Miten teidän 2-vuotiaat käyttäytyvät kaupungilla/ostoskeskuksissa kävellessänne?

Ei meidän lapsi 2-vuotiaana ikinä käyttäytynyt vaan teki mitä huvitti . Välillä se oli vanhempien mieleen, välillä ei...

 

Ei 2-vuotias käyttäydy Mutta kävelee mukana.

 

Esikoinen käveli nätisti vieressä 2-vuotiaana.

Kuopus käveli nätisti vieressä, ja jos/kun kävely alkoi mennä riekkumiseksi niin sälli laitettiin rattaisiin missä hän ensin kiukutteli aikansa ja sitten yleensä nukahti.

Raahasin molemmat raasut shoppailemaan jo 10 vrk iässä, eli tottuneita olivat ja ovat yhä.

Kuullostaapa tutulta.

 

No ei olis tullut tuossa iässä mieleenkään antaa kävellä. Shoppailtu ollaan paljon Helsingin keskustassa, mutta rattaissa. 2,5 v iästä lähtien on saanut kokeilla kävelemistä, mutta ei se kiltteys yleensä kestä paria osastonväliä pidempään (miestenkengistä urheiluosastolle vaikka), sitten kun pitää perässä taluttaa kiukuttelevaa uhmista niin joutuu takaisin rattaisiin.

 

Jaa, kyllä meillä 2-vuotiaana osasi olla yleensä ihan nätisti, kun oli tottunut shoppailija.

 

Pääasiassa ihan ok kunhan valitsee kaupan missä on esim. leikkipaikka. Muuten ei oikein malta olla aloillaan. Harvoin on kyllä mukana mutta viikonloppuna juuri tehtiin parin tunnin shoppailureissu ja ihan hyvin meni.

 

Jaa, vai ei lapset viihdy kaupungilla.. kyllä meillä ihan hyvin käyttäytyy (nyt 2v 8kk) tytsy. Paljon on kuljettu ja lasta paikasta toiseen raahattu mukana, tosin vähemmän kuin esikoista, koska tämä tapaus ei viihdy niin paljon kuin esikoinen aikanaan.

Viimeksi eilen kierreltiin kuopuksen kanssa n. 4 tuntia kaupoilla, välillä autossakin vaihtaen kauppaa. Niin ei kitinän kitinää ja nätisti kanssani katseli tavaroita.

Riippuuko tämä vähän siitäkin miten paljon lapsi on tottunut liikkumaan kaupoissa mukana? Itse voisin kuvitella että jos tekisin kaupunkireissut pääasiassa itsekseni, ei lapset mukana. Ja tietynikäisen lapsen kun olettaisin käyttäytyvän niin että ottankin hänet mukaan, eikä hän todellakaan osaakaan olla nätisti, kun ei ole moiseen tottunut aikaisemminkaan.

Minä kyllä otan myös huomioon sen että lapsi on mukana, joten lapsen ehdoilla täytyy mennä! Muistaa käydä jätskillä tmv. lapsenkin mieleistä puuhaa, tai poiketa leikkipaikalle. Ja kaupoissa annan lapsen tutkia, enkä hoputa joka hyllyltä pois. Rennolla asenteella.

Kyse ei välttämättä ole siitä, että lapsi ei viihtyisi. Toiset asuvat kaupungeissa, toiset maalla ja toiset siinä välissä. Toiset lapset ovat tottoneet istuman ja kulkemaan äitinsä mukana vauvasta asti shoppailemassa jopa päivittäin kaupungilla. Toiset lapset ovat taas esim. saaneet leikkiä ja touhuta esim paljon ulkoleikkejä, metsäretkiä yms kotiympäristössä.
Kaupunki jo itsessään ja kaupat siellä eivät kuulu kaikkien jokapäiväiseen arkielämään. Normaali utelias lapsi innostuu ja kiinnostuu ympärillä olevista uusista ja ihmeellisistä asioista. Ja varmasti mennä viipottaa uteliaasti paikasta toiseen. Lapsi toimii tällöin ihan normaalisti.

Olen vienyt työn puolesta paljon lapsia(kaupungissa asuvia) seikkailemaan ja retkeilemään metsään ja lapset ovat olleet haltioissaan. Monet sanovat, että ei heidän kanssaan kukaan käy esim metsässä leikkimässä. Kun on koittanut lähdön aika kotiin, moni on pyytänyt, että tullaan taas uudestaan.

 

Meillä 2v6k poika, liikunnallista ja uteliasta sorttia oleva. Pienessä kaupassa lykkii pikkukärryjä ja kerää pyydettyjä tavaroita tai ottaa itse hyllystä niitä, mitä nähnyt kotona käytettävän. Pienissä liikkeissä annan myös kävellä itse, toki saan kokoajan vahtia, sillä tykkää koskea ja katsoa KAIKKEA mitä kaupasta löytyy Olen ajatellut, että kun pienestä pitäen opettaa ja itse viitsii opettaa/kieltää lasta, niin oppii kulkemaan ja käyttäytymään ostoskierroksilla.

Fiksusti ajateltu, vaatii äidiltä lehmän hermoja, mutta varmasti kantaa hedelmää myöhemmässä vaiheessa.

 

JOs harvoin käy liikenteessä lasten kanssa niin ei ne osaakaan käyttäytyä. Meillä raahattu aina joka paikkaan mukana ja ovat oppineet jo hyvin pienestä miten kuuluu mennä.

 

Kiva lukea että on muitakin, meidän 2 vee on aivan pitelemätön! tosin nyt menee jo paljon paremmin kuin esim. puoli vuotta sitten. Silloin kyselin täällä tuplista kokemuksia koska odotin kuopusta ja sain kovasti täällä kommentteja että ei 2-vee mitään rattaita enää tarvi että osaahan se kävellä. Ja kun perustelin että tarvii nimenomaan karkailun takia, niin sain kritiikkiä siitä että olen siihen sitten lapsen itse opettanut... Mutta onpa näköjään sitten muitakin yhtä huonoja kasvattajia...

 

Kiva lukea että on muitakin, meidän 2 vee on aivan pitelemätön! tosin nyt menee jo paljon paremmin kuin esim. puoli vuotta sitten. Silloin kyselin täällä tuplista kokemuksia koska odotin kuopusta ja sain kovasti täällä kommentteja että ei 2-vee mitään rattaita enää tarvi että osaahan se kävellä. Ja kun perustelin että tarvii nimenomaan karkailun takia, niin sain kritiikkiä siitä että olen siihen sitten lapsen itse opettanut... Mutta onpa näköjään sitten muitakin yhtä huonoja kasvattajia...

Niin ja me ollaan liikuttu ja liikutaan kaupungilla vähintään kerran viikossa ja lähikaupassa miltei päivittäin, ettei ole harjoituksen puutteesta ollut kiinni!

 

JOs harvoin käy liikenteessä lasten kanssa niin ei ne osaakaan käyttäytyä. Meillä raahattu aina joka paikkaan mukana ja ovat oppineet jo hyvin pienestä miten kuuluu mennä.

Oletko kuullut että lapsilla kuten aikuisillakin on erilaisia tempperamentteja? Toise jaksaa odotella ja ihmetellä, toiset on uteliaampia ympäristöään kohtaan.

 

Jaa, vai ei lapset viihdy kaupungilla.. kyllä meillä ihan hyvin käyttäytyy (nyt 2v 8kk) tytsy. Paljon on kuljettu ja lasta paikasta toiseen raahattu mukana, tosin vähemmän kuin esikoista, koska tämä tapaus ei viihdy niin paljon kuin esikoinen aikanaan.

Viimeksi eilen kierreltiin kuopuksen kanssa n. 4 tuntia kaupoilla, välillä autossakin vaihtaen kauppaa. Niin ei kitinän kitinää ja nätisti kanssani katseli tavaroita.

Riippuuko tämä vähän siitäkin miten paljon lapsi on tottunut liikkumaan kaupoissa mukana? Itse voisin kuvitella että jos tekisin kaupunkireissut pääasiassa itsekseni, ei lapset mukana. Ja tietynikäisen lapsen kun olettaisin käyttäytyvän niin että ottankin hänet mukaan, eikä hän todellakaan osaakaan olla nätisti, kun ei ole moiseen tottunut aikaisemminkaan.

Minä kyllä otan myös huomioon sen että lapsi on mukana, joten lapsen ehdoilla täytyy mennä! Muistaa käydä jätskillä tmv. lapsenkin mieleistä puuhaa, tai poiketa leikkipaikalle. Ja kaupoissa annan lapsen tutkia, enkä hoputa joka hyllyltä pois. Rennolla asenteella.

Kyse ei välttämättä ole siitä, että lapsi ei viihtyisi. Toiset asuvat kaupungeissa, toiset maalla ja toiset siinä välissä. Toiset lapset ovat tottoneet istuman ja kulkemaan äitinsä mukana vauvasta asti shoppailemassa jopa päivittäin kaupungilla. Toiset lapset ovat taas esim. saaneet leikkiä ja touhuta esim paljon ulkoleikkejä, metsäretkiä yms kotiympäristössä.
Kaupunki jo itsessään ja kaupat siellä eivät kuulu kaikkien jokapäiväiseen arkielämään. Normaali utelias lapsi innostuu ja kiinnostuu ympärillä olevista uusista ja ihmeellisistä asioista. Ja varmasti mennä viipottaa uteliaasti paikasta toiseen. Lapsi toimii tällöin ihan normaalisti.

Olen vienyt työn puolesta paljon lapsia(kaupungissa asuvia) seikkailemaan ja retkeilemään metsään ja lapset ovat olleet haltioissaan. Monet sanovat, että ei heidän kanssaan kukaan käy esim metsässä leikkimässä. Kun on koittanut lähdön aika kotiin, moni on pyytänyt, että tullaan taas uudestaan.

Ja pointti oli? Ja miten liittyi mun kirjoitukseen?

Viihtyminen. Kyllä meillä minun mielestä kaksi lasta viihtyvät eritavalla kaupungilla/kaupoiss. Emme asu kaupungissa, emmekä maalla, vaan jotain siltä väliltä. Käymme metsässä sekä kaupoilla sulassa sovussa.

 

Matkarattaissa kaupungilla,ikiliikkujani juoksis kuin piätön kana autojen alle,toki käsi kädessäkin onnistuu.Kaupassa pörryytellään autokärreillä ,ja voi surku sitä huutoa jos ei yhtiäkään autokärrejä ole saatavilla .

 

JOs harvoin käy liikenteessä lasten kanssa niin ei ne osaakaan käyttäytyä. Meillä raahattu aina joka paikkaan mukana ja ovat oppineet jo hyvin pienestä miten kuuluu mennä.

Oletko kuullut että lapsilla kuten aikuisillakin on erilaisia tempperamentteja? Toise jaksaa odotella ja ihmetellä, toiset on uteliaampia ympäristöään kohtaan.

No niin ja jos niiden vanhempienkaan ei tarvitse käydä liikenteessä=shoppailla viikottain arvariinsa, niin tuskin pitää sitä varten sinne kaupungille lähteä, että lapset siihen tottuisivat. Varmasti ehtivät tottua ja saavat toisenlaisia elämän eväitä esim yhteisistä töistä, retkistä yms vanhempiensa kanssa. Se, että osaa käydä kaupungilla shoppailessa ja istua kahviloissa, ei tee kenestäkään toista parempaa ja paremmin käyttäytyvää ihmistä.

 

Kiva lukea että on muitakin, meidän 2 vee on aivan pitelemätön! tosin nyt menee jo paljon paremmin kuin esim. puoli vuotta sitten. Silloin kyselin täällä tuplista kokemuksia koska odotin kuopusta ja sain kovasti täällä kommentteja että ei 2-vee mitään rattaita enää tarvi että osaahan se kävellä. Ja kun perustelin että tarvii nimenomaan karkailun takia, niin sain kritiikkiä siitä että olen siihen sitten lapsen itse opettanut... Mutta onpa näköjään sitten muitakin yhtä huonoja kasvattajia...

Täällä toinen huono kasvattaja. Tai katsotaan vajaan vuoden kuluttua, ehkä tässä tapahtuu sitä ennen ihmeitä. Suuresti kuitenkin epäilen, tuo lapsi on ollut pitelemätön siitä lähtien kun lähti liikkeelle (aikaisin) ja sitä ennenkin usein huusi, jos yritin olla paikallaan lapsi sylissä. Olisi koko ajan jonkun pitänyt kantaa häntä ties minne. Mulle sanoivat jotkut vanhat naiset lapsen ollessa vain viikkojen ikäinen, että tuosta tulee vilkas. Oli elkeet nähtävissä jo silloin.

 

Meillä myös "päätön kana", ei tuo vajaa puolitoista vuotias paljon mun jutuista perusta, juoksee aina eri suuntaan mihin ollaan menossa ja haluaa kosketella kaikkea. Vaatekaupoissa rakastaa halailla vaatteita ym. Mut istuu kyllä ihan nätisti rattaissa tai kärryissä mut joskus haluan päästää häntä jaloittelemaan että oppisi olemaan ihmisten ilmoillakin

 

Niinpä vaan tämäKIN keskustelu meni taas tähän... äidin vika jos lapsi ei viihdy, hyvä äiti jos viihtyy. Huokaus.

Lapsia on erilaisia. Toiset viihtyy aloillaan, toiset ei. Tottumus tietysti auttaa, mutta täältä korvesta ei viitsi lähteä kerran viikossa kaupungille vaan tottumusta hakemaan, eikä välttämättä edes kerran kuussa jos ei oikeasti ole asiaa.

 

Niinpä vaan tämäKIN keskustelu meni taas tähän... äidin vika jos lapsi ei viihdy, hyvä äiti jos viihtyy. Huokaus.

Lapsia on erilaisia. Toiset viihtyy aloillaan, toiset ei. Tottumus tietysti auttaa, mutta täältä korvesta ei viitsi lähteä kerran viikossa kaupungille vaan tottumusta hakemaan, eikä välttämättä edes kerran kuussa jos ei oikeasti ole asiaa.

Aivan näin, lapset eivät voi olla erilaisia, olemmehan me aikuisetkin kaikki aivan samanmoisia

 

Alusta asti ollaan kuljettu rattailla shoppailemassa ja hyvin menee vielä 2v:kin kanssa. Joskus harvoin päästän kävelemään kaupassa jos on ollut pitkä reissu ja alkaa pylly puutua, mutta ei siinä kyllä itse mitään ehdi katsella kun pitää lasta vahtia koko ajan.

 

Tottumus tietysti auttaa, mutta täältä korvesta ei viitsi lähteä kerran viikossa kaupungille vaan tottumusta hakemaan, eikä välttämättä edes kerran kuussa jos ei oikeasti ole asiaa.

Tässä minunkin mielestä se pointti, miksi meillä ei osata käyttäytyä "järkevästi". Vaikka asutaan noin 5km päässä kaupungista, niin ei meillä ole sinne välttämättä joka viikko asiaa. Tai jos on, niin ei niitä lapsia ole sinne pakko ottaa mukaan, varmasti viihtyvät mielummin esim. puistossa. En ottaisi/lähtisi sinne vain sen takia, että oppisivat, jos ei muuten mitään asiaa. Sama homma ruokakaupan kanssa, meillä lapset otetaan sinne mukaan vain äärimmäisen pakon edessä.

 

Säheltämistä. Kaksvuotiaani on ylivilkas ja sen kyllä huomaa. Käymme silti kaupungilla kiusaamassa muita ihmisiä. Ei kai sitä lapsi muuten opi tavoille kuin toistolla.