erilailla, mutta koen menettäväni sen mitä mieheni on saanut kokea lapsensa kanssa ennen meidän yhteisen syntymää.

En voi ostaa mitään kalliimpaa muuten kuin synttäreillä koska toisellekin pitää sit olla saman hintaista ja rahat ei riitä tuplana...höh.

olenko turhamainen vai ymmärtääkö joku mitä tunnen menettäväni?? Ois kiva kun vois joskus kaupasta napata mukaan jotain spesiaalia tai ostaa joku ylläri, haluisin muiltakin osin kokea sen miten esikoisen kans eletään...

 

[miäh]

Olet mielestäni huono äitipuoli. Sitäpaitsi yhden lapsen kanssa eläminen oli ihan pepusta, älä sitä haikaile. Lapselle on paras lahja sisarus.

 

["sanni"]

No en minäkään voi ostella montaa kertaa vuodessa uusia leluja tai muuta vastaavaa, ihan puhtaasti rahasta kiinni. Mutta lapsi ilahtuu muistakin asioista kun materiasta, kunhan vain itse olet innolla mukana siinä, esimerkiksi lähdet käymään jossain uudessa erilaisessa paikassa tai tapahtumassa mihin ei edes tarvitse paljon rahaa..

 

[meillä]

Meillä on tilanne vähän eri tavalla eli mulla on edellisestä liitosta lapsi ja nyt sitten on yhteinen lapsi. Kyllä tuo mun mies ostelee ihan samalla tavalla tuolle minun lapselleni kuin ostaa omalle biologiselle lapselleen.

 

[Lilith]

Miehesi lapsi siis asuu teillä? Millainen ikäero lapsilla on?

Kyllä mun mielestä vähän iästä riippuen lapselle voi jo opettaa, ettei aina tarvitse saada samoja asioita. Kunhan pitää vaan huolen siitä, ettei saaminen ole kuitenkaan yksipuolista.

 

[jslf]

Etkö sä voi ostella noita ylläreitä vaikka vuorotellen? Meillä kolme lasta ja opiskelijaperheessä budjetti hyvin säntillinen. Mä olen lasten kanssa tehnyt niin, että jokainen vuorollaan saan jonkun ex-tempore -yllätyksen. Ei mullakaan rahat riittäisi siihen, että ostaisin yhtäkkiä 150e:lla leluja lapsille, sen 50e:n loven talous silloin tällöin kestää.

 

[Madicken04]

Asuuko se miehen lapsi teillä? Paljonko lapsilla on ikäeroa?

Ehkä miehen lapsikin saa joskus jotain äidiltään. Uusperheestä ei ole kokemusta mutta voin hyvin ostaa jotain kivaa yhdelle lapselleni ilman että pitäisi tuoda jotain muillekin, saati miettiä hintoja.

 

[Big Bang Theory]

Ostat kaikille. Niin tässä 3 lapsen ydinperheessäkin tehdään. Eri asia jos on esim. synttärit, koska silloin saa vaan sankari ja sen kaikki ymmärtävät, mutta jos kaupasta jotain spesiaalia ostaa extempore, niin silloin ostetaan kaikille. Ostaa sen hintaista, että rahat riittää kahteen tai sitten jättää koko ostoksen tekemättä.

 

[chef]

Mulla on 3 lasta...ja kaikki ovat siis biologisesti ihan omiani.

Jos mä haluan ostaa esikoiselle jotakin kallista, niin ostan. Ei se tarkoita sitä, että sitten pitää ostaa jotakin kallista myös pikkutytöille.

Tai jos ostan jotakin kallista nuorimmalle, ei mun tarvitse ostaa kallista myös kahdelle vanhemmalle.

Mä ostan kaupasta jotain speciaaliylläriä yhdelle, kahdelle tai kolmelle silloin kun siltä tuntuu...enkä pidä sitä mitenkään vääränä tai huonona.

Toki tasapuolisuus sinänsä pitää pitää yllä, mutta pikkutytöt saa noin miljoona kertaa enemmän vaatteita kuin esikoinen, koska pienet kasvavat niin kovaan tahtiin. Toisaalta esikoinen saa sitten kaikenmaailman koruja ja hiusjuttuja joita pienet eivät saa.

Voin ostaa pienille muumiläppärin ja esikoiselle pussin helmiä...ja kaikki lapset ovat aivan yhtä tyytyväisiä. Eli ei se hinta, vaan se ajatus.

 

["Nana"]

Olen itse kokenut tuon "entisen" lapsen aseman ja voin sanoa että syvät jäljet jätti, oli osallaan aiheuttamassa helvetillisen murrosiän ja vieläkään en ajattele äitipuoltani kovin lämpimästi. Asialliset välit on kyllä, mutta hänen näkemisensä muistuttaa aina siitä tunteesta että olen "ylimääräinen" vähemmän rakastettu ja vain jokin välttämätön paha muisto menneisyydestä kun tulin isäni mukana (äitini ei ollut kykenevä huolehtimaan minusta) ja roikuin mukana varjostamassa heidän ja heidän yhteisen lapsensa onnea.

Velipuoleeni välit on hyvät, vaikka sitäkin sisarussuhdetta on kovasti koetellut se että velipuoli sai aina niin räikeästi enemmän lahjoja, huomiota, tukea ja kaikkea mahdollista. Minulla ei isän puolelta juurikaan ollut sukulaisia jotka olisivat tasapainottaneet tilannetta ja äitipuolen suvulle tietenkin olin kuin ilmaa.

Se on hirveä lapsuus, olet julma jos haluat tieten tahtoen tehdä sen miehesi lapselle. Äläkä edes kehtaa perustella sitä jollain minä minä minä ja minun lapseni -soopalla. Olette uusioperhe, perhe kuitenkin ja myös miehen lapsen on saatava tuntea kuuluvansa perheeseen tasapuolisesti.

 

["MMM"]

Mulla on itselläkin uusperhe ja samantyyppisiä asioita paljon tietenkin sitä kautta käsitellyt. Mua helpotti ainakin suunnattomasti se, kun tajusin, että ostetaanhan ydinperheessäkin välillä vain yhdelle lapselle jotain ja sitten toisella kertaa taas toiselle. Näin voi siis ihan hyvin toimia myös uusperheessäkin, kunhan se pysyy tasapuolisena ajan saatossa.

Meillä on myös sellainen tapa, että ylimääräisiä juttuja ostetaan pääsääntöisesti niille, jotka asuvat meidän kanssa ja elävät sitä arkea. Meillä ei riittäisi edes rahat kaikkien lasten ylimääräisiin juttuihin..

 

["äitipuoli"]

toinen koululainen ja meidän yhteinen on leikki ikäinen...

tarkoitin myös niitä esimerkkejä että teen lapseni kanssa jotain kivaa, siitäkin tulee napinaa jos kaikki ei ole täsmälleen samallalailla..miehen lapsi tekee kivoja juttuja kummankin vanhempansa kanssa ja se on ihan normaalia niin kuin pitääkin olla, mutta kun mä yritän toteuttaa sitä normaalia meidän yhteisen lapsen kanssa siitä saa vaan narinaa kuulla. eikö kukaan ymmärrä miksi kuulostaa hiukan epäreilulle??

tässä on kaksi lasta,kyllä, mutta eihän mun pidä esikoiseni kohdalla menettää mitään sen takia että miehellä on lapsi jonkun muunkin kanssa?

 

["mä vaan"]

[QUOTE="Nana";25953361]Olen itse kokenut tuon "entisen" lapsen aseman ja voin sanoa että syvät jäljet jätti, oli osallaan aiheuttamassa helvetillisen murrosiän ja vieläkään en ajattele äitipuoltani kovin lämpimästi. Asialliset välit on kyllä, mutta hänen näkemisensä muistuttaa aina siitä tunteesta että olen "ylimääräinen" vähemmän rakastettu ja vain jokin välttämätön paha muisto menneisyydestä kun tulin isäni mukana (äitini ei ollut kykenevä huolehtimaan minusta) ja roikuin mukana varjostamassa heidän ja heidän yhteisen lapsensa onnea.

Velipuoleeni välit on hyvät, vaikka sitäkin sisarussuhdetta on kovasti koetellut se että velipuoli sai aina niin räikeästi enemmän lahjoja, huomiota, tukea ja kaikkea mahdollista. Minulla ei isän puolelta juurikaan ollut sukulaisia jotka olisivat tasapainottaneet tilannetta ja äitipuolen suvulle tietenkin olin kuin ilmaa.

Se on hirveä lapsuus, olet julma jos haluat tieten tahtoen tehdä sen miehesi lapselle. Äläkä edes kehtaa perustella sitä jollain minä minä minä ja minun lapseni -soopalla. Olette uusioperhe, perhe kuitenkin ja myös miehen lapsen on saatava tuntea kuuluvansa perheeseen tasapuolisesti.[/QUOTE]

koskettavaa ja niin totta-

 

["Tanjuska"]

No mun miehellä on ed.liitosta teini-ikään ehtinyt tyttö ja meillä yhteinen poika ja todellakin ostan pojalle mitä haluan ja kykenen ja mies ostaa myös jos siltä tuntuu. Tyttö saa sitten meillä ollessaan rahaa että voi ostaa vaatteita tai koruja yms. Mutta automaattisesti pienempi saa enemmän multa. Lasten isä luullakseni pistää molempiin rahaa yhtä paljon (hömppään). Ihan samalla tavalla kun ostan pojalle jotain kivaa niin kun tiedän että tyttö tulossa meille niin ostan hänelle jotain kivaa. En näe tässä mitään ongelmaa!
Ja tytöllehän ostaa siellä toisessa päässä myös äiti ja isovanhemmat sun muut sukulaiset.

 

[ylimääräinen]

[QUOTE="äitipuoli";25953387]

tässä on kaksi lasta,kyllä, mutta eihän mun pidä esikoiseni kohdalla menettää mitään sen takia että miehellä on lapsi jonkun muunkin kanssa?[/QUOTE]

Olet uskomaton!!! Lue oikein ajatuksella tuo Nanan kirjoitus.

 

[chef]

[QUOTE="äitipuoli";25953387]toinen koululainen ja meidän yhteinen on leikki ikäinen...

tarkoitin myös niitä esimerkkejä että teen lapseni kanssa jotain kivaa, siitäkin tulee napinaa jos kaikki ei ole täsmälleen samallalailla..miehen lapsi tekee kivoja juttuja kummankin vanhempansa kanssa ja se on ihan normaalia niin kuin pitääkin olla, mutta kun mä yritän toteuttaa sitä normaalia meidän yhteisen lapsen kanssa siitä saa vaan narinaa kuulla. eikö kukaan ymmärrä miksi kuulostaa hiukan epäreilulle??

tässä on kaksi lasta,kyllä, mutta eihän mun pidä esikoiseni kohdalla menettää mitään sen takia että miehellä on lapsi jonkun muunkin kanssa?[/QUOTE]

Homma menee kyllä nyt niin, että sä olet tehnyt ihan tietoisen päätöksen, kun olet ryhtynyt suhteeseen miehen kanssa, jolla on jo lapsi. Kun olette päättäneet hankkia lapsen myös yhdessä, on varmasti ollut ihan selvää, ettei teidän pienessä vaaleanpunaisessa perheessänne asiat mene siten, miten menisi, jos se teidän pieni vaaleanpunainen perheenne olisi ydinperhe.

Oma siskoni käy vähän samanlaisia kamppailuja ielessään, kuin mitä sinä. Hän haluaisi miehensä ilman niitä miehen lapsia edellisestä suhteesta...muttei se tietenkään ole mahdollista. Lapsissa itsessään EI ole mitään vikaa, vaan se on se tilanne. Siskoani harmittaa se, etteivät he voi yhdessä kokea sitä esikoisen saamista ja että miehellä on jo siitä kokemus jonkun toisen naisen kanssa.

Mutta niin se vaan menee, että ota tai jätä. Ja jos otat, sopeudu.

Sä olet jo valintasi tehnyt ja soputumisenkin tulisi jo olla ohi. Muttei näemmä ole. Joten sen harjoittaminen kannattaa aloittaa nyt heti.

Kyllä se asia nyt vaan niin menee, että tietyllä tapaa sä menetät esikoisen kohdalla erinnäisiä asioita siksi, että miehellä on jo se yksi lapsi entisestä suhteestaan. Mutta jo oikein yrität, niin ehkäpä onnistut näkemään siinä jotakin hyvääkin. Miten mahtavaa onkaan teidän lapsellenne se, että hänellä on se isosisarus!

Meilläkin on uusioperhe...mutta ei meillä kyllä moisia ongelmia ole, kuin mitä teillä. Meillä kaikki lapset ovat kaikilta osin ihan samalla viivalla. Olen kyllä antanut miehelle silloin alkuaikoina (ja ensimmäisen yhteisemme syntymän jälkeen) monia mahdollisuuksia keskustella siitä, jos jokin tuntuu vaikealta tms. mutta mitään ongelmaa ei ole ollut.

Joten mun mielestäni sun pitäisin nyt koittaa nousta sieltä suosta ja ajatella asioita vähän toiselta kantilta.

 

["MMM"]

[/QUOTE] tarkoitin myös niitä esimerkkejä että teen lapseni kanssa jotain kivaa, siitäkin tulee napinaa jos kaikki ei ole täsmälleen samallalailla..miehen lapsi tekee kivoja juttuja kummankin vanhempansa kanssa ja se on ihan normaalia niin kuin pitääkin olla, mutta kun mä yritän toteuttaa sitä normaalia meidän yhteisen lapsen kanssa siitä saa vaan narinaa kuulla. eikö kukaan ymmärrä miksi kuulostaa hiukan epäreilulle?? QUOTE]

Kyllä kuulostaa epäreilulta. Jos sun miehen lapsella on normaali äitisuhde ja muita sukulaisia siltä puolelta. Se on sitten eri asia, jos lapsi olisi orpo.

Se vasta on epäreilua, että sun miehen lapsi saa kahdelta puolelta kaikkea ja sun pitäis sitten vastaavasti pidättäytyä kivoista jutuista oman lapses kanssa. Tasapuolisuuden tavoittelussakin voi mennä metsään...

 

["poikia3"]

Mulla on 3 lasta, kaikki omiani, esikoinen on mun, 2 pienempää nykyisen miehen kanssa.

Meillä lapsia kohdellaan tasa-arvoisesti. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikille ostetaan aina yhtä aikaa asioita, ja aina samanarvoisella rahalla. Vaan se tarkoittaa sitä, että kukin saa tarvitsemansa. Jos jonkun vaatteet / kengät käyvät pieniksi, hänelle ostetaan uudet, kunhan on ensin tutkittu kaappien kätköt, löytyisikö veljiltä pieneksi käynyttä.

Harrastusvälineet ostetaan vain sille lapselle, joka niitä tarvitsee, samoin uusia pyöriä on saanut vain esikoinen.

Pieniä juttuja ostaessa ostan kaikille, esim. kukin saa sarjakuvalehden tai Pokemon-kortit yms. Isompia leluja hankitaan syntymäpäiviksi tai jouluksi. Ja niitä lapset ostavat myös omille rahoillaan itse - miten kukin siis viikkorahansa haluaa käyttää.

 

[Money, money=funny?]

Me olemme ihan ydin perhe. 3 lasta, miehellä hyväpalkkain työ itselläni ok tulot vaikka teen vain 50 % virkaa. Asuntolaina + autot maksettu. Rahasta ei ole pulaa, mutta meillä ei todellakaan hemmotella lapsia tai itseämme ostelemalla kalliita lahjoja. Syntymäpäivänä ja jouluna ostetaan ja silloin kun tarvitaan sille joka tarvii. Lapsia ja itseämme hemmottelemme yhteisillä retkillä, matkoilla, peli-illoilla, uimahalli/kylpyläreissuilla ja muuten vaan mukavalla yhteisellä ololla. Lapset nyt 7, 4 ja 4 eivät ole koskaan mankuneet turhia helyjä ja leluja. En ymmärrä kun lapset opetetaan jo pienestä siihen, että mieli on hyvä (maks päivän tai kaks) kun saa jotain uutta. Millaisia rahankäyttäjiä niiistä lapsista tulee ja mistä onnellisuus jos ei satukkaan juuri nyt olemaan varaa juuri siihen sormukseen tai autoon, jota tekisis mieli?

 

["vieras"]

Uusperhe on aina uusperhe ja koskaan ei voida tasapuolisia olla eikä tarvitsekaan. Miehesi lapsella on isä ja äiti ja he saavat hemmotella lastaan miten haluaa. Samoin sinä saat hemmotella omaa lastasi ja varmasti mielelläsi hemmottelet miehesi lastakin joskus.

Meillä on ns. ydinperhe ja kolme lasta ja kyllä se niin on, että välillä jollekin ostetaan tuosta noin vain jotain mitä kovasti toivoo. Sitten toisella kertaa on toisen vuoro. Yhtaikaa ei ole varaa ostella noin vain jotain luksusta kaikille.

Uusperheissä ns. äiti- ja isäpuolilla ei pitäisi olla mitään moraalisia velvotteita toisen lapsia kohtaan, kun lapsella kuitenkin on se toinen vanhempi, jonka velvollisuus on näitä ostoksia omalle lapselle tehdä. Jos ei ostele niin ei ole sitten velvollisuus toisellakaan. Voi kuulostaa kylmältä, mutta vaikka kuinka perhettä leikitään niin uusperheen lapset ei ikinä ole yhteisiä ja aina se oma on se rakkain. Ei pidä elää niin, että kieltää omalta lapselta hemmottelun sen takia, että pitää sitten hemmotella toistakin.

 

["vieras"]

ilmeisesti miehesi lapsi käy myös äidinsä luona, joten hän on varmasti mustasukkainen teidän uudelle lapselle, koska hän saa olla isänsä kanssa aina. Omaa lasta voi sitten hemmotella omalla ajalla ja silloin voitte käydä vaikka mummulassa ym. Eikä lapsia kannata opettaa rahan arvon perään kadehtimaan.

Luin viime viikolla kaverini seinältä, kun hän oli käynyt miehensä ja tämän lapsen kanssa uimalassa ja kaverini oli maksanut perheen sisälle. Eikä hän kokenut siinä mitään väärää, mutta oli jakanut sen koska hän harvemmin joutuu maksumieheksi jos he käyvät ulkona.

 

["vieras"]

No tuskinpa se koululainen on kiinnostunut lähtemään vaikka Titi-nalle konserttiin että ihan hyvin voit hänet jättää isänsä kanssa kotiin, saa hän isän kanssa spesiaaliaikaa. Meillä koululainen tykkää lähteä shoppailemaan ilman pikkusiskoa ja sitten taas pikkusiskon kanssa voimme käydä vaikka kahvilassa sillä aikaa kun toinen on koulussa.

 

["vieras"]

Me olemme ihan ydin perhe. 3 lasta, miehellä hyväpalkkain työ itselläni ok tulot vaikka teen vain 50 % virkaa. Asuntolaina + autot maksettu. Rahasta ei ole pulaa, mutta meillä ei todellakaan hemmotella lapsia tai itseämme ostelemalla kalliita lahjoja. Syntymäpäivänä ja jouluna ostetaan ja silloin kun tarvitaan sille joka tarvii. Lapsia ja itseämme hemmottelemme yhteisillä retkillä, matkoilla, peli-illoilla, uimahalli/kylpyläreissuilla ja muuten vaan mukavalla yhteisellä ololla. Lapset nyt 7, 4 ja 4 eivät ole koskaan mankuneet turhia helyjä ja leluja. En ymmärrä kun lapset opetetaan jo pienestä siihen, että mieli on hyvä (maks päivän tai kaks) kun saa jotain uutta. Millaisia rahankäyttäjiä niiistä lapsista tulee ja mistä onnellisuus jos ei satukkaan juuri nyt olemaan varaa juuri siihen sormukseen tai autoon, jota tekisis mieli?

No lapsesi ovat noin pieniä. Odotahan pari vuotta niin alkaa isommalla lapsella mankuminen. Niin kävi meillekin. Esikoinen on 11v ja kavereilla on sitä ja tätä ja..

 

["äitipuoli"]

niimpä lapsessa ei ole vikaa, enkä hänestä eroon halua. haluaisin vain pystyä nauttimaan lapsestani niin kuin tämän toisen lapsen vanhemmat saavat nauttia hänestä. kaiken huipuksi kun teen lapseni kanssa jotain kivaa, se täytyy pitää salassa toiselta kun kuulema pahoittaa tämän mielen.En saa mainita ääneen tai jutella lapseni kanssa että olipas meillä kivaa siellä ja siellä. outoa minusta. ja isompi lapsi saa kyllä hehkuttaa kaikkea kivaa mitä on äitinsä kanssa tehnyt tai meillä isänsä kanssa.

kaiken olen tähän mennessä ostanut prikulleen tasan, mutta nyt viime aikoina on nämä ajatukset tunkeneet päähäni. ja minustakin tuossa oli ajatusta kun jotkut sanoivat että ostaavat lapsille eriaikoina niin kuin haluavat, ei kaikille tarvii olla yhtäaikaa ja samaa.

 

["riika"]

Minä kyllä ymmärrän sinua. Eikä se sinusta huonoa äitipuolta tee että haluat välillä "hemmotella" ja puuhastella kivaa sen oman lapsen kanssa. Kyllähän miehesi lapsellakin on äiti (?) jonka kanssa voi näitä kivoja juttuja tehdä ja varmasti sitä materiaakin sieltä saa, joten mielestäni olisi kohtuutonta ettet sinä voisi tarjota omallesi samaa ihan yhtä lailla. Tottakai eri asia toisen lapsen nenän edessä hemmotella jatkuvasti toista lasta mutta ei minusta todellakaan ole mitään väärää tai epäreilua että hemmottelet tätä omaasi, hän on kuitenkin sinun lapsesi. Tuskin sinäkään olet nyreissäsi jos miehesi lapsi saa jotakin vaikkapa äidiltään ja tuskin miehesikään sitä vastustaa (?)

En tajua tätä jeesustelua täällä aina.