Miten täällä ollaan niin huonoja raha-asioissa??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Täytyy vielä lisätä, että anteeksi kaikille niille, jotka ovat sairastuneet vakavasti tai perheessä on joku sairastanut!!!!! Asia on silloin aivan eri!
Koko ajan ei kuitenkaan voi ajatella, että mitä jos huomenna sairastun! Tietenkin johonkin "pieniin" sairastumisiin pitää "olla varaa".
Meilläkin on kroonisesti sairas lapsi, joten tiedän mitä se on. Mutta jos esim. sairaalassa joutuu olla pitkiä aikoja, niin se kyllä toden totta voi talouden kaataa ja silloin on olemassa se mahdollisuus, että voi käydä esim. sos.toimistossa.
Mutta tarkoitin nyt tällä aloituksella ihan niitä "taviksia" jotka aina ovat rahapulassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
Alkuperäinen kirjoittaja Micosa:
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
Alkuperäinen kirjoittaja MorbidMama:
mut oma vikahan se on kun en älynnyt säästää sitä varten et mies jättää..




Rahaa voi säästää vaikkei mielessä ajatuskaan erosta.

voi toki, meillä meni vaan ne mun äitiyspäivärahat ja lapsilisät mitä sain elämiseen. me rakennettiin ja kaikki säästöt ja rahat meni kyllä käyttöön mitä oli ja tuli.

Tämä on toinen asia, mitä en tule koskaan käsittämään. Miksi pitää rakentaa taloa, jos on pienet tulot? Eikö asioita voi lykätä sinne saakka, että molemmat ovat takaisin työelämässä? Varsinkin kun tietää, mitä talonrakentaminen tekee monille parisuhteille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Greippi:
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
Alkuperäinen kirjoittaja Micosa:
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
Alkuperäinen kirjoittaja MorbidMama:
mut oma vikahan se on kun en älynnyt säästää sitä varten et mies jättää..




Rahaa voi säästää vaikkei mielessä ajatuskaan erosta.

voi toki, meillä meni vaan ne mun äitiyspäivärahat ja lapsilisät mitä sain elämiseen. me rakennettiin ja kaikki säästöt ja rahat meni kyllä käyttöön mitä oli ja tuli.

Tämä on toinen asia, mitä en tule koskaan käsittämään. Miksi pitää rakentaa taloa, jos on pienet tulot? Eikö asioita voi lykätä sinne saakka, että molemmat ovat takaisin työelämässä? Varsinkin kun tietää, mitä talonrakentaminen tekee monille parisuhteille.

meillä oli ihan hyvät tulot. rakentamisen aikaan ei vaan säästetty ja ne säästetytkin rahat käytettiin siihen yhteiseen unelmaan.
 
Aloin oikein miettimään sellaista, et kuinka moni sit loppujen lopuks tietää kuinka kuralla sen naapurin tai tuttavan, ehkä sukulaisenkin raha-asiat on, siis kun ihmetellään et juuri täällä on niitä rahapulassa olevia..kuinka moni oikeessa elämässä sit kuitenkaan ihan helposti kertoo muille siitä ahdingosta, ja vaan esittää et kaikki on ok.Joka sitten taas helposti johtaa just niihin ongelmiin, kun ei voi sanoa kaverille, et en mä lähde shoppailemaan tai laivareissulle, kun mulla ei ole rahaa..

Kuinka paljon sit vaikuttaa kaikkiin ongelmiin se kulissien pystyssä pitäminen,muiden arvostelun kohteeksi joutuminen kun meidän Emmi-Sakarilla on se äippäpakkauksen puku eikä jotain muuta, pakkohan mun on se ostaa, se reimatekki sieltä hobbyhallista :whistle:

Meillä onneks on koko ystäväpiiri näitä jotka on ainakin jossain välissä olleet persaukisia, ja lähes kaikilla on tapana auttaa muita, sen arvostelun sijasta, eikä kenenkään tarvii hävetä sen 20? lainaamista toiselta..parempi niin, kuin se pikavipin otto, ettei se bestis saa tietää et mulla ei oo rahaa :saint:
 
Eihän nykynuoret, sanotaan vähän päälle 20v osaa yhtään mitään. Työpaikallakin jos pitää jotain oikeasti tehdä, seuraavana päivänä voivotellaan ja sitä seuraavana ollaan sairaana. Kaikki on valmiina tuotu eteen. Ja se että ruoatkin nykyään hirveellä hinnalla ostetaan valmiina, eikä pussia perunoita, ei ole ihme jos rahat ei riitä ja joku jo sanoikin noista osamaksuostajista...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Eihän nykynuoret, sanotaan vähän päälle 20v osaa yhtään mitään. Työpaikallakin jos pitää jotain oikeasti tehdä, seuraavana päivänä voivotellaan ja sitä seuraavana ollaan sairaana. Kaikki on valmiina tuotu eteen. Ja se että ruoatkin nykyään hirveellä hinnalla ostetaan valmiina, eikä pussia perunoita, ei ole ihme jos rahat ei riitä ja joku jo sanoikin noista osamaksuostajista...

no olipa yleistys..
 
Alkuperäinen kirjoittaja keppälerttu:
Aloin oikein miettimään sellaista, et kuinka moni sit loppujen lopuks tietää kuinka kuralla sen naapurin tai tuttavan, ehkä sukulaisenkin raha-asiat on, siis kun ihmetellään et juuri täällä on niitä rahapulassa olevia..kuinka moni oikeessa elämässä sit kuitenkaan ihan helposti kertoo muille siitä ahdingosta, ja vaan esittää et kaikki on ok.Joka sitten taas helposti johtaa just niihin ongelmiin, kun ei voi sanoa kaverille, et en mä lähde shoppailemaan tai laivareissulle, kun mulla ei ole rahaa..

Kuinka paljon sit vaikuttaa kaikkiin ongelmiin se kulissien pystyssä pitäminen,muiden arvostelun kohteeksi joutuminen kun meidän Emmi-Sakarilla on se äippäpakkauksen puku eikä jotain muuta, pakkohan mun on se ostaa, se reimatekki sieltä hobbyhallista :whistle:

Meillä onneks on koko ystäväpiiri näitä jotka on ainakin jossain välissä olleet persaukisia, ja lähes kaikilla on tapana auttaa muita, sen arvostelun sijasta, eikä kenenkään tarvii hävetä sen 20? lainaamista toiselta..parempi niin, kuin se pikavipin otto, ettei se bestis saa tietää et mulla ei oo rahaa :saint:


Nii-iin ja se on sitten se tottumis- ja arvokysymys, koska on köyhä. Onko köyhä, jos ei ole varaa uuteen autoon, onko köyhä, jos joutuu kaupassa katsella hintoja esim. ruokaostoksilla. Jos ostaa vaatteet aleista (vaikka sen reiman sitten, Mikä juttu tää on?? ) Onko köyhä, jos ei lähde lasten kanssa lappiin lomalle tai etelän lämpöön?
Minä ainakin voin sanoa ystävilleni, että nyt ei ole rahaa mihinkään YLIMÄÄRÄISEEN, katsotaan ensi kuussa..
Olen kyllä aika vaatimaton persoona eli se tässä varmasti on yksi tekijä meidän hyvinvoinnin puolesta. Lasten vaatetukseen ja harrastevälineisiin olen yrittänyt panostaa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Eihän nykynuoret, sanotaan vähän päälle 20v osaa yhtään mitään. Työpaikallakin jos pitää jotain oikeasti tehdä, seuraavana päivänä voivotellaan ja sitä seuraavana ollaan sairaana. Kaikki on valmiina tuotu eteen. Ja se että ruoatkin nykyään hirveellä hinnalla ostetaan valmiina, eikä pussia perunoita, ei ole ihme jos rahat ei riitä ja joku jo sanoikin noista osamaksuostajista...

no olipa yleistys..

Ai yleistys, joku tässä ihmetteli määrää, ei ne vissiin aivan kaikki ihan kädettömiä ole mutta ainakin ne jotka mun työpaikalla ovat olleet.
 
Itse elän jatkuvasti kädestä suuhun, siinä ei paljoa säästellä nähkääs, kun työttömyyskorvaukset ja tuet menevät suurimmilta osin vuokraan, saan muutaman laskun maksettua, ja ostettua juurikin sitä perunaa ja makaronia kaappiin. Lihaa onneksi saan vanhemmiltani, kun metsästävät, joten ruuassa pysyn kohtuullisesti. Mutta tosiaan, toivon sydämestäni joka päivä, että postiluukusta ei ole tippunut mitään yllättävää joka kaataisi talouteni ja joutuisin sumplimaan laskujen maksua ja siirtelemään eräpäiviä ja juoksemaan sossun luukulla. Eikä se tilanne sillä eräpäivien siirtelyllä parane, maksettava ne laskut on kuitenkin, ja se on aina seuraavan kuun rahoista pois.

Olisi ihanaa voida säästää pahan päivän varalle, mutta tyhjästä on paha nyhjäistä. Onneksi velkaa ei ole muuten kuin opintolainan verran, joten niistä ei ole huolta. Mitään merkivaatteita en omista, enkä ymmärräkään mitään niiden päälle. Muutenkin vaatemenot ja oikeastaan kaikki muutkin mneot ovat minimissä. Puhelimessa on prepaid-liittymä, johon lataan puheaikaa n. kympillä kuussa, minulla on yhdet housut, muutama paita ja yksi hupparitakki, vaatetta en sukkia ja pikkuhousuja lukuunottamatta ole ostanutkahteen vuoteen. Eli se siitä, että rahat tuhlataan vaatteisiin ja luksukseen.

Ärsyttää, kun nuoria pidetään automaattisesti tyhminä rahankäytön suhteen. Myöntää toki täytyy, että opiskeluaikoina asuntolassa asuessani (oli ilmaista) se muutaman satasen opintotuki meni pääosin biletykseen, kun laskuja tai muita ei tullut. Mutta siperia on opettanut, ja nyt olen talouteni hoitanut niin hyvin kuin vain siihen näillä rahkeillani pystyn. Lisätään tähän vielä, että työkkärillä ja kelalla on tapana ryssiä tukeni säännöllisesti, jolloin joudun odottelemaan niitä parikin viikkoa normaalia kauemmin. Joskus laskut myöhästyvät minusta riippumattomista syistä, ja on raastavaa katsoa karhukirjeiden pinoutumista pöydälle miettien, kenen luo kehtaisi osua kylään sopivasti ruoka-aikaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ristiriita:
Itse elän jatkuvasti kädestä suuhun, siinä ei paljoa säästellä nähkääs, kun työttömyyskorvaukset ja tuet menevät suurimmilta osin vuokraan, saan muutaman laskun maksettua, ja ostettua juurikin sitä perunaa ja makaronia kaappiin. Lihaa onneksi saan vanhemmiltani, kun metsästävät, joten ruuassa pysyn kohtuullisesti. Mutta tosiaan, toivon sydämestäni joka päivä, että postiluukusta ei ole tippunut mitään yllättävää joka kaataisi talouteni ja joutuisin sumplimaan laskujen maksua ja siirtelemään eräpäiviä ja juoksemaan sossun luukulla. Eikä se tilanne sillä eräpäivien siirtelyllä parane, maksettava ne laskut on kuitenkin, ja se on aina seuraavan kuun rahoista pois.

Olisi ihanaa voida säästää pahan päivän varalle, mutta tyhjästä on paha nyhjäistä. Onneksi velkaa ei ole muuten kuin opintolainan verran, joten niistä ei ole huolta. Mitään merkivaatteita en omista, enkä ymmärräkään mitään niiden päälle. Muutenkin vaatemenot ja oikeastaan kaikki muutkin mneot ovat minimissä. Puhelimessa on prepaid-liittymä, johon lataan puheaikaa n. kympillä kuussa, minulla on yhdet housut, muutama paita ja yksi hupparitakki, vaatetta en sukkia ja pikkuhousuja lukuunottamatta ole ostanutkahteen vuoteen. Eli se siitä, että rahat tuhlataan vaatteisiin ja luksukseen.

Ärsyttää, kun nuoria pidetään automaattisesti tyhminä rahankäytön suhteen. Myöntää toki täytyy, että opiskeluaikoina asuntolassa asuessani (oli ilmaista) se muutaman satasen opintotuki meni pääosin biletykseen, kun laskuja tai muita ei tullut. Mutta siperia on opettanut, ja nyt olen talouteni hoitanut niin hyvin kuin vain siihen näillä rahkeillani pystyn. Lisätään tähän vielä, että työkkärillä ja kelalla on tapana ryssiä tukeni säännöllisesti, jolloin joudun odottelemaan niitä parikin viikkoa normaalia kauemmin. Joskus laskut myöhästyvät minusta riippumattomista syistä, ja on raastavaa katsoa karhukirjeiden pinoutumista pöydälle miettien, kenen luo kehtaisi osua kylään sopivasti ruoka-aikaan.


Nyt on ihan pakko kysyä, että mikset mene töihin? Anteeksi, jos kysyn tyhmiä, mutta luulisi sen työn, minkä hyvänsä, tekemisen olevan kannattavampaa kuin tuilla elämisen.
 
Mullakin nyt yhtäkkiä raha-asiat menevät alaspäin eron myötä. Osituskin tehdään vaikeaksi et kait joko mä taistelen oikeuksistani itekseni tai sit käräjät.. mut kuitenkin,taloudellisesti tippuu paljon rahaa,kun mies ei enää ansaitsemassa meidän ruokaan rahaa,mutta pärjätään kyllä kunhan ei ostella turhia.
 
Tottakai menisin töihin jos joku minut ottaisi. Olisi se helppoa jos voisi vain mennä töihin. Hakemuksia olen lähetellyt kasapäin ja muutamissa haastatteluissakin jopa käynyt, mutta ei ole vielä tärpännyt. Olen sen verran vasta valmistunut, että työkkäri ajaa hakemaan oman alan töitä pääasiallisesti, mutta omalla alallani työ on liikkuvaa, eikä minulla ole edes ajokorttia, joten työnsaantimahdollisuudet ovat melko huonot. Nyt olen tosin taas menossa haastatteluun, homma olisi verstastyyppistä, joten ajokortittomuuteni ei haittaisi kun ei tarvitsisi päästä liikkumaan päivän aikana. Olen toki muitakin paikkoja hakenut ja katsellut aktiivisesti, mutta en tiedä sitten onko minulla vain huono tuuri vai mikä mättää.

Ja tottakai töissäkäyminen on kannattavampaa kuin tuilla eläminen, toki tukia saisin silloinkin. Mutta näillä mennään tällä hetkellä, ei auta kuin räpiköidä eteenpäin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ristiriita:
Tottakai menisin töihin jos joku minut ottaisi. Olisi se helppoa jos voisi vain mennä töihin. Hakemuksia olen lähetellyt kasapäin ja muutamissa haastatteluissakin jopa käynyt, mutta ei ole vielä tärpännyt. Olen sen verran vasta valmistunut, että työkkäri ajaa hakemaan oman alan töitä pääasiallisesti, mutta omalla alallani työ on liikkuvaa, eikä minulla ole edes ajokorttia, joten työnsaantimahdollisuudet ovat melko huonot. Nyt olen tosin taas menossa haastatteluun, homma olisi verstastyyppistä, joten ajokortittomuuteni ei haittaisi kun ei tarvitsisi päästä liikkumaan päivän aikana. Olen toki muitakin paikkoja hakenut ja katsellut aktiivisesti, mutta en tiedä sitten onko minulla vain huono tuuri vai mikä mättää.

Ja tottakai töissäkäyminen on kannattavampaa kuin tuilla eläminen, toki tukia saisin silloinkin. Mutta näillä mennään tällä hetkellä, ei auta kuin räpiköidä eteenpäin.


Toivotaan, että pian tärppää!
 
Toivotaan, todellakin. Täytyy myöntää, että joskus meinaa katkeruus kuplia pintaan, kun jonkun suurin ongelma on se, että ei ole varaa bilettää tai ostaa uusia vaatteita samaan kun minä jonotan EU-ruokakassia räntäsateessa, ja juon kahvini maitojauheen kanssa. Positiivisuus on välillä koetuksella, mutta pitää osata asennoitua elämään oikein ja löytää se onni muualta kuin kuluttamisesta. Onneksi minulla on ihania ystäviä jotka välillä raahaavat minut ulos tästä luukusta ihmisten ilmoille etten vallan mökkiydy =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ristiriita:
Toivotaan, todellakin. Täytyy myöntää, että joskus meinaa katkeruus kuplia pintaan, kun jonkun suurin ongelma on se, että ei ole varaa bilettää tai ostaa uusia vaatteita samaan kun minä jonotan EU-ruokakassia räntäsateessa, ja juon kahvini maitojauheen kanssa. Positiivisuus on välillä koetuksella, mutta pitää osata asennoitua elämään oikein ja löytää se onni muualta kuin kuluttamisesta. Onneksi minulla on ihania ystäviä jotka välillä raahaavat minut ulos tästä luukusta ihmisten ilmoille etten vallan mökkiydy =)


Niinhän se menee, että hädässä ystävä tunnetaan :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pompelmo:
Alkuperäinen kirjoittaja ristiriita:
Toivotaan, todellakin. Täytyy myöntää, että joskus meinaa katkeruus kuplia pintaan, kun jonkun suurin ongelma on se, että ei ole varaa bilettää tai ostaa uusia vaatteita samaan kun minä jonotan EU-ruokakassia räntäsateessa, ja juon kahvini maitojauheen kanssa. Positiivisuus on välillä koetuksella, mutta pitää osata asennoitua elämään oikein ja löytää se onni muualta kuin kuluttamisesta. Onneksi minulla on ihania ystäviä jotka välillä raahaavat minut ulos tästä luukusta ihmisten ilmoille etten vallan mökkiydy =)


Niinhän se menee, että hädässä ystävä tunnetaan :hug:

niimpä.. :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ristiriita:
Tottakai menisin töihin jos joku minut ottaisi. Olisi se helppoa jos voisi vain mennä töihin. Hakemuksia olen lähetellyt kasapäin ja muutamissa haastatteluissakin jopa käynyt, mutta ei ole vielä tärpännyt. Olen sen verran vasta valmistunut, että työkkäri ajaa hakemaan oman alan töitä pääasiallisesti, mutta omalla alallani työ on liikkuvaa, eikä minulla ole edes ajokorttia, joten työnsaantimahdollisuudet ovat melko huonot. Nyt olen tosin taas menossa haastatteluun, homma olisi verstastyyppistä, joten ajokortittomuuteni ei haittaisi kun ei tarvitsisi päästä liikkumaan päivän aikana. Olen toki muitakin paikkoja hakenut ja katsellut aktiivisesti, mutta en tiedä sitten onko minulla vain huono tuuri vai mikä mättää.

Ja tottakai töissäkäyminen on kannattavampaa kuin tuilla eläminen, toki tukia saisin silloinkin. Mutta näillä mennään tällä hetkellä, ei auta kuin räpiköidä eteenpäin.

pakko nytten kysyä että miksi kouluttauduit alalle jolle siun on vaikia päästä töihin autottomuuden ja ajokortittomuuden takia?

niin, ja toivottavasti saat töitä!
 
Noista suurin osahan on...
A ) sortunut osamaksuihin, joita on kohtuuton määrä
B ) parisuhteen toinen osapuoli on ollut liian sinisilmäinen ts. toinen on kusettanut toista raha-asioissa
C ) eivät viitsi sopia laskuilleen aikataulua, jos joku niistä jostain syystä jää maksamatta
D ) eivät osaa tehdä taloudestaan budjettia ja YMMÄRRÄ sitä että viivan alla on oltava joka kuukausi nolla tai plussaluku. Jos sinne jää miinus, niin pississä ollaan.
 
tilenteet muuttuu. työelämässä mulla ei mitään hätää, mutta kun nyt sairaspäivärahalla kituutan niin vuokran jälkeen tuosta jää käteen alle 100? siihen lisää lapsilisät, 60? asumistukea ja 50? elatusmaksuja joista laskut ja ruoka pois niin eipä hurrata
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mutta eihän tuo ole uusavuttomuutta...

Uusavuttomuutta on se, että pitää erikseen sanoa vaikka että pyyhi pyllysi kun käyt kakalla...


:laugh: :laugh: :laugh:

mutta siis... kyllä seki on uusavuttomuutta ettei osaa raha-asioitaan hoitaa. siis jos siihen on mahollisuus... yllättävät menot tekee tiukkaa kelle tahansa, vaikka ois töissäki.
 
Alkuperäinen kirjoittaja plääh:
tilenteet muuttuu. työelämässä mulla ei mitään hätää, mutta kun nyt sairaspäivärahalla kituutan niin vuokran jälkeen tuosta jää käteen alle 100? siihen lisää lapsilisät, 60? asumistukea ja 50? elatusmaksuja joista laskut ja ruoka pois niin eipä hurrata

miten voi elatusmaksut olla nuin vähän!!!? :o

:hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nyynä:
Alkuperäinen kirjoittaja plääh:
tilenteet muuttuu. työelämässä mulla ei mitään hätää, mutta kun nyt sairaspäivärahalla kituutan niin vuokran jälkeen tuosta jää käteen alle 100? siihen lisää lapsilisät, 60? asumistukea ja 50? elatusmaksuja joista laskut ja ruoka pois niin eipä hurrata

miten voi elatusmaksut olla nuin vähän!!!? :o

:hug:

tehtiin sopimus lapsi isällään ja minulla 2 ja 2 viikkoa joka ei ole toteutunut kertaakaan. nyt ollaan menossa käräjille jossa summa jota haetaan on kuusinkertainen
 
Mä en pidä itseäni köyhänä vaikka ruokakaupassa lasketaan kaikki mitä ollaan ostamassa ja jostain ehkä luovutaan,velkaa on enemmän kuin laki sallii (osamaksuja siis maksettavana, lähinnä vaatetta, huonekalua jne)..

Kuitenkin kaikki voidaan hoitaa, laskuja ei ole rästissä ja ylimääräiseenkin kivaan on silloin tällöin vara. Mutta toisaalta, tää on taas ollut valintakysymys: kun maksellaan osamaksulla niit vaatteita, niitä ei osteta enää kaupasta, jolloin rahaa jää kuukausittain melkein muuhun..

Toisaalta, tiedän parin joka todella ei pysty raha-asioitaan pitämään kunnossa. Todellista yli varojen elämistä. Sitä en kyllä tajua.
 

Yhteistyössä