miten teidän lapset?????

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja eroomassa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

eroomassa

Vieras
on suhtautuneet eroon???meillä neljä vuotias lapsi ja ero edessä.nyt tässä mietin et mitenköhän lapsemme suhtautuu eroon tai muuttuuko sen käytös jotenkin??mitään riitoja meillä ei ole...ollaan muuttamassa toukokuussa pois täältä,tosin ihan viereen ja isä näkee lastamme tosi usein.onko kellään kokemuksia tämmösestä?????
 
Meillä ihan hyvin. Lapsi oli kolme vuotias eron aikaan. Asioista on hyvä lasten kanssa, että ero ei johdu heistä eivätkä he ole eroon mitenkään syyllisiä. Isä on edelleenkin isä ja tapaa lapsia jne. Joskus on vain parempi, että vanhemmat asuvat erillään.
 
Meillä kaks lapsista oli 4v ku erottiin ja yhdessä lasten isän kanssa lapsille kerrottiin että iskä muuttaa omaan kotiin ja että tästä eteenpäin lapsilla on kaks kotia se missä ollaan viikot äidin kanssa ja sit iskän koti jossa ovat iskän kanssa!
Kukaan lapsista ei kauheen pahalla sitä ottanut poika kysyi että entäs mun lelut? mihis ne sitten menee?? Johon sitten kauniisti vastattiin että molemmissa kodeissa on ihan varmasti lapsen leluja riittävästi ja jos joku sattuu olemaan vaikka toisessa paikassa ja haluis sen ottaa toisen luo mukaan ni kaikki onnistuu!
Ja hyvin on sujunut. kukaan lapsista ei näytä kärsivän täsät väitän että meillä tilanne parani kaikkien kannalta eron tultua! Lapset rauhottu ja ovat ihan tyytyväisinä aina isälleen menneet ja taas takaisn kotiin tulleet!
Lapsi on ihmeen soputuvaine ja oikeestaan varmaan me aikuiset enemmän pelätään kaikkien asioiden sujumista kun taas lapselle suurin ongelma saattaa olla ihan yksinkertainen kuten esim. lelujen paikka....
Alusta asti lapset ovat selittäneet kaikille että on iskän koti jossa ollaan välillä ja sit on toinen oma koti jossa ollaan aina!
Näin meillä ainakin on sujunut ja paljolti riippuu siitä miten vanhempien välit toimii! Jos muistaa kertoa lapselle että kumpikin vanhemmista edelleen rakastaa lasta eikä ero todellakaan ole lapsen syytä ni kaikki todennäkösesti menee aivan hyvin!
Voimia sulle! :hug:
 
yh-äiti...kitos noista sanoista se toi mulle hieman lisää itsevarmuutta.me oltiin mun ex miehen kaa kymmenen vuotta yhessä josta kerettiin kaksi vuotta olla naimisissa.nyt olen muuttamassa toukuussa pois,kannataisko jo nyt kertoa mikä on homman nimi...lapsi ei vielä tiedä.....pelkään et lapsemme masentuu tai tms.....
 
Me oltiin kans kymmenen vuotta yhdessä, sitten minä lähdin lapsen kanssa. Mies käytti liikaa alkoholia ja ei mitenkään arvostanut työtäni (halveksi). Arvot ja elämän tavoitteet oli kaukana toisistaan. Aluksi meni hyvin, mutta kun aloin seurustelemaan niin ex-mies muuttui. Tuli hirveän mustasukkaiseksi ja alkoi tekemään kiusaa ja uhkailemaan kaikilla tavoilla. Lopulta jouduin hakemaan lähestymiskieltoa, johon uhkailu katkesi. Nyt olen uudelleen naimisissa hyvän ja raittiin miehen kanssa. Meillä on yhteinen vauva ja mies on upea isä. Lapsi entisestä liitosta on tasaveroinen yhteisen lapsen kanssa miehen mielestä. Käytännössä ei mitenkään eroa siinä, että uusi mieheni ei ole vanhemman lapsen biologinen isä. Ei kannanta kärsiä surkeaa parisuhdetta, vaan lähteä. Meillä kaikilla on vain yksi elämä.
 

Yhteistyössä