Miten sinä saisit tähän lapseen muutoksen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja lli:
Kuulostaa minulta iteltä. Mulla oli joskus koulussa joitakin vuosia sellanen sosiaalinen vaihe mut nykysin oon kyllä ihan tollanen... Ja mustakin saisi hirmu hyvän kaverin, olen hirveen hyvä kuuntelemaan, autan mielelläni monin tavoin ja muhun voi luottaa ja kaikkee. Mut kiinnostava en oo kun en osaa mitään small talkia enkä oikein edes ääneen nauraa :( En osaa hommata kavereita. Ja sit sellanen ongelma on että oon aika kova arvostelemaan muita, en ääneen, en ikinä halua loukata ketään, mut viihdyn todella harvojen ihmisten kanssa. Eli ei olis paljoo mistä valita mut niistäkään en kelpuuta ketään. Paska homma. Niin. En kai voi sua mitenkään auttaa kun en itteenikään... Anteeks, varmaan vähän masentava kirjotus. No mut mulla on tästä huolimatta ihan ok kaikki, mies on ja poika, toinen lapsi tulossa. Opiskelu ja työ on tietty vähän persiistä kun on epäsosiaalinen. Omalle äidille kerron huolet ja murheet, ja yks kaveri on näiltä sosiaalisemmilta ajoilta säästynyt, nähdään aika harvoin mut kumminki, se on sellanen mikä on vaan kiva olla olemassa...

Hih, sittenhän olemme aivan samanlaisia :). Mutta se nyt vielä, että jos meillä olisi edes se yksi sisarus tälle esikoiselle, uskon, että tilanne olisi aivan toinen eli paljon myönteisempi enkä tarvitsisi pähkäillä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Tiedätkö, kun yksi lapsen piirteistä on sellainen, että hänellä "ei ole sana hallussa" eli häneltä puuttuvat suomenkieliset sanat arkielämän asioille siksi, että asuimme englanninkielisessä ympäristössä vuosikausia! Mielestäni tämä on yksi olennainen tekijä tässä, mutta ei suinkaan ainoa.
Mä ymmärsin väärin aiemmasta kirjoituksestasi :( Entä musiikki? Esim tietokonemusiikki? Ja niitä elokuviakin voi tehdä, vaikkei mitään kirjoitettua käsikirjoitusta olisikaan. Tietokonegrafiikka?

Ei käy mikään harmi vaan.

Tuo ei ole ap. minä olen.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Vieläkin mietin.... jos pojallasi on hyvä enkunkielentaito, niin nettikavereitahan on internet pullollaan.


Tavallaan tuotakin voisi ajatella, mutta lapsi on niin nuori, etten toivo hänen kökköytyvän koneen ääreen, vaan yksinkertaisesti: menemään ulos.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Tavallaan tuotakin voisi ajatella, mutta lapsi on niin nuori, etten toivo hänen kökköytyvän koneen ääreen, vaan yksinkertaisesti: menemään ulos.
Syytä ei olekaan kokonaan kökköytyä. Koira on kyllä aika hyvä ulos viejä... ja hmm... junior handler ei ehkä ole ihan perinteinen poikien harrastus, mutta löytyy niitä poikiakin junior handlereista. Eli olisko pojasta ja koirasta sellaiseen? Tai toko tai agility?

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Alkuperäinen kirjoittaja lli:
Kuulostaa minulta iteltä. Mulla oli joskus koulussa joitakin vuosia sellanen sosiaalinen vaihe mut nykysin oon kyllä ihan tollanen... Ja mustakin saisi hirmu hyvän kaverin, olen hirveen hyvä kuuntelemaan, autan mielelläni monin tavoin ja muhun voi luottaa ja kaikkee. Mut kiinnostava en oo kun en osaa mitään small talkia enkä oikein edes ääneen nauraa :( En osaa hommata kavereita. Ja sit sellanen ongelma on että oon aika kova arvostelemaan muita, en ääneen, en ikinä halua loukata ketään, mut viihdyn todella harvojen ihmisten kanssa. Eli ei olis paljoo mistä valita mut niistäkään en kelpuuta ketään. Paska homma. Niin. En kai voi sua mitenkään auttaa kun en itteenikään... Anteeks, varmaan vähän masentava kirjotus. No mut mulla on tästä huolimatta ihan ok kaikki, mies on ja poika, toinen lapsi tulossa. Opiskelu ja työ on tietty vähän persiistä kun on epäsosiaalinen. Omalle äidille kerron huolet ja murheet, ja yks kaveri on näiltä sosiaalisemmilta ajoilta säästynyt, nähdään aika harvoin mut kumminki, se on sellanen mikä on vaan kiva olla olemassa...

Hih, sittenhän olemme aivan samanlaisia :). Mutta se nyt vielä, että jos meillä olisi edes se yksi sisarus tälle esikoiselle, uskon, että tilanne olisi aivan toinen eli paljon myönteisempi enkä tarvitsisi pähkäillä.

Juu mä olenki huojentunut kun toinen on tulossa ja ikäeroo tulee vaan 2 vuotta, kun tulee pelättyä että pojasta tulee samanlainen, uskon et se vaikuttaa positiivisesti. Mä ite oon ainoo lapsi eikä mitään serkkuja tms. ollut samalla paikkakunnalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Tavallaan tuotakin voisi ajatella, mutta lapsi on niin nuori, etten toivo hänen kökköytyvän koneen ääreen, vaan yksinkertaisesti: menemään ulos.
Syytä ei olekaan kokonaan kökköytyä. Koira on kyllä aika hyvä ulos viejä... ja hmm... junior handler ei ehkä ole ihan perinteinen poikien harrastus, mutta löytyy niitä poikiakin junior handlereista. Eli olisko pojasta ja koirasta sellaiseen? Tai toko tai agility?

Eilen ekaa kertaa opetin lapselle otteita koiran kanssa ja suhtautumista koiraan, asenteen vaikutusta ja sitä kautta käytäntöä. - Tuntuu toiveikkaalta, kun tuossa jo kerrottiin, että isompana lapsi voi hyvinkin aktivoitua, kun tämä meidänkin lapsi on jo hieman alkanut "tehdä murrosikää", pistää hanttiin, varovasti, tyylinsä mukaan ja sitten taas hän on rohkaistunut jopa nostamaan koiraa, mikä oli aikaisemmin hänelle suorastaan mahdoton toteuttaa. Opetin lemmikkikoiran kanssa (pehmolelu), miten kädet laitetaan, kun koiraa nostetaan. Meille on tulossa tänä vuonna yksi tai useampi koiranpentu ja ajattelin, että niistä lapsi saisi pontta ja ytyä ja tuntisi itsensä kerrankin kunnolla sitten tilanteen herraksi, kun nyt opetin miten koiraan saa otteen ja miten sitä käsitellään.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Eilen ekaa kertaa opetin lapselle otteita koiran kanssa ja suhtautumista koiraan, asenteen vaikutusta ja sitä kautta käytäntöä. - Tuntuu toiveikkaalta, kun tuossa jo kerrottiin, että isompana lapsi voi hyvinkin aktivoitua, kun tämä meidänkin lapsi on jo hieman alkanut "tehdä murrosikää", pistää hanttiin, varovasti, tyylinsä mukaan ja sitten taas hän on rohkaistunut jopa nostamaan koiraa, mikä oli aikaisemmin hänelle suorastaan mahdoton toteuttaa. Opetin lemmikkikoiran kanssa (pehmolelu), miten kädet laitetaan, kun koiraa nostetaan. Meille on tulossa tänä vuonna yksi tai useampi koiranpentu ja ajattelin, että niistä lapsi saisi pontta ja ytyä ja tuntisi itsensä kerrankin kunnolla sitten tilanteen herraksi, kun nyt opetin miten koiraan saa otteen ja miten sitä käsitellään.
Harrastus koiran kanssa voisi siis olla ihan hyvä juttu. Onko junior handler sulle tuttua?

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Harrastus koiran kanssa voisi siis olla ihan hyvä juttu. Onko junior handler sulle tuttua?

Onko se sitä, että koiraa käytetään näyttelyissä? Tällä paikkakunnalla muuten on koirien koulutusta ja siellä ne lemmikkejään opettavat. Arveletko tosiaan, että sellaista voisi kokeilla? Niin, mutta miten ihmeessä minä saan pojasta selvää, haluaako hän tehdä sitä vai ei, se on ongelma. Hän ei tunnu osaavan välttämättä tunnistaa tahtonsa suuntaa. Puhuinkin substantiivien ollessa aiheena siitä, miten tärkeitä tunteet (substantiiveja nekin :)) ovat ihmiselle. On tärkeää kysellä ja kuulostella itseään tyyliin "pidänkö minä juuri tästä vai en".

 
Alkuperäinen kirjoittaja lli:
Juu mä olenki huojentunut kun toinen on tulossa ja ikäeroo tulee vaan 2 vuotta, kun tulee pelättyä että pojasta tulee samanlainen, uskon et se vaikuttaa positiivisesti. Mä ite oon ainoo lapsi eikä mitään serkkuja tms. ollut samalla paikkakunnalla.

Onnea vain odotukseen! Kyllä sisarus varmasti vaikuttaa. Usein sisarukset tappelevat, mutta se taitaa olla vain oppia molemmille, näin arvelen.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Onko se sitä, että koiraa käytetään näyttelyissä? Tällä paikkakunnalla muuten on koirien koulutusta ja siellä ne lemmikkejään opettavat. Arveletko tosiaan, että sellaista voisi kokeilla? Niin, mutta miten ihmeessä minä saan pojasta selvää, haluaako hän tehdä sitä vai ei, se on ongelma. Hän ei tunnu osaavan välttämättä tunnistaa tahtonsa suuntaa. Puhuinkin substantiivien ollessa aiheena siitä, miten tärkeitä tunteet (substantiiveja nekin :)) ovat ihmiselle. On tärkeää kysellä ja kuulostella itseään tyyliin "pidänkö minä juuri tästä vai en".
Juuri sitä ja siis sitä, että se koiran esittelijä on 10-17 v. Sitten löytyy myös tokoa ja agilityä, jota voi harrastaa, jos koiranäyttelyt ei kiinnosta.

Menkää joku kerta koko perheen voimin koiranäyttelyyn, jossa on tuo junior handler -kilpailukin. Tai käykää itse asiassa muutaman kerran ja mielellään aika lähellä sitä aikaa, kun teille on koiranpentu tulossa/tullut. Ja sitten yksinkertaisesti vain kysyt pojaltasi, haluaisiko hän ruveta pennun kanssa harrastamaan sitä. Käykää myös katsomassa tokoa ja agilytä, jos niihin syntyisi innostus. Ekasta kerrasta lapsi ei vielä keksi, että toihan voisikin olla kivaa, mutta kun muutaman kerran on käynyt, voi se innostus siitä syntyä.

Yhden neuvon sulle annan vielä ennenkuin lähden tuon oman karvakuononi kanssa iltalenkille... poikasi on jo 11 v ja kerroit, että poika on ihan terve. Hellitä hetkeksi ja koita olla huolehtimatta asioista liikaa. Voi olla, että nuo kaveriasiat hoituvat ihan omalla painollaankin parin vuoden sisällä. Älä kysele pojalta liikaa äläkä osoita liian usein, että epäilet hänen kykyjään kommunikoida muiden kanssa ja solmia ystävyyssuhteita. Anna hänelle vapaus toteuttaa niitä omaan tahtiinsa ja omalla tavallaan, sillä esimurrosiäkäinen voi kokea joskus vanhempien sanomiset moitteena, vaikka vanhemmat ne hyvää tarkoittaen sanookin. Kannusta ja rohkaise, mutta älä tuputa.

 

Yhteistyössä