Miten suhtautuisitte, jos 6 v lapsenne käyttäytyisi näin ?

Olen eronnut viime vuonna ja tyttömme jäi asumaan isänsä luo, koska olen sairaseläkkeellä ms-taudin takia. Tytöllä on ollut nyt sellaista käytöstä, että hän läpsii minua kipeästi, joskus sylkee päin minua ja nimittelee minua. Olen välillä hölmä, tyhmä tai typerä, jopa hullu.

Välillä en jaksa reagoida, välillä kiellän tekemästä noin ja sanon, että en osta hänelle karkkia, jos hän ei ole kiltisti. Joskus hän on ihan rauhallinen ja tyytyväinen, joskus tosi kiukkuinen koko ajan. Hän on luonani 2 iltaa viikossa ja yhden yön viikonloppuna.

Varasin ajan perheneuvolasta, mutta siihen on vielä kaksi viikkoa, sosiaalityöntekijän kanssa käyn keskustelemassa "mitä liikkuu eskaritytön mielessä. " Eroahdistustako vai olenko ainoa ihminen, jolle hän uskaltaa näyttää kielteisiä tunteitaan ? Isänsä tai isovanhempien luona hän yleensä käyttäytyy ihan hyvin, ei uskalla kai kovasti kiukutella.

Olen vähän ihmeissäni miten tässä pitäisi käyttäytyä lasta kohtaan. Mitä te olette mieltä, onko teillä ollut tällaista koskaan esim. eron jälkeen ?

 

Meillä on 6-v (ja 5-v, 7-v ja 8-v)

Kieltäisin erittäin napakasti. Sanoisin selkeästi, että näin ei tehdä ikinä. Kertoisin seuraamukset, mikäli hölmöily jatkuu. Toteuttaisin seuraamukset. En antaisi asian olla missään tapauksessa, en toivoisi ihmettä, että lapsi lopettaa huonon käytöksen. Ei hän lopeta, koska saa huomion noin. Sinä reagoit, joten lapsi jatkaa. Se on jo teidän tapa olla. Lapsi ei sitä osaa lopettaa, sinä osaat, sinä olet aikuinen.

Kielto, uhkaus jäähyllä (tms rangaistus), rangaistuksen toteutus. Tuolla kaavalla ihan joka kerta, ei lipsumista.

Paljon kehuja hyvistä asioista, myös yrittämisestä. Ei karkilla palkitsemista, vaan palkitseminen voi olla kehu, suukko, rapsutus, halaus... Kehu aina yrittämistä, älä lopputulosta.

Eskarilainen on vaikeassa iässä, itselleenkin vaikeassa. Ikään kuin risteyskohdassa matkalla pienen lapsen maailmasta isomman maailmaan. Pelottava, ääretön, ihana, jännittävä risteys. Tue, auta, lohduta ja huomioi hyvä. Jätä kaikki huono, jonka voit olla huomaamatta, huomiotta kokonaan.

 

Veikkaisin, että koettelee ja uhmaa sinua ja katsoo, miten reagoit asiaan. Oma 4-vuotiaani on harrastanut joskus samaa eli sylkenyt, lyönyt ja haukkunut. Koetin alkuun olla huomaamatta, mutta ei auttanut. Viimein pidin napakan puhuttelun ottamalla tiukan katsekontaktin ja tämä auttoin.
Tärkeintä on tehdä lapselle selväksi, että elämäntilanteestanne huolimatta hän on sinulle kallein aarre maailmassa ja rakastat häntä syvästi.

 

Kiitos vastauksistanne. En tiedä minkä rangaistuksen keksisin, jäähyjä en ole osannut käyttää. Joskus kysyn mikä hänellä on hätänä, onko paha olo ja hän saattaa ruveta itkemään ja kertoa jonkin asian, joka harmittaa. Sylissä hän haluaa olla usein, mutta välillä ei saa halata tai antaa pusua poskelle. Olen yrittänyt aina sanoa, että rakastan häntä ja hän voi aina tulla tänne luokseni kun haluaa. Meillä on yhteishuoltajuus ja mies hoitaa yleensä tytön kyyditsemiset edestakaisin, matkaa on 25 km. Olen miettinyt pitäisikö muuttaa lähemmäs heitä, koska koulukin on siellä lähellä ja tyttö voisi tulla sitten suoraan koulun jälkeen luokseni ensi syksynä. Tässä on niin paljon miettimistä. Kunpa löytäisin keinon tähän kasvatukseen. Olen monta kertaa kieltänyt häntä napakasti nimittelemästä tai läpsimästä minua, mutta se unohtuu häneltä helposti. Olen huomannut, että jos hän saa liikaa sokeria, hän on ihan villinä eikä tottele yhtään, siksi siis kannattaa rajoittaa karkkia yms. per päivä.

 

Olen myös sitä mieltä, että lapsi kokeilee, kuinka paljon hänestä välität. Ja välitätkö siitäkin huolimatta, että hän käyttäytyy sopimattomasti. Lapsesi kaipaa rajoja ja rakkautta. Ne riittää. Voimia sinulle :hug:

 

Kiitoksia aurinkoisista ajatuksista ! :flower:

 

Lapsilla on tapana "kostaa" äidille erossaolo. Eli vaikka lapsella on ihan hyvä olla isänsä luona, hän kuitenkin ikävöi sinua ja kostaa pahan mielensä. Myös kokeilee, rakastatko.
Nyt sinulla on kaksi vastakkaista tehtävää yhtä aikaa: vakuuttaa lapselle, ettet hylkää ja että rakastat häntä kovasti, toisaalta kuitenkin osoittaa että satuttaminen ei ole sallittua. En osaa käytännössä sanoa miten toimia, mutta varmaan osaat itsekin.
Omilleni olen käyttänyt puhumista, sanojen antamista pahalle mielelle: "Sinulla on nyt paha/kiukkuinen mieli, onko se siitä että... (esim. on ollut ikävä tai harmittaa kun isä ja äiti eivät asu yhdessä). Lyödä ei saa, SANO mikä harmittaa." Yleensä kun lapsi saa sanat harmilleen, hän ottaa myös lohdutusta vastaan. Sitäkin voi ihan tarjota: sano mikä harmittaa niin äiti lohduttaa (ottaa syliin).

 

6-vuotiaalla on myös jonkunlainen pieni murrosikä, tunteet kuohuvat ja lapsi tuntee olevansa yhtä aikaa iso ja pieni, ei tiedä itsekään mitä.

 

Joo tuota olen kokeillut, että pyydän sanomaan mikä on ongelmana, miksi on paha mieli. Joskus se toimii, joskus ei, saattaa vaikka sanoa, että no kun sinä olet niin tyhmä ! Esim jos ei saa tahtoaan läpi jossain asiassa, kuten määrätä mitä tv-kanavaa katsotaan. Silloin sanon, että jos et rauhoitu, laitan telkan kiinni kokonaan. Joskus haluaakin, että tv suljetaan ja tehdään yhdessä jotain muuta. On tämä aika rasittavaa, välillä kaikki on ihan ok, mutta sitten tuleekin ihme kohtaus lapselle ja aina pitää olla varautunut siihen. Ei aina jaksaisi sellaista ja onneksi se menee nopeasti ohi.

 

Puhuin asiasta sosiaalityöntekijän kanssa 1,5 tuntia, kehoitti antamaan ensin varoituksen huonosta käytöksestä ja sitten seuraa rangaistus, jos jatkaa. En keksi muuta rangaistusta kuin karkkilakko. Jäähypenkillä voin myös kokeilla istuttaa 6-7 min iän mukaan, mutta en jaksa häntä pitää aloillaan väkisin. Heti pitää kieltää topakasti esim. lyömästä tai haukkumasta ja neuvoi myös kertomaan, että esim. hitauteni tai huonomuistisuuteni johtuu sairaudestani, en tee sitä tahallani. Yritän näitä keinoja. Kertokaa jos keksitte muita !