Toggle sidebar

Miten tappaa tunteet?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nelli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
N

Nelli

Vieras
Pitäis varmaan jäädä pitkälle sairaslomalle, jotta vois unohtaa. En ole ikinä voinut hyväksyä pettämistä ja mitä mä teen itse pelehdin työkaverin kanssa. Mua itseänikin oksettaa, mut en voi sille mitään.

Kun ollaan erossa toisistamme eli ei töissä tiedän kuinka väärin tämä kaikki on! Mutta työpaikalla vaikka kuinka yritän pysyä koko tyypistä kaukana se ei onnistu. Jos joudun tän kyseisen ihmisen lähelle mun koko kroppa reakoi siihen Vatsaan tulee perhosia, ajatus katkeaa ja kun tämä tyyppi tulee kosketusetäisyydelle tunnen kuinka alan "tärisemään".

tää on väärin väärin kaikella tavalla. Työpaikkaa kohtaan, mun perhettä kohtaan, mua kohtaan, tätä tyyppiä kohtaan. Luojan kiitos ei nähdä enää tällä viikolla! Täytyy yrittää ihan oikeesti päästä yli, mut en tiedä miten.

En edes osaa kuvailla teille miltä tuntuu kun työskennellään yhdessä. Ne tunteet jotka vellovat mun sisällä ja ihana tunne niin ihana, mutta niin syntisen kielletty!

Mä haluan lopettaa tän mutta kun en voi, meidän on pakko työskennellä yhdessä en pääse karkaamaan minnekkään. Meillä on niin pieni työyhteisö ja mun asemani takia joudumme tekemään yhteistyötä.

Mulla menee järki, ja kohta työpaikkakin ja pahimmassa tapauksessa ajan perheemme eron partaalle...

Mä en tajua mikä mua vaivaa, minä normaalisti niin tiukkapipoinen ja rajoja rakastava, joka olen aina arvostanut vanhoja arvoja, perhettä, uskollisuutta ja sitä kunnes kuolema teidät erottaa!!!

Mä en ole koskaan ikinä milloinkaan aikaisemmin edes sortunut ajatus tasolla mihinkään tälläiseen ja nyt riskeeraan kaiken...

Tahdon tappaa tän tunteen, tahdon olla taas oma moraalinen itseni!! Jota jopa oma äiti haukkuu tiukkapipoiseksi ja kireäksi!!! Haluan itseni takaisin ja että tää peli loppuu!!!!

 
No ehkä sun ensitöikseen pitää hyväksyä se sun tunne eikä yrittää sitä tappaa. Itsesi hyväksyminen on varmaan avain siihen, että pääset eroon siitä miehestä. Muistahan, että ruoho on vihreämpää aina aidan toisella puolella. Et tunne sitä miestä kuten oman miehesi ja silloin tuo vieras vaikuttaa paljon houkuttelevammalta vaikkei sitä olisikaan. Todellisuudessa et halua menettää perhettäsi ja uhrata kaikkea hänen takiaan. Kannattaisko tunnustaa omalle miehelles asia? Ja sitten kipinkapin perheterapiaan ja avamaan niitä patoutuneita tunteita ja tarpeita ja riittämättömyyttä.
 
Kuulostaa niin pahalta ja niin ihanalta. Voi kun kaipaan itsekin taas sitä ihastumisen huumaa! Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 9 vuotta ja naimisissa 4. meillä on kaikki hyvin ja ihana pieni poika. Mutta ei niitä perhosia ole samalla tavalla enää mahassa kuin alkuaikoina. Rakastan miestäni, siitä ei ole kyse. Näen unia ensirakkaudestani, siitä en ole koskaan päässyt kokonaan yli. Kaipaan sitä huumaa, kun ihastuu ja uneksin vaikka mistä. Ikinä en ole pettänyt miestäni, mutta toivoisin saavani nämä ajatukset hiljenemään. Tämäkin on tuskaa, joten voin vain kuvitella miltä sinusta tuntuu. Oletteko te ihan fyysisesti tehneet jotain? Vai onko kyse vain ajatuksistasi?
Kertokaa sitten minullekin, miten nämä ajatukset saa pois päästä...?!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Koodi-:
Pystytkö jotenkin näkemään miehen mahdollisimman vastenmielisessä valossa? (Liimaileeko pöydän alle räkäklönttejä? Liehittelee viikonloppuisin naisia jollakin inhottavalla tavalla ravintolassa? Käyttää liikaa alkoholia? jotain...)
Click to expand...

äh, mulla tuo ei ainakaan tepsi. Entinen teki mulle niin monesti niin paskamaisesti ja varmaan silti menisin perässä kun se sormia näpäyttäisi.
 
ajattelepas kuinka kuvottava se mies on kun yrittää vokotella varattua perheellistä naista. Tuskin olet ainoa. Rehti mies osaa pysyä erossa varatuista, mutta ne on noi liehittelijät, jotka vokottelee kaikkia. Valitsevat sopivan uhrin ja sitkun se on kaadettu, niin siirtyvät seuraavaan.
 
Ensiksikkin ap: miksi ne tunteet pitäisi tappaa? Tunteet tulee ja menee, ei niille mitään voi. Sen sijaan voi päästä tunteidensa herraksi, eli sitten ne tunteet eivät enää ole niin voimakkaita ja häviävät kenties kokonaan. Sen sijaan torjutut tunteet pitävät sinua rautaisessa pihtiotteessaan ja vaikuttavat kaikkeen sinussa.

Aivan ensimmäiseksi sinun pitää myöntää itsellesi, mitä tunnet. Oletko ihastunut tuohon toiseen, johonkin tiettyyn asiaan hänessä, vai oletko ihastunut siihen tunteeseen, jonka hän sinussa herättää.
Sitten kysyt itseltäsi, miksi?
Se on vaikea kysymys ja sitä kannattaa miettiä todella tarkkaan.

Sitten mietit, mihin tunteesi voivat johtaa pahimmillaan ja toivoisitko todella, että ne toteutuisivat? Miksi/miksi et?

Sitten mietit, mihin toimiin ryhdyt nyt tässä tilanteessa: jatkatko samoin, kuin ennen eli tukahdutat tunteesi ja näin tunteen hallita koko elämääsi? Vai annatko tunteen tulla ja olla? Mitä pahaa siinä on, jos nautit toisen ihmisen seurasta? Onko se niin paha asia, jos toinen ihminen on sinusta mukava ja hänen lähellään on hyvä olla? Ei kai se sinänsä ole niin paha asia? Ehkä voisitte nauttia työnteosta ja siitä, että sitä saa tehdä niinkin mukavan ihmisen lähellä? Eikö se loppujen lopuksi ole vain rikkaus? Eikä kukaan voi loukkaantua siitä, että kaksi ihmistä viihtyy toistensa lähellä KUNHAN säännöt ovat selvät: eli ainakin sinä siis olet varattu ja aiot varattuna pysyä.
 
Olen tosi huono antamaan vinkkejä miten tunteista päästä eroon! Itse olen jo vuosia rakastanut toista miestä. Lähes 20 vuotta naimisissa ja toinen mies on mielessäni ihan koko ajan. Koskaan en ole fyysisesti pettänyt mutta mikä se pettämisen raja on...

Vaikka mies muutti kauaksi ja lähes vuosi sitten ja en enää näekkään häntä säännöllisesti. Viimeksi törmäsimme sattumalta muutama viikko sitten ja kumpikaan ei saanut silmiä irti toisesta. Ennen pois muuttoaan mies oli juuri kertonut rakastuneensa minuun.

Ei tunteet kuole varmasti koskaan! Kun viimeksi näin miehen ja hän oli kanssani tunnin verran niin tiedän että hän on minun puuttuva palaseni. Rakastan häntä aina.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ehkä se on juuri se kissa-hiiri leikki, joka siitä tekee niin vastustamatonta...
Click to expand...

Olen päätynyt tähän samaan... Jos nyt eroaisin ja kaikki olisi saliittua mikään ei olisi todennäköisesti yhtä houkuttelevaa..

Ja kyllä olen yrittänyt päässäni tehdä työkaveristani vastenmielistä naisten nielijää ja teorisoinut että olen vain yksi hänen monista naisista ja haluaa likaisessa pelissään vaan pinnat kotiin ja viivan seinään... Mut ku ei tää toimi ku ei se ole yhtään sen tyyppinen. Voin soittaa sille koska tahansa ja se aina vastaa, se on kertonut mulle missä se asuu joten voisin pamahtaa sen oven taakse koska tahansa. Olen nähnyt miehen tyttären (siis tämä mies on eronnut ja vapaa). Tuntuu ettei työkaverillani ole luurankoja piilossa.

Mies tietää että elän avoliitossa ja minulla on poika.

Se mikä tässä jutussa on niin aitoa on että se lähti roihuamaan ihan tyhjästä. Puhuttiin lapsista, elämästä ja katseltiin toisiamme silmiin. Ei ollut mitään likaista lääppimistä tai pervoja heittoja. Oli vaan kaks työkaveria jotka ymmärsivät toisiaan ja puhuivat kaikesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja TaM:
Minä oon päättänyt, että ensi maanantaina teen tästä lopun. Mutta niinhän minä olen päättänyt jo monta kertaa, mutta ei vaan onnistu:(
Click to expand...

Hei Mäkin päätiin niin ilmoitinkin sen tälle työkaverille, pari päivää oltiin asiallisia, vältettiin katseita mutta ei se toiminut... yksi pitkä katse ja taas mentiin vuoristorataa ylös ja alas!

 
tunnehan on itsessään aivan ihana!! Ja kyllä viihdyn työpikallani todella hyvin nykyisin. Ja on ihanaa kun siellä on ihminen jolle voi näyttää tunteet on sitten huonopäivä tai hyvä.. Ja kyllä on ihanaa kun tietää että töissä on joku joka varmasti seisoo rinnalla ja on tukena kaikessa (siis työasioissa). Mutta kun tämä meidän juttu näkyy jo päällepäin...tyhmäkin jo huomaa että näissä katseissa on jotain muutakin kun vaan työkaveruus.

Mitä sitten jos se olisi pikku ihastus, joka saisi hymyn huulille, mutta toistemme läheisyys saa meidät haluamaan toisiamme ihan fyysisesti! Luojan kiitos se ei ole mahdollista työpaikalla ja luojan kiitos asun toisella paikkakunnalla. Emme tapaa vapaa-ajalla..vain töissä

 
Alkuperäinen kirjoittaja Koodi-:
Alkuperäinen kirjoittaja Nelli:
Hei Mäkin päätiin niin ilmoitinkin sen tälle työkaverille, pari päivää oltiin asiallisia, vältettiin katseita mutta ei se toiminut... yksi pitkä katse ja taas mentiin vuoristorataa ylös ja alas!
Click to expand...

Siis se sinun ihastuksesi tietää? Tietääkö miehesi? Olisiko hänelle kertomisesta apua?
Click to expand...

Voin kertoa, mutta sitten olen ihan kirjaimellisesti vapaa.. tämä parisuhde loppuu siihen 120% varmuudella..

 
Edelleen neuvoisin sinua kysymään: miksi? Mistä tuo tunne kumpuaa? Miksi se tuntuu niin hyvälle olla hänen lähellään? Osoittaako miehesi sinulle vastaavaa huomiota? Entä, jos ajattelisit ihastuksesi tilalle miehesi? Tahtoisitko hänen käyttäytyvän sinua kohtaan samoin? Kumpi mies tällöin olisi se ihanampi? Jos se olisi avokkisi, niin ehkä ratkaisu olisi kertoa miehellesi siitä, että kaipaat enemmän huomiota, läheisyyttä? Ehkä tällöin toisen miehen huomion osoitukset menettäisivät merkityksensä?
Jos taas tuo toinen vaihtoehto tuntuisi paremmalta, ehkä olisi aika ottaa vastuu omista tunteistasi ja kertoa niistä myös avokillesi? Eroon se varmaan johtaa, mutta eikö se olisi kuitenkin reilua miestäsi kohtaan.
 
Mitä sitten tunnet omaa miestäsi kohtaan? Oletko varma että oikeasti haluat olla hänen kanssaan? Kuvittele minkälaista elämäsi olisi, jos eroaisit hänestä ja menisit yhteen työkaverisi kanssa.

Ehkä tärkeintä olisi miettiä oletko oikeasti rakastunut. Luulen, että tiedät sisimmässäsi mitä häntä kohtaan tunnet. Anna itsellesi lupa myöntää totuus, oli se mikä tahansa. Jätä huomioimatta syyllisyys, kiinnijäämisen jännitys, seikkailunhalu, tms. ja mieti rakastatko häntä.

Jos olet oikeasti rakastunut, niin mikset tekisi mitä sydämesi haluaa? Jos taas kyseessä on vain ihastus, kutkutteleva flirtti tai harmaan arjen piristys, ei hyvää suhdetta miehesi kanssa kannata sellaisen takia heittää menemään.
 
hmm. sairasloma ei auta.. itsellä on useita kuukausia siitä kun vaihdoin duunipaikkaa ja kävin sit viikko sitten entises paikassani moikkaamassa tuttuja ja tämä ihastukseni oli siellä käymässä ( ei siis käynyt kuin silloin tällöin samassa työpisteessä ) yhtäaikaa..

Jalat meni yhdestä katseesta alta ja kädet tärisivät mielettömästi.. silti en enää koskaan sortuisi hänen kanssaan siihen mitä meillä joskus oli. Tai jos suoraan sanon niin heikkoluonteisena saattasin sortuakkin ku teinhän sen silloinkin lukuisista päätöksistä huolimatta..

Tuota tunnetta on vaikea selittää ja omakin suhteeni voi kaikinpuolin hyvin, mutta kai se sitä jotain jännityksen hakua oli.. hän myös varattu ja kertoi myös, että ei ole koskaan tällasta aiemmin kokenut ja tuntuu ihan käsittämättömältä se fiilis..
 
Alkuperäinen kirjoittaja sini:
Mitä sitten tunnet omaa miestäsi kohtaan? Oletko varma että oikeasti haluat olla hänen kanssaan? Kuvittele minkälaista elämäsi olisi, jos eroaisit hänestä ja menisit yhteen työkaverisi kanssa.

Ehkä tärkeintä olisi miettiä oletko oikeasti rakastunut. Luulen, että tiedät sisimmässäsi mitä häntä kohtaan tunnet. Anna itsellesi lupa myöntää totuus, oli se mikä tahansa. Jätä huomioimatta syyllisyys, kiinnijäämisen jännitys, seikkailunhalu, tms. ja mieti rakastatko häntä.

Jos olet oikeasti rakastunut, niin mikset tekisi mitä sydämesi haluaa? Jos taas kyseessä on vain ihastus, kutkutteleva flirtti tai harmaan arjen piristys, ei hyvää suhdetta miehesi kanssa kannata sellaisen takia heittää menemään.
Click to expand...

peesi tähän, itse en olisi voinut kuvitellakaan luopuvani elämästäni sen duunikaverin vuoksi...hetken huumaa ja niin kuumaa..
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa