Miten sinä saisit tähän lapseen muutoksen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Asutteko sellaisessa paikassa, että olisi mahdollista hakea kuvataidekouluun? Mun likka oli ... ootas...kymmenkunta vuotta kuviksessa ja opiskeli siellä niin peruskuvataiteita, sarjakuvapiirustusta, valokuvausta kuin tietokonegrafiikkaakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Oho!!!! Sinä olet etevyytesi lisäksi mediaalinen!!! Lapsi on erittäin hyvä valokuvauksessa. Kun tarvitsen esim. kuvan itsestäni, nähdakseni sopiiko jokin tietty vaatekokonaisuus minulle, niin vips vaan, lapsi on ottanut loistavan kuvan, josta näen totuuden. Kaikenlaiset taiteelliset näpsäytykset tulevat lapselta kameraan helposti kuin mikä! (Laitan nyt tämän palstalle ja mietin lisää tuota kysymystäsi.)
Ei mulla sentään selvännäkijän kykyjä - tietääkseni - ole, mutta kuvauksesi pojastasi toi mulle mieleeni kaverin, jolle valokuvaus voisi olla mieleen =) Onko poikasi tutustunut tähän:

http://aukea.net/

Tsekkasin tuon linkkisi ja onhan se ihan hyvä isommalle lapselle tai jollekin muulle. Meidän lapsemme on toisenlainen, ei niinkään näpertäjätyyppi. Lapsi muistuttaa isäänsä: viihtyy suuressa seurueessa, jossa on tarkoitus pitää yllä kiva tunnelma.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Tsekkasin tuon linkkisi ja onhan se ihan hyvä isommalle lapselle tai jollekin muulle. Meidän lapsemme on toisenlainen, ei niinkään näpertäjätyyppi. Lapsi muistuttaa isäänsä: viihtyy suuressa seurueessa, jossa on tarkoitus pitää yllä kiva tunnelma.
Tuon aukean kautta voisi kuitenkin saada niitä kavereita, joita tapaisi sitten aikanaan myös irl. Ja ihan hyvin jo 11 v voi tuonne teoksiaan laittaa. Sieltä saisi myös vinkkejä muilta harrastajilta.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Asutteko sellaisessa paikassa, että olisi mahdollista hakea kuvataidekouluun? Mun likka oli ... ootas...kymmenkunta vuotta kuviksessa ja opiskeli siellä niin peruskuvataiteita, sarjakuvapiirustusta, valokuvausta kuin tietokonegrafiikkaakin.

Enpä laittaisi sellaiseen kuitenkaan. Haluan lapselle jotakin laaja-alaisempaa eli ihan tavallisen koulun. Lapsemme on kielellisesti lahjakas, esim. hän ei osaa ruotsia, mutta kun olimme Tukholmassa hotellissa, tv:stä tuli jossakin ohjelmassa yksittäinen lyhyt lause ja minä kysyin pojalta: "Mitä tuo sanoi?" Poika vastasi aivan oikein, sanoi asian suomeksi!

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Oho!!!! Sinä olet etevyytesi lisäksi mediaalinen!!! Lapsi on erittäin hyvä valokuvauksessa. Kun tarvitsen esim. kuvan itsestäni, nähdakseni sopiiko jokin tietty vaatekokonaisuus minulle, niin vips vaan, lapsi on ottanut loistavan kuvan, josta näen totuuden. Kaikenlaiset taiteelliset näpsäytykset tulevat lapselta kameraan helposti kuin mikä! (Laitan nyt tämän palstalle ja mietin lisää tuota kysymystäsi.)
Ei mulla sentään selvännäkijän kykyjä - tietääkseni - ole, mutta kuvauksesi pojastasi toi mulle mieleeni kaverin, jolle valokuvaus voisi olla mieleen =) Onko poikasi tutustunut tähän:

http://aukea.net/

Tsekkasin tuon linkkisi ja onhan se ihan hyvä isommalle lapselle tai jollekin muulle. Meidän lapsemme on toisenlainen, ei niinkään näpertäjätyyppi. Lapsi muistuttaa isäänsä: viihtyy suuressa seurueessa, jossa on tarkoitus pitää yllä kiva tunnelma.

Eipä näytä viihtyvän, vaikka sinä sitä tunnut toivovan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Enpä laittaisi sellaiseen kuitenkaan. Haluan lapselle jotakin laaja-alaisempaa eli ihan tavallisen koulun. Lapsemme on kielellisesti lahjakas, esim. hän ei osaa ruotsia, mutta kun olimme Tukholmassa hotellissa, tv:stä tuli jossakin ohjelmassa yksittäinen lyhyt lause ja minä kysyin pojalta: "Mitä tuo sanoi?" Poika vastasi aivan oikein, sanoi asian suomeksi!
Siis ei kuvataidekoulu korvaa tavallista peruskoulua vaan on vain harrastus. Kerran viikossa iltasella koulun jälkeen. Sieltä voisi löytyä kaveri, jonka kanssa lähteä yhdessä valokuvaamaan.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Suurimmat ongelmat seuraa siitä, jollei äiti hyväksy lastaan, vaan yrittää muuttaa häntä. Ajattele, jos hän olisi vaikkapa homo. Ymmärtäisit, että häntä ei kannata yrittää parantaa. Mutta jos hän on sellainen, että viihtyy itsekseen kotosalla, niin heti pitää olla muuttamassa aktiiviseksi, sosiaaliseksi, ulospäinsuuntautuvaksi yms.

Niin. Mutta kun minä hyväksyn lapsen ja minä näen ja tiedän, että hän ei ole mikään tavan tallaaja eli hänessä on potentiaalia. Siksi olen varppeillani. - Miten seksuaalisuus tai sen erittely nimenomaan tähän liittyy? Poika on hetero ja tottakai olen keskustellut hänen kanssaan sukupuolisuuteen liittyvistä asioista sopivan määrän ja hänen ikä- ja kehitystasonsa huomioiden. - Niin, mutta minä tiedän, että lapseni todella viihtyy seurassa. Hän on sosiaalinen, hän on myönteinen. Mutta mistä kaivaa se alkuunpaneva energia? Ja jos sitä ei löydy, miten se kääntyy sisäänpäin, koska niinhän energia tekee.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Suurimmat ongelmat seuraa siitä, jollei äiti hyväksy lastaan, vaan yrittää muuttaa häntä. Ajattele, jos hän olisi vaikkapa homo. Ymmärtäisit, että häntä ei kannata yrittää parantaa. Mutta jos hän on sellainen, että viihtyy itsekseen kotosalla, niin heti pitää olla muuttamassa aktiiviseksi, sosiaaliseksi, ulospäinsuuntautuvaksi yms.

Niin. Mutta kun minä hyväksyn lapsen ja minä näen ja tiedän, että hän ei ole mikään tavan tallaaja eli hänessä on potentiaalia. Siksi olen varppeillani. - Miten seksuaalisuus tai sen erittely nimenomaan tähän liittyy? Poika on hetero ja tottakai olen keskustellut hänen kanssaan sukupuolisuuteen liittyvistä asioista sopivan määrän ja hänen ikä- ja kehitystasonsa huomioiden. - Niin, mutta minä tiedän, että lapseni todella viihtyy seurassa. Hän on sosiaalinen, hän on myönteinen. Mutta mistä kaivaa se alkuunpaneva energia? Ja jos sitä ei löydy, miten se kääntyy sisäänpäin, koska niinhän energia tekee.

Tiedän kyllä vastauksen, mutta en vastaa, koska haukuit etkä osaa pyytää anteeksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Meidän lapsemme on toisenlainen, ei niinkään näpertäjätyyppi. Lapsi muistuttaa isäänsä: viihtyy suuressa seurueessa, jossa on tarkoitus pitää yllä kiva tunnelma.

Eipä näytä viihtyvän, vaikka sinä sitä tunnut toivovan.

Kyllä viihtyy! Minä tiedän sen. Tuntuu siltä, että koulussakin hänelle pääpointti ovat kaverit ja hän kyllä itse asiassa onkin alkanut viime aikoina kertoa, miten esim. toisten ihastukset ja niihin liittyvät jutut ovat häntä päivällä huvittaneet.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Niin, mutta minä tiedän, että lapseni todella viihtyy seurassa. Hän on sosiaalinen, hän on myönteinen. Mutta mistä kaivaa se alkuunpaneva energia? Ja jos sitä ei löydy, miten se kääntyy sisäänpäin, koska niinhän energia tekee.
Se seura löytyy siitä, että löytyy ensin se yksi kaveri. Sitten toinen, kolmas jne. Musta toi valokuvaus on hyvinkin sellainen harrastus, jonka kautta poikasi voisi saada ystäviä. Jos ei aluksi muuta jutunjuurta tunnu olevan on ainakin se valokuvaus. Ja siitä on hyvä aloittaa =)

 
Kaikista sun viesteistä huokuu läpi, että sä tahdot poikasi olevan jotain, mitä hän ei ole. Ihan oikeasti, ennen kuin pohdiskelet tätä asiaa yhtään enempää, istahda poikasi kanssa alas ja kysy mitä HÄN haluaa, mitä hän tuntee, minkä asian hän haluaisi muuttuvan vai haluaako minkään.
 
Kiitos teille, olette jakaneet kanssani muutaman surullisen tunnin :). Kyllä meillä oli miehen kanssa juttua siitä, miten toimimme ja mieheni kantaa nyt sellaista erityisvastuuta. Hän on taitava, joten katson, mitä mies keksii ja miten toimii ja olen tukena.
 
Vielä mietin, että kiinnostaisiko poikaasi ehkä myös elokuvien tekeminen? Ilmeisesti pojallasi on nk sana hallussa, joten omien lyhytelokuvien tekeminen käsikirjoituksineen ja kenties musiikkeineenkin voisi olla ihan mielenkiintoista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Niin, mutta minä tiedän, että lapseni todella viihtyy seurassa. Hän on sosiaalinen, hän on myönteinen. Mutta mistä kaivaa se alkuunpaneva energia? Ja jos sitä ei löydy, miten se kääntyy sisäänpäin, koska niinhän energia tekee.
Se seura löytyy siitä, että löytyy ensin se yksi kaveri. Sitten toinen, kolmas jne. Musta toi valokuvaus on hyvinkin sellainen harrastus, jonka kautta poikasi voisi saada ystäviä. Jos ei aluksi muuta jutunjuurta tunnu olevan on ainakin se valokuvaus. Ja siitä on hyvä aloittaa =)

Lapsella on yksi kaveri, jota voi sanoa ystäväksi. Valitettavasti meistä riippumattomista syistä lapset eivät voi tavata kovinkaan usein. Ja sinullehan minä uskallan tunnustaa, että joskus aikaisemmin lapsellamme todettiin taipumusta jumittua. Se ei sinänsä kuulemma ollut vaarallista - jos siihen puututtiin, eli "kaava rikottiin". - Niin onkin äskettäin käynyt eli tuo ystävä on tavoitettavissa harvemmin kuin aikaisemmin. - Toisaalta meillä on suunnitteilla asumiseen muutoksia ja ne tuovat kyllä aivan uudet asetelmat - hyvine ja huonoine puolineen. "Oppia ikä kaikki", jokaiselle.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Vielä mietin, että kiinnostaisiko poikaasi ehkä myös elokuvien tekeminen? Ilmeisesti pojallasi on nk sana hallussa, joten omien lyhytelokuvien tekeminen käsikirjoituksineen ja kenties musiikkeineenkin voisi olla ihan mielenkiintoista.

Tiedätkö, kun yksi lapsen piirteistä on sellainen, että hänellä "ei ole sana hallussa" eli häneltä puuttuvat suomenkieliset sanat arkielämän asioille siksi, että asuimme englanninkielisessä ympäristössä vuosikausia! Mielestäni tämä on yksi olennainen tekijä tässä, mutta ei suinkaan ainoa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Vielä mietin, että kiinnostaisiko poikaasi ehkä myös elokuvien tekeminen? Ilmeisesti pojallasi on nk sana hallussa, joten omien lyhytelokuvien tekeminen käsikirjoituksineen ja kenties musiikkeineenkin voisi olla ihan mielenkiintoista.

Tiedätkö, kun yksi lapsen piirteistä on sellainen, että hänellä "ei ole sana hallussa" eli häneltä puuttuvat suomenkieliset sanat arkielämän asioille siksi, että asuimme englanninkielisessä ympäristössä vuosikausia! Mielestäni tämä on yksi olennainen tekijä tässä, mutta ei suinkaan ainoa.

Vaikka on kirjailijasukua?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Eli lapseni luonne on kaikin puolin mukava. Hän ei ole millään tavoin väkivaltainen. Hän on kiva kaveri. Mutta kun hän ei tee aloitetta ja hän lannistuu hyvin vähästä eikä hän tunnu keksivän miten ylläpidetään välejä.

Mulla on yhä tommoset ongelmat ihmissuhteissa. Ei ole riittävästi rohkeutta, eikä luottamusta pysyviin suhteisiin. Mulla on ollu aina näin. En ole soitellu koulukavereille, ei ole ollu kavereita vapaa-ajalla, ei erityisemmin harrastuksia (lukemista lähinnä ). Sisaruksia on kyllä ollu seuraksi. Koulussa oli kyllä kavereita, mutta ei ystäviä, ei vapaa-ajalla oltu juuri ollenkaan tekemisissä (lähinnä yläasteikäisenä jonkin verran), ja neki kaverit vaihtu aika nopeaan, likimain vuosittain. Toiset vaan on erakompia...toisaalta en tahtois olla tällainen, toisaalta oon pikkuhiljaa oppinu sitä hyväksymään itsessäni.

En osaa auttaa... Koita rohkasta johonki harrastuksiin, se vois olla paras apu! Ole läheinen lapsesi kans, niin että on edes yksi johon hän voi luottaa täysin ja turvautua, kysyä neuvoa saamatta negatiivista palautetta. Osoita, että olet huomannu tilanteen (jos poika ite kokee tilanteen hankalaksi).

Minulle ois varmasti ollu tosi tarpeen kunnon rohkaisu. Antaa todellinen mahdollisuus johonkin harrastuksiin. Ja tehdä se nyt, pian, ennen kuin on turhan myöhäistä. (Vaikka tuskin koskaan on myöhäistä, mutta vaikeampaa se on myöhemmin, opetella luottamaan tai mistä nyt sit ikinä kiikastaakaan.)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Tiedätkö, kun yksi lapsen piirteistä on sellainen, että hänellä "ei ole sana hallussa" eli häneltä puuttuvat suomenkieliset sanat arkielämän asioille siksi, että asuimme englanninkielisessä ympäristössä vuosikausia! Mielestäni tämä on yksi olennainen tekijä tässä, mutta ei suinkaan ainoa.
Mä ymmärsin väärin aiemmasta kirjoituksestasi :( Entä musiikki? Esim tietokonemusiikki? Ja niitä elokuviakin voi tehdä, vaikkei mitään kirjoitettua käsikirjoitusta olisikaan. Tietokonegrafiikka?

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Tiedätkö, kun yksi lapsen piirteistä on sellainen, että hänellä "ei ole sana hallussa" eli häneltä puuttuvat suomenkieliset sanat arkielämän asioille siksi, että asuimme englanninkielisessä ympäristössä vuosikausia! Mielestäni tämä on yksi olennainen tekijä tässä, mutta ei suinkaan ainoa.
Mä ymmärsin väärin aiemmasta kirjoituksestasi :( Entä musiikki? Esim tietokonemusiikki? Ja niitä elokuviakin voi tehdä, vaikkei mitään kirjoitettua käsikirjoitusta olisikaan. Tietokonegrafiikka?

Ei käy mikään harmi vaan.
 
Kuulostaa minulta iteltä. Mulla oli joskus koulussa joitakin vuosia sellanen sosiaalinen vaihe mut nykysin oon kyllä ihan tollanen... Ja mustakin saisi hirmu hyvän kaverin, olen hirveen hyvä kuuntelemaan, autan mielelläni monin tavoin ja muhun voi luottaa ja kaikkee. Mut kiinnostava en oo kun en osaa mitään small talkia enkä oikein edes ääneen nauraa :( En osaa hommata kavereita. Ja sit sellanen ongelma on että oon aika kova arvostelemaan muita, en ääneen, en ikinä halua loukata ketään, mut viihdyn todella harvojen ihmisten kanssa. Eli ei olis paljoo mistä valita mut niistäkään en kelpuuta ketään. Paska homma. Niin. En kai voi sua mitenkään auttaa kun en itteenikään... Anteeks, varmaan vähän masentava kirjotus. No mut mulla on tästä huolimatta ihan ok kaikki, mies on ja poika, toinen lapsi tulossa. Opiskelu ja työ on tietty vähän persiistä kun on epäsosiaalinen. Omalle äidille kerron huolet ja murheet, ja yks kaveri on näiltä sosiaalisemmilta ajoilta säästynyt, nähdään aika harvoin mut kumminki, se on sellanen mikä on vaan kiva olla olemassa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Ei käy mikään harmi vaan.
No sitten se valokuvaus =) Koita rohkaista poikaasi saamaan jotain opetusta valokuvauksessa. Jos kuvataidekoulua ei ole lähistöllä, niin netistäkin löytyy kaikenlaista. Ja sitten joku valokuvauksen harrastajien yhteisö, jossa ensin voi tutustua ihan vaan netin kautta ja sen jälkeen, jos poika haluaa, tavata myös irl.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Orion:
Minulle ois varmasti ollu tosi tarpeen kunnon rohkaisu. Antaa todellinen mahdollisuus johonkin harrastuksiin. Ja tehdä se nyt, pian, ennen kuin on turhan myöhäistä. (Vaikka tuskin koskaan on myöhäistä, mutta vaikeampaa se on myöhemmin, opetella luottamaan tai mistä nyt sit ikinä kiikastaakaan.)

Voi, otan osaa. Juuri tuota minä ajoin takaa! Minun äidinvaistoni alkoi vilkkua punaista tänään (eilen) ja kuten tuossa kirjoitinkin, mieheni on ottanut asiakseen luotsata tilanteita kehittävämpään malliin. Luotan mieheni kykyyn toimia. Juu ja tietysti olen useinkin kertonut lapselle, että haluan olla aina hänen kanssaan juttusilla, kun vain jokin asia askarruttaa. Otan itsekin puheeksi asioita. Ja kyllä vain olen sitäkin maininnut lapselle, että on opittava toimimaan kodin ulkopuolellakin. Lapsi tuntuu suhtautuvan tähän "kuviteltuun" tulevaisuuteensa hyvin myönteisesti.

 

Yhteistyössä