Miten te täydelliset äidit teette tässä tilanteessa melkein 2v kanssa?

Lapsi ymmärtää tosi hyvin puhetta, mutta ei jaksa välittää asioista.
Saatan sanoa esim vesimukin kanssa pelleilystä monta kertaa päivän aikana. Ja aina ne on pitkin lattioita.
Lapsi tekee tätä tahallaan. Siis katsoo mua, irvistää ja kääntää mukin ylösalaisin. Tämä toistuu, ja mä en enää tajua mitä teen väärin.

Ensin sanon nätisti pari kertaa että "ei leikitä vesimukilla, se kaatuu" seuraavalla kerralla vähän ehkä jyrkemmin "lopeta se mukilla leikkiminen"
Sitä seuraavalla kerralla ääni korottuu parilla desibelillä ja sanon esim. "Nyt loppu se leikkiminen, ruualla eikä juomalla leikitä".
Kaikilla kerroilla lapsi siis ignoraa mut täysin, tai pelleilee edelleen, ehkä vielä korostaen.

Mulla alkaa palaa käämit. Tää ei ole ainoa asia mitä meillä ei todellakaan uskota. Kaikesta pitää suuttua ennen kun ne menevät jakeluun. Aina ei silloinkaan.

Kysyttäessä tietää että vesimukilla tai ruualla ei leikitä, tai että hiekkaa ei heitellä, tai että kaverin kädestä ei viedä tai että parvekkeelle ei mennä yksin. Mutta mikä siinä on että sit pitää uhmata ihan tosissaan?

Ja mikä tärkeintä miten ihmeessä tähän pitäis reagoida?

 

Vesimuki pois heti kun alkaa pelleilemään. Ruokailu loppuu samoin pelleilyyn ja keittiöstä pois heti. Jos heitetään hiekkaa tai otetaan kaverin kädestä, niin lähdetään pois. Toinen vaihtoehto on laittaa 2 v jäähylle 2 minuutiksi.

Huonolla käytöksellä pitää olla tuntuva seuraus. Ei lapsi mitään pelkällä lässytyksellä opi (tai usko). Ainkaan kovapäisimmät tapaukset.

 

"Älä leiki mukilla tai otan mukin pois"
Leikki jatkuu...
"Älä leiki mukilla tai otan mukin pois"
Leikki jatkuu, otan mukin pois. Lapsi alkaa huutaa ja suuttuu. Otan lapsen syliin, rauhoittelen ja lopuksi selitän, ettei mukilla leikitä, kosksa se voi kaatua ja en halua että meillä sotketaan.

Ja näitä joutuu toistamaan 1000000 kertaa päivässä eri tilanteissa. Mutta kyllä se oppi joskus perille menee. Huutamisesta sen sijaan ei ole hyötyä, lapsi ei tajua siitä mitään. Joku konkreettinen seuraus kielletystä touhusta ja sitten pettymyksen selvittely ja lohduttelu.

 

laita vesi tuttipulloon, jos ei kerrasta usko.

 

On teillä pitkä pinna.

Muki pois ekan varotuksen jälkeen ja olkoon juomatta sitten

 

Mulla on tapana ensin sanoa nätisti. Sitten sanon että nyt jos se leikkiminen ei lopu niin muki lähtee pois. Seuraavasta pelleilystä muki sitten ihan oikeasti siirtyy pois käden ulottuvilta ja sen perään on turha hetkeen vinkua.

 

Laita lapsi itse siivoamaan sotkunsa ja hiekkalaatikolle ei ole asiaa vähään aikaan, jospa se lapsi unohtais sen heittelyn.
Joskus lapsi alkaa kiusaamaan tahallaan äitiä asioista, joista joutuu huomauttamaan lapselle usein. Lapsi alkaa pompottamaan äitiä, kun huomaa miten äidiltä palaa käämit ja se on lapsen oma hauska leikki. Kierre pitää katkaista jotenkin.

 

Meillä on jäähy käytössä 2,5-vuotiaalla. Kovapäinen ja ilkikurinen kakara kun sille päälle sattuu.

Esimerkkinä eilinen. Poika vei jukurttipurkin kannen roskikseen ja huvikseen samalla väänsi roskiskaapin ovea sen saranapuolen "yli". Monta kertaa aiemminkin sanottu että sitä ei väännetä, menee rikki.
No niinhän siinä sitten sarana hajosi.

Istui jäähyllä muutaman minuutin. Aamullakin vielä muisti miksi oli sinne joutunut.

Puheella ja kielloilla ei aina tunnu olevan mitään vaikutusta tuohon poikaan :kieh:

 

"Älä leiki mukilla tai otan mukin pois"
Leikki jatkuu...
"Älä leiki mukilla tai otan mukin pois"
Leikki jatkuu, otan mukin pois. Lapsi alkaa huutaa ja suuttuu. Otan lapsen syliin, rauhoittelen ja lopuksi selitän, ettei mukilla leikitä, kosksa se voi kaatua ja en halua että meillä sotketaan.

Ja näitä joutuu toistamaan 1000000 kertaa päivässä eri tilanteissa. Mutta kyllä se oppi joskus perille menee. Huutamisesta sen sijaan ei ole hyötyä, lapsi ei tajua siitä mitään. Joku konkreettinen seuraus kielletystä touhusta ja sitten pettymyksen selvittely ja lohduttelu.

Hyvinkin tutulta kuulostaa. Uhkaus ja sen toteutus. Ellei itse pidä kiinni asettamistaan säännöistä, ei pidä lapsikaan.

 

Miulla ihan samanlainen 2vuotias :ashamed:
Päiväkuiva ollut jo jonkin aikaa niin eilen ,kun istui polkuautonsa päällä niin loruutti pissit samaan aikaan ,kun kaatoi mehut mukistaa myös .
No arvatenkin auto läks kylpyhuoneeseen "takavarikkoon" ja niin kuppikin,siis ei kylppäriin kuitenkaan.
Nuhtelin pikkumiestä ja yhdessä siivottiin sotku.
Juu, ärsyttää välillä ihan kiitettävästi,kun välillä on mennyt jo tosi mallikkaasti ja sit taas repeää nää töllön työt :headwall:

 

Mulla on tapana ensin sanoa nätisti. Sitten sanon että nyt jos se leikkiminen ei lopu niin muki lähtee pois. Seuraavasta pelleilystä muki sitten ihan oikeasti siirtyy pois käden ulottuvilta ja sen perään on turha hetkeen vinkua.

peesailen

 

Peesi edellisiin: toisen pyynnön jälkeen, jos leikki vieläkin jatkuu, tartut toimeen ja lopetat pelleilyn. Kovapäiset lapset ovat tuollaisia että vasta äidin toiminta lopettaa kielletyn asian; meidän esikoinen on juuri sellainen paukapää. Aika auttaa... jonkun verran. Äläkä sorru huutaan, ainakaan joka kerta, siitä kun ei ole apua ja saat huutaa pääsi punaiseksi ja lapsi vaan jatkaa samaa rataa!

 

On teillä pitkä pinna.

Muki pois ekan varotuksen jälkeen ja olkoon juomatta sitten

Näin kannattaa toimia! Määrätietoisesti!

 

En voi antaa muuta neuvoa kuin koita olla kärsivällinen. Meidän tyttö oli kanssa ihan mahdoton 2v (alkoi jo aiemmin). Järjestelmällisesti kun pitää säännöistä kiinni, ja sitten jos ei millään usko niin mä otin esim. jonkun lempilelun jäähylle tai jos pelleili ruokapöydässä niin poistin lapsen pöydästä ja sitten kun osasi olla nätisti sai tulla syömään loppuun.

Tyttö on nyt 3v ja ehdottomasti tuntuu että pahin on takana. Se uhmakkuus nimenomaan on hävinnyt. Kiukustuu edelleen eikä aina tottele yms mutta juuri kuvailemasi "äidin testaaminen" on loppunut. Enää ei tee tuhmuuksia ja naura päin naamaa kun näkee etten tykkää siitä mitä on tekemässä.

Tsemppiä!

 

Ja mulla kyllä päivittäin meneekin hermot tuon lapsen kanssa. Usein tulee huudettua

 

Minun tapaukseni on vast 1v2kk, mutta eiköhän tuon ikäinenkin pikkuhiljaa ymmärrä syyn ja seurauksen suhdetta, kun seuraamus on aina johdonmukainen. Kun ruokaillessa lusikka tai nokkamuki lentää lattialle, sitä ei takaisin enää saa (paitsi jos oli selvästi vahinko). Samoin jos ruokaa aletaan liiskata lautaselta pitkin pöytää, ruokailu loppuu. Eipä ne mukit ja ruuat muuten enää lentele muuten kuin vasta kun poika on kylläinen.

 

Mulla on tapana ensin sanoa nätisti. Sitten sanon että nyt jos se leikkiminen ei lopu niin muki lähtee pois. Seuraavasta pelleilystä muki sitten ihan oikeasti siirtyy pois käden ulottuvilta ja sen perään on turha hetkeen vinkua.

peesailen

ja lisään vielä ettei kannata liikaa "pehmoilla" sitten kun lapsi huutaa ja raivoaa, lapset keksii konsteja millä aikuista taivutella tahtonsa mukaan, alkaa huutaa "äitiiiiii, minua janottaaaaa, apuaaaaa...."

Pysy kannassasi, että muki pysyy poissa. Sitten kun rauhoittuu voi taas saada, mutta älä heti taivu, anna periksi. Kyllä lapset oppii hyvinkin pian, eikä ne heti janoon tai nälkään kuole. Oppivat vain että ruoka aikaan kannattaa syödä ja juoda kunnolla.

 

Niin minäkin toimin 2v:n kanssa, että muki vaan pois ja sitten kun lapsi rauhoittuu, selitetään että miksi näin. Samaten hiekkalaatikolta kannoin huutavan ja potkivan lapsen monta kertaa sisälle, kun ei sanomisesta uskonut että hiekkaa ei kavereitten päälle heitellä.
Muutaman kerran joutuu toistamaan, mutta sitten riittää kun sanoo että muistatko miten kävi viimeksi tms. muistuttaa että rangaistus oikeasti tulee. Oma maltti pitää säilyttää vaikka lapsi miten huutaisi ja potkisi.
*kiillottaa sädekehäänsä*

 

Tuosta hiekan heittelemisestä.. Pojalla on jatkunut hiekan heittely-into jo monta kuukautta. Välillä oltiin sen takia käymättä puistoissakin usean viikon ajan.
Mun mielestä tajuaa miksi sitä ei saa heitellä, mutta niinpä vain tänäänkin lähdettiin sen takia puistosta pois ja kotiin suihkuun päätä pesemään.
:|

 

On teillä pitkä pinna.

Muki pois ekan varotuksen jälkeen ja olkoon juomatta sitten

Näin ja juotat lapsen itse. Jos haluaa juoda itse, niin saa olla leikimäti. TOSIN meilläkin aikoinaan pojan ollessa 2v, nappula kaatoi maidot pöydälle vähintään kerran päivässä. Ihan vasiten...taisin kiehahtaa muutaman kerran, mutta nyt 4v juo jo ihan nätisti ...kai se vaan osa lapsista on harvinaisen kovapäisiä ja kolkuttelevat niitä rajojaan joka asiasta ja tosi pitkän kaavan mukaan.

 

Laita lapsi itse siivoamaan sotkunsa ja hiekkalaatikolle ei ole asiaa vähään aikaan, jospa se lapsi unohtais sen heittelyn.
Joskus lapsi alkaa kiusaamaan tahallaan äitiä asioista, joista joutuu huomauttamaan lapselle usein. Lapsi alkaa pompottamaan äitiä, kun huomaa miten äidiltä palaa käämit ja se on lapsen oma hauska leikki. Kierre pitää katkaista jotenkin.

Mutta mä en tajua miten? Siis tätä on havaittavissa, semmosta tahallaan ärsyttämistä.
Ja sitä huomion hakemista. Mutta miksi, tuo saa tosi paljon huomiota muutenkin.

 

Laita lapsi itse siivoamaan sotkunsa ja hiekkalaatikolle ei ole asiaa vähään aikaan, jospa se lapsi unohtais sen heittelyn.
Joskus lapsi alkaa kiusaamaan tahallaan äitiä asioista, joista joutuu huomauttamaan lapselle usein. Lapsi alkaa pompottamaan äitiä, kun huomaa miten äidiltä palaa käämit ja se on lapsen oma hauska leikki. Kierre pitää katkaista jotenkin.

Mutta mä en tajua miten? Siis tätä on havaittavissa, semmosta tahallaan ärsyttämistä.
Ja sitä huomion hakemista. Mutta miksi, tuo saa tosi paljon huomiota muutenkin.

Juuri siksi että huomioit kaiken ja varmasti myös naureskellen ja ylpeillen myös hölmöissä asioissa. Ne on vain yllykkeitä teoille. Lapsi on tottunut saamaan aina huomion kun haluaa ja jos joku kerta ei heti siinä samassa huomioi niin sit temppuillaan. Itse opetettua

 

mä en ymmärrä miten jotkut jaksaa tätä. Oon ihan finaalissa, ja tekis mieli lähteä töihin ja viedä lapsi oppimaan tapoja tarhaan. Mutta kun oman alan duunit on jäissä.

 

Laita lapsi itse siivoamaan sotkunsa ja hiekkalaatikolle ei ole asiaa vähään aikaan, jospa se lapsi unohtais sen heittelyn.
Joskus lapsi alkaa kiusaamaan tahallaan äitiä asioista, joista joutuu huomauttamaan lapselle usein. Lapsi alkaa pompottamaan äitiä, kun huomaa miten äidiltä palaa käämit ja se on lapsen oma hauska leikki. Kierre pitää katkaista jotenkin.

Mutta mä en tajua miten? Siis tätä on havaittavissa, semmosta tahallaan ärsyttämistä.
Ja sitä huomion hakemista. Mutta miksi, tuo saa tosi paljon huomiota muutenkin.

Onks lapsi väsynyt, onko sillä kuuma tai muusta syystä huonolla tuulella? Ihan samoin itsekin saattaa silloin heittäytyä "lapseksi" ja alkaa nalkuttaa tai muuten haastaa riitaa miehen kanssa.

Mutta tossa tilanteessa ei itse pidä alentua lapsen tasolle ja tehdä siten toisen ärsyttämisestä leikin.

 

Ei tollanen pelleileminen lapselta oo mistään kotosin. Jos ei uskota, niin muki pois ja olkoon ilman. Kyllä hän sitten varmasti juo kunnolla ja nätisti kun on jano.