Todella hyvä kysymys,
funkymama08 !
Meillä mies on käyttäytynyt kuin jakomielitautinen koko raskauden ajan!Ennen kuin tärppäsi, mies oli menettää hermonsa kun vauvaa ei tule, vaan aina tuli km ja hän katseli vaunuja yms ja kyseli "saas nähdä, ostellaanko meille koskaan näitä" ja oli suorastaan masentunut.
No, päätimme pitää pienen tauon raskautumisyrityksissä ja NAPS, yllättäen tärppäsi mutta mitenkäs mies siihen? Sanoa pamautti päin näköä, että mitään lasta ei hänelle ole olemassa ennen kuin se on syntynyt ja minä siinä sitten tietenkin olin jo tekemässä henkistä pesäeroa mokomasta hunsvotista kun ei sitten näköjään oikeasti ollut vauvaa koskaan halunnutkaan!
Hän halusi jatkaa omaa elämäänsä kuten ennenkin (olen antanut aina paljon vapauksia, myönnän, joten shame-on-me) ja vetosi aina raskaushormooneihin kun motkotin siitä että jouduin kökkimään yksin kotona kun herra kiskoi kavereiden kanssa kaljaa - että lopettaisin vaan turhan vouhottamisen kun ei vauva synny vielä pitkiin aikoihin! Ja meillä isäntä on hei 41 vee...
Sitten meitä löikin todellisuus päin näköä ja lujaa kun saimme 16-trisomia hälyn istukkabiopsiasta ja taas muuttui miehen käytös kuin taikaiskusta. Hän alkoi pelkäämään vauvan menettämistä tosissaan ja alkoi hyysäämään minua kuin kanaemo koska tajusi vasta silloin, että kaikki mikä vaikuttaa minuun, vaikuttaa myös vauvaan! Nyt minä ja masuasukki olimmekin kaikki kaikessa yllättäen, varsinkin sen jälkeen kun hän oli itse nähnyt masuasukin ultrassa - hän tajusi vasta silloin että kyllä siellä vatsassa vauvanalku asustelee, eikä mikä tahansa "klöntti!"
Vaikeita hetkiä on vähän väliä edelleen, mutta se kuuluu asiaan, mutta mistään hankinnoista en ole joutunut hänen kanssaan kiistelemään. Hän itseasiassa kysyi eilen että "mitäs minä sitten ostan kun sä näytät tyhjentäneen koko hiton kylän kaupat ja kirpputorit - uuden autonko... vai löytyiskö jotain halvempia hankintoja?"
On parempi että hän antaa minun hoitaa hankinnat siskoni asiantuntemusta hyödyntäen, sillä ei ukollani voi edes olla mitään käsitystä siitä, mitkä nyt voivat olla hyvät vaunut tai pitääkö nyt olla minkäkin kuvioiset vaipat (liioitellen). Enhän minäkään tiedä mistään mitään, kun on esikoinen tulossa, vaan kyselen muiden kokemuksia etten tekisi valtavasti virheinvestointeja.
Meillä tuo vauvaan kiintyminen on ehkä hiukan erilaista kuin teillä muilla, joilla on normaaliraskaudet, joten en oikeasti tiedä miten paljon miehiltä voi siinä asiassa vaatia, sillä me elimme lähes 100% keskenmenoriskin kanssa ensimmäiset 12 viikkoa ja sen jälkeen olemme eläneet joka päivä sen tosiasian kanssa, että istukka saattaa sanoa sopimuksensa irti hetkenä minä hyvänsä ja vauvan kanssa käy sitä myöten huonosti...
En ole itsekään uskaltanut hehkuttaa raskautta vasta kuin viikon, sillä vasta nyt meillä alkaa olla edes jonkinlaiset saumat saada pikkumies elävänä maailmaan, joten ymmärrän hyvin ettei mieskään ole kauheasti uskaltanut intoilla. Mutta se mittari, jolla mittaan hänen isäksitulointoa kyllä täyttyy - hän muistaa joka päivä kysyä miten juniori voi, onko mamin napa potkittu taas tunnottomaksi, motkottaa minulle syömisestä ja kun on kotona, juttelee masulle ja nukkuu käsi vatsallani... koko yön.. ja jännittää voiko harrastaa seksiä, ettei vaan vauvalle käy mitenkään
Ihan sama vaikka hänellä ei olisi mitään mielipidettä mistään vauvaan liittyvästä hilavitkuttimesta tai vaunujen renkaiden tuumakoosta, kunhan vihdoin
välittää siitä, miten meidän perheen käy loppupeleissä... vaikka osaakin olla aika-ajoin melko tahditon ja ajattelematon hunsvotti. :heart:
Czarina & Lilliputti rv 24+5