Mulla oli sama juttu kun sulla

oli toinen mies, jota "rakastin" nyt kun se on ONNEKSI ohi olen tajunnut et paskat mä ketään toista rakastanut tai ollut ees ihastunut, mä olin ihastunut ja rakastunut siihen tunteeseen, siihen kun tuntee itsensä niin tärkeäksi ja rakastetuksi ja plaaplaaplaa...
Nyt tosta jutusta on jo aikaa ja onneksi en tuohon typerään ihastumiseen sen enempää tarttunut, mutta se kaduttaa. Joka ikinen päivä mä vihaan itseäni virheistä joita tein, ne ei todellakaan olleet edes sen ihastumisen arvoisia, mä tekisin mitä vain, että saisin tehdyn tekemättömäksi. Mä en pidä itsestäni, mä vihaan itseäni kun olin niin heikko, etten uskonut oman suhteeni olevan tarpeeksi vahva.
Nyt olen onnellinen, tosin en osaa nauttia siitä, enkä tiedä haluankokaan kun tiedän mikä paska olen itse ollut. En voi antaa itselleni anteeksi tekemiäni virheitä, kärsin niistä henkisesti joka ikinen päivä lopun elämäni