I
Itku
Vieras
Tilanne on siis se, että olen seurustellut mieheni kanssa monta vuotta, olemme naimisissa. Meillä on pitkän aikaa mennyt vähän niin ja näin, on välinpitämättömiä kausia eivätkä tulevaisuuden suunnitelmamme tunnu enää kohtaavan, mutta rakastan häntä kuitenkin yhä.
Pidemmän aikaa minulla on ollut suhde toiseen mieheen. Kaikki alkaa olla aivan solmussa.
Tämä toinen mies on minun vanha tuttuni vuosien vuosien takaa (pelkkä kaveri näihin päiviin asti). Juttu lähti siitä, että ihan viattomasti kyselimme kuulumisia ja aloimme pitää yhteyttä puhelimitse ja netin kautta. Oli mukava jutella jonkun kanssa joka oli kiinnostunut sanomisistani, saada pitkästä aikaa huomiota.
Jutut kuitenkin syvenivät nopeasti ja keskustelut muuttuivat jokapäiväisiksi. En ymmärrä mikä meitä alkoi yhtäkkiä vetää toisiamme kohti, kun tosiaan vuosia olimme pelkkiä kavereita, emmekä edes kovin usein tekemisissä.
Huomasin että selvästi flirttailimme keskenämme, ja että nettikeskustelumme venyivät usean tunnin mittaisiksi. Sitten tuli se päivä kun mies alkoi ehdottaa tapaamista. Suostuin vaikka epäröin kovasti mitä siitä seuraa.
Niinhän siinä sitten lyhyesti selitettynä kävi että alun arastelun jälkeen emme pystyneet pitämään näppejä irti toisistamme. Lähtö oli haikea ja tunteet myllersivät. Ikävöivät viestit lentelivät ja pohdin että mitäs sitten.
Sitten kaikki meni lopullisesti pilalle. Mies alkoi sanoa, ettei kykene kanssani mihinkään niin kauan kuin olen toisen miehen oma. Ymmärsin asian toki täydellisesti. Mutta arvatkaapas miten minä tyhmä asian ratkaisin... Väitin sitten tälle miehelle, että olemme mieheni kanssa eronneet, vaikka näin ei ole :'(
En vain ole valmis päästämään irti hänestä ja omasta pienestä maailmastamme, enkä myöskään nykyisestä miehestäni. Tunnen tarvitsevani enemmän aikaa miettiä mitä teen.
Tiedän, ettei ratkaisuni ollut todellakaan järkevä, enkä tajua mikä minuun on mennyt. En tajua, miten aion tämän tilanteen kanssa elää.
Minulla on mies, joka elää arkea kanssani autuaan tietämättömänä touhuistani, ja mies, joka luulee nyt saaneensa minut omakseen, eikä tiedä, että olen vain valehdellut.
Älkää kivittäkö, tunnen itseni jo riittävän p*skaksi, neuvokaa kiltit miten saan tämän umpisolmun auki :'(
Pidemmän aikaa minulla on ollut suhde toiseen mieheen. Kaikki alkaa olla aivan solmussa.
Tämä toinen mies on minun vanha tuttuni vuosien vuosien takaa (pelkkä kaveri näihin päiviin asti). Juttu lähti siitä, että ihan viattomasti kyselimme kuulumisia ja aloimme pitää yhteyttä puhelimitse ja netin kautta. Oli mukava jutella jonkun kanssa joka oli kiinnostunut sanomisistani, saada pitkästä aikaa huomiota.
Jutut kuitenkin syvenivät nopeasti ja keskustelut muuttuivat jokapäiväisiksi. En ymmärrä mikä meitä alkoi yhtäkkiä vetää toisiamme kohti, kun tosiaan vuosia olimme pelkkiä kavereita, emmekä edes kovin usein tekemisissä.
Huomasin että selvästi flirttailimme keskenämme, ja että nettikeskustelumme venyivät usean tunnin mittaisiksi. Sitten tuli se päivä kun mies alkoi ehdottaa tapaamista. Suostuin vaikka epäröin kovasti mitä siitä seuraa.
Niinhän siinä sitten lyhyesti selitettynä kävi että alun arastelun jälkeen emme pystyneet pitämään näppejä irti toisistamme. Lähtö oli haikea ja tunteet myllersivät. Ikävöivät viestit lentelivät ja pohdin että mitäs sitten.
Sitten kaikki meni lopullisesti pilalle. Mies alkoi sanoa, ettei kykene kanssani mihinkään niin kauan kuin olen toisen miehen oma. Ymmärsin asian toki täydellisesti. Mutta arvatkaapas miten minä tyhmä asian ratkaisin... Väitin sitten tälle miehelle, että olemme mieheni kanssa eronneet, vaikka näin ei ole :'(
En vain ole valmis päästämään irti hänestä ja omasta pienestä maailmastamme, enkä myöskään nykyisestä miehestäni. Tunnen tarvitsevani enemmän aikaa miettiä mitä teen.
Tiedän, ettei ratkaisuni ollut todellakaan järkevä, enkä tajua mikä minuun on mennyt. En tajua, miten aion tämän tilanteen kanssa elää.
Minulla on mies, joka elää arkea kanssani autuaan tietämättömänä touhuistani, ja mies, joka luulee nyt saaneensa minut omakseen, eikä tiedä, että olen vain valehdellut.
Älkää kivittäkö, tunnen itseni jo riittävän p*skaksi, neuvokaa kiltit miten saan tämän umpisolmun auki :'(