Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Suurimmat ongelmat seuraa siitä, jollei äiti hyväksy lastaan, vaan yrittää muuttaa häntä. Ajattele, jos hän olisi vaikkapa homo. Ymmärtäisit, että häntä ei kannata yrittää parantaa. Mutta jos hän on sellainen, että viihtyy itsekseen kotosalla, niin heti pitää olla muuttamassa aktiiviseksi, sosiaaliseksi, ulospäinsuuntautuvaksi yms.
Niin. Mutta kun minä hyväksyn lapsen ja minä näen ja tiedän, että hän ei ole mikään tavan tallaaja eli hänessä on potentiaalia. Siksi olen varppeillani. - Miten seksuaalisuus tai sen erittely nimenomaan tähän liittyy? Poika on hetero ja tottakai olen keskustellut hänen kanssaan sukupuolisuuteen liittyvistä asioista sopivan määrän ja hänen ikä- ja kehitystasonsa huomioiden. - Niin, mutta minä tiedän, että lapseni todella viihtyy seurassa. Hän on sosiaalinen, hän on myönteinen. Mutta mistä kaivaa se alkuunpaneva energia? Ja jos sitä ei löydy, miten se kääntyy sisäänpäin, koska niinhän energia tekee.