Miten selvitä erosta?

[Sisältä kuollut]

Mies jätti yllättäen, äkkiarvaamatta.
Kuulemma ei tunnu enää miltään. :'(

Mä en jaksa pyörittää arkea. Paha olla, itken koko ajan. Sattuu.

 

[Sisältä kuollut]

Ja yhteisiä vuosia jo useita takana.

 

[dobberi]

:hug: eipä muu auta kun aika :hug:

 

[p]

Hakemalla apua, kun tuntuu, että itse ei pärjää omien tunteiden kanssa. Avun hakemisessa ei ole mitään hävettävää. Siksi sitä apua annetaan, että ihmiset sitä tarvitsevat. Muutkin kuin vain sinä.

 

[10 vuotta sitten]

Noin kävi minullekin. Vuosi meni kuin sumussa. Siitä eteenpäin kaikki parani. Anna itsellesi aikaa, ja ystävillesi ja perheellesi tilaisuus tulla tueksi. Heitä nyt tarvitset :hug: Mutta älä jää liian pitkäksi aikaa katselemaan menneitä, varo katkeria ajatuksia. Nyt on aika surra, mutta vielä jonain päivänä lähdet taas eteenpäin! Kovasti voimia toivotan!!!

 

[Sisältä kuollut]

En mä jaksa vain olla ja odottaa, että aikaa on kulunut tarpeeksi.
Hirvittää jo nyt mitä edessä on, pitkä toipuminen, ja energiaa pitäisi olla arjen pyörittämiseen, opiskeluun ja töihin.
Tiedän, ettei minusta ole siihen.

 

[TULKINNANVARAINEN]

puhu puhu ja puhu. se auttaa "aina"!!Jos vaan on joku jolle puhua, jos ei niin voi mennä vaikka psykologille puhumaan, sekin auttaa ja voi puhua helpommin kun ihminen vieras.

 

[Sisältä kuollut]

Kaipaan niin läheisyyttä, sitä tuttua ja turvallista ihmistä vierelleni.
Kaipaan sitä rakkautta, hänen hymyään ja sanojaan.
Sitä, että tiesin hänen välittävän.

Kaipaan suhdettamme. Ystävyyttämme. Yhteistä arkeamme.

 

[vieras]

En mä jaksa vain olla ja odottaa, että aikaa on kulunut tarpeeksi.
Hirvittää jo nyt mitä edessä on, pitkä toipuminen, ja energiaa pitäisi olla arjen pyörittämiseen, opiskeluun ja töihin.
Tiedän, ettei minusta ole siihen.

hae sairaslomaa.
onko parisuhdeterapia tai joku kokeiltu? suostuisiko mies?

 

[10 vuotta sitten]

Ei se ajan antaminen itselleen sitä tarkoitakaan, että vain olisit ja odottaisit. Parhaiten pinnalla pitää nimenomaan se arjen pyörittäminen! Itsellä oli puolivuotias vauva. Hänen kanssa oli vähän vaikea jäädä suremaan... On sinusta siihen, jos kerran oli minustakin!

 

[Sisältä kuollut]

Pahinta on se, että mies on välinpitämätön. Perus mukava, joka antaa toiveita, mutta kumoaa kaikki mun toiveet sanoen, että ei ole muuttanut kuitenkaan mieltään.

Miten se voi olla niin kylmä, kaiken yhdessä kokemamme jälkeen... Kaikkien näiden vuosien jälkeen... Kaiken sen rakkauden jälkeen, mitä meillä ainakin oli.

 

[Ei valoa tunnelin päässä]

Ero tuli yllättäen miehen pyynnöstä. En pysty tähän, en jaksa. En halua jaksaa. En näe enää järkeä jatkaa. Jos löysin sen oikean, miksi enää etsisin toista jonka kanssa joskus jakaisin elämäni.

Ei ole lasta jonka takia elää. Läheiset säälittävät, mutta kun kukaan ei pysty ottamaan tätä tuskaa minulta pois. Ei kukaan. Tiedän että joku sen ottaisi jos vain pystyisi. Kukaan ei pysty jakamaan tätä kanssani. Se on taisteltava yksin, eikä minusta ole siihen kuukausien jopa vuosien kärsimykseen.

En vain aio jaksaa.

 

[kamala kaipuu]

Kaipaan niin läheisyyttä, sitä tuttua ja turvallista ihmistä vierelleni.
Kaipaan sitä rakkautta, hänen hymyään ja sanojaan.
Sitä, että tiesin hänen välittävän.

Kaipaan suhdettamme. Ystävyyttämme. Yhteistä arkeamme.

musta tuntuu ihan samalta, erosin juuri vähän aikaa sitten, välillä tulöee kamala kaipuu juuri noita asioita kohtaan, se että on tuttu ja turva johon voi aina luottaa! mäkin kaipaan kaikkea mitä se teki tai sano ja kukaan ei osaa tehä niit yhtä hyvin

 

[vaikean suhteen päättyminen]

Tiedän tunteesi todella hyvin,miksi enää löytää se oikea kun se oikea jo löytyi sinulle!minulla juuri päättynyt 2 kk sitten puoltoista vuotta kestänyt suhde,Tapasin poikaystäväni ruvettiin heti seurustelemaan vein 2 kk päästä tavarani hänen luokse,jo kolmen kuukauden päästä seurustelusta sain tietää hänen pettäneen minua,annoin hänelle anteeksi,mutta tilanne meni vaan pahemmaksi koko ajan,lisää hänen likaisia juttujansa tuli minun tietoon koko ajan,,uskottelin itsenneli koko ajan että ne ei ole totta,koska olin niin sokeasta rakastunut,jopa niin että vuoden kärsin tässä suhteessa,sairastuin masennukseen,tuli syömishäiriö ja kirjaimellisesti hullu,hänen tekojensa takia!!vasta 2 kk sitten pääsin eroon hänestä kun vaan päätin että lähden vaikka en halunnut jättää häntä koska pelkäsin että kuolen ilman häntä,siltä se tuntui,ja tuntuu välillä vielläkin,koska olin niin rakastunut häneen..nyt alan vasta työstämään eroani,itseni takia,on hyviä päiviä,mutta välillä on niitä huonoja päiviä,millon itke ja kysyn itseltäni miksi teit niin mulle,ja tekee mieli vaan soittaa hänelle ja sanoo tule hakemaan mut kotiin takas..mutta ne on niitä ohimeneviä..erosta selviämiseen kuuluu,paha olo ja niin myös se hyvä olo..en usko että tulen ikinä unohtamaan kyseistä ihmistä,tulen aina jolllain tavalla välittämään hänestä,,mutta sitä varten on ystävät,joiden kanssa voitte tehdä asioista yhdessä,käydä leffassa,syömässä,bilettämässä ja kaikkea kivaa,että unohtaa aina jokskin aikaa ikävät asiat!!tulet kyllä selviämään erosta mutta se vie vaan aikansa ja voi viedä pitkän ajankin,mutta älä heti luovuta,jos on tarpeen käy terapiassa,itse olen harkitsemassa terapiaa,koska niin vävän aikaa vasta erosta niin en tiesä pystynkö yksin viellä siihen,mutta toivon sinulle kaikke hyvää elämässäsi ja tsemppiä)nyt ei tunnu siltä että voisit olla jonkun toisen kanssa onnellinen,eihän tämä toinen ole exäsi mutta hän voi olla jotain paljon parempaa)

 

[:/]

kaikilla ei ole niitä ystäviä tai edes kavereita joitten avulla päästä yli..

 

[valveuni]

Mistä apu suruun ja pahaan oloon? Entinen mieheni jätti minut yli puolitoista vuotta sitten yhtäkkiä ilman mitään varoitusta. Hänen äitinsä menehtyi sairaskohtaukseen ja hautajaisten jälkeen kylmästi ilmoitettiin ettei halua olla minun kanssa. Suhteemme oli vaikea alkuaikoina, valehtelua, pettämistä mieheni puolelta ja kerran väkivaltaa. Rakastin häntä ja halusin olla hänen kanssaan, ehkä minussa elää pieni masokisti, tiedä häntä. Hän teki minut vainoharhaiseksi ja voin pahoin, monta kertaa mietiin eroa mutta rakkaus häneen käski jatkamaan. Kunnes hän jätti minut. Olin rikki, niin rikki. Hän keksi valheita minusta, ehkä hänen oli helpompi itse olla. Asunto ja yhtenen koira jäi hänelle ja sen koommin en ole hänestä kuullut. Hän ei halunnut olla missään tekemisissä. Usein mietin häntä ja kaipaan hänen äitiään ja muuta perhettä kovasti. Tunteet mitä tunnen häntä itseään kohtaan on vihan ja inhon väliltä, miten hän pystyi tekemään kaiken sen. En vieläkään tiedä syytä ja erosta on se puolitoista vuotta. En pysty luottamaan kehenkään

Nyt minulla on uusi mies, suhteemme on alussa ja hän on yksi kilteimmistä ihmisistä ketä tunnen ja tiedän, ongelma on se etten pysty luottamaan. Olen vainoharhainen kaikesta, ja musta tuntuu niiiin pahalta, kun välitän hänestä paljon ja haluan olla hänen kanssaan, mutta pelkään että mun tuntemukset pilaa kaiken
Mitä mun pitäisi tehdä? Tahdon tämän suhteen onnistuvan.

 

[sinkku jälleen]

mulla kans kävi samoin vuoden kihloissa olon jälkeen mieheni jätti minut eilen illalla.... vieläpä tekstiviestillä!! itkin eilen todella rankasti ja tänään olen ollut masentunut, mutta mun on pakko jaksaa eteenpäin kun olen raskaana ( viikkolla 14) olen päättänyt että isä saa nähdä lastansa tasaisin väliajoin niinkuin hän itse toivoi, mutta synnytykseen hän ei saa tulla, vaikka haluaisikin, otan tukihenkilökseni synnytykseen parhaan ystäväni joka on suostunut ilomielin mukaani tukemaan ja pitämään kädestä. ja eiköhän se aika paranna haavat ja löydän vielä jonkun paremman miehen joka on tukena minulle ja hyvä isäpuoli lapselleni mutta voimia kaikille jätetyille

 

[Tin-tin]

Onko meitä näin monta? Tekee jotenkin kipeää lukea että niin moni muu on samassa vaikeassa tilanteessa kuin minä. Olimme yhdessä 10 vuotta, rakennettiin vuosi sitten oma talomme, mentiin kolme kuukautta sitten naimisiin ja meillä on 1½, ihana tytär. Ja mies jättää. Tuntuu jotekin niin uskomattoman vaikealta ajatella että asiat järjestyy, mutta pakkohan niitä vaan on laittaa järjestykseen. 3 kuukaudessa olen ehtinyt muuttaa nimeni, tilata ajokortin ja passin, tottua uuteen nimeeni, ja sitten se jättää, kiitoskortitkin tilattu mutta ei lähetetty, olisi sitten jättänyt jo vuosi sitten. Tekee niin kipeää etten tiedä mitenpäin olisin. Mutta, kävin lääkärissä, sain unilääkkeitä ja terapiaa 5 h, olen käynyt kerran, ja kyllä se jo helpotti. Ei se nyt ehkä AUTTANUT mutta ainakin sain kertoa asiat just kuin ne on, muuten tuntuu siltä etten edes halua puhua koko asiasta kun kaikki sukulaiset ja ystävät ovat olleet myös miehen sukulaisia/ ystäviä. Kaiken lisäksi talomme on minulle ERITTÄIN tärkeässä paikassa, lähellä paikkaa missä isoisäni syntyi enkä millään voi sitä myydä. Eli yksin asun keskellä ei mitään just nyt kun illat ovat pimeimmillään, ja lainaa on vaikka muille jakaa. No, kyllä tästä selviää, ja niin kuin joku jo sanoi, jos mä pystyn niin kaikki muutkin pystyy, päivä kerrallaan, itkien ja potkien. Liimaamalla se ilonen naama päälle kun tyttö sattuu näkemään, ja nauttimllan niistä pienistä asioista kun koira heiluttaa häntää tai kun tyttö nukkuu vierelläni ja hymyilee unessa.
voimia teille kaikille! pieni lohdutus sekin, että jossain pimeässä huoneessa jossain päin Suomea istuu joku toinen jolla on yhtä vaikeat oltavat kuin minulla, eikä olla enää täysin yksin.

 

["vieras"]

Kyllä se vaan aikaa ottaa ja miestä ja naista syö ero. Itse käyn läpi eroon liittyviä asioita, yllättäen, todella yllättäen asiat etenivät siihen pisteeseen. Juuri oli tehty elämän suurimpia ratkaisuja (reilu vuosi sitten), kun yhtäkkiä pohjoistuuli alkoi puhaltaa ja kovaa ja elämä muuttui kerralla. Nyt mun on turha enää muutosta odottaa, ero on tullut voimaan, hänellä on jo uusi perhe. Ei auta kuin sopeutua, vaikka se on vaikeaa ja olen niin pettynyt!!!

 

["yksinäinen"]

Joo !! tuntuu pahalta kuin näin monella toisaan on kurjaa... Mun mies jätti mut kanssa noin vain, ja jäi siinä samalla kiinni pettämisestä.... antoi vielä toivoa...halusi kai varmistaa uuden suhteen kestävyyden, ja sitten lemppasi lopullisesti... mä jäin 3-vuotiaan yhteisen poikamme kanssa kahdestaan tyhjän päälle... hän ei auttanut enään missään... muutot ym hoidin itse jne... kamalaa on ollut, ja terapiassa olen käynyt, mutta ei se auta kuin hetkellisesti, ja taas kaikki lyö vasten kasvoja... ja tässä vielä joulukin tulossaa. voi kamala... pakko jaksaa poikani takia !!!! voimia teille kaikille !!!!

 

["Misu"]

Joo.. Mun poikaystävä jätti mut kans yllättäen. Aika erittäin ihmeellistä että juuri uutena vuotena suuniteltiin uutta parempaa vuotta ja tulevaisuutta ja kaikkea että mitä kaikkea meille voisi seuraavana vuonna tapahtua.. Kihloista oltiin puhuttu ja kaikkea. Siitä 2 viikkoa ja hän jätti mut. Mä olin onnellinen ja erittäin keskittynyt jo meiän tulevaisuuteen, uusi asunto ja kihlaus. Kun hän yhtääkkiä sanoi haluavansa olla vain kaveri. Ei mitään muuta selitystä, ei ollut kuulemma mitään sanottavaa mulle, vaikka vuos seurusteltiin. JA EI MITÄÄN SANOTTAVAA. Ja kun vaadin häneltä selitystä eroon, suuttui hän ja haukkui minut. Olin aivan ällikällä lyöty. Ja pian hän sanoikin että ei halua olla enää missään tekemisissä. Mietin vain koko ajan että mitä helvettiä? Yritän parhaani mukaan toipua, mutta musta tuntuu että kannan hänenki surua yllä. Kaksin kerroin surua, koska hän ei näytä välittävän. Mä niin kaipaan häntä. Mä jäin ihan yksin, ja mun suku asuu musta kaukana joten ei heistä paljon apua ole. En voi käsittää miksi hän jätti mut. Ja kuulemani mukaan hän on jo heilastellut jonkun muijan kanssa.. Erosta on siis viikko aikaa. VIIKKO !!

 

["minä"]

Alle 4 viikon seukkailusta ei kannata ottaa niin kovasti nokkiinsa.

 

["misu"]

Kukaan ei ole tällä sivulla seurustellut alle 4 viikkoa, kelle oikein sanoit tuon..`?

 

["Alice"]

Mun piti nähdä poikaystävääni sunnuntaina. Nyt meidän viime näkemisestä on reilu viikko. Seurustelimme 3 vuotta ja vaikka olemme puineet eroa ja riidelleet, niin viime riidan jälkeen (syksyllä) suhteemme muuttui paremmaksi. Tunsin rakastavani miestäni enemmän kun ikinä ja tiesin hänen olevan "se oikea". Sunnuntaina poikaystäväni laittoi viestin, ettei jaksa nähdä, hän tarvitsee aikaa. Hän on tehnyt niin ennenkin, ja kaikki on ollut hyvin parin päivän "oman ajan" jälkeen. Mulla on kuitenkin ollut jo pari viikkoa todella surullinen olo ja olen miettinyt, onko miehelläni kaikki hyvin. Kysyinkin eilen tekstiviestillä, että suunnitteleeko hän eroa? Vastausta ei tullut, joten illalla itkin ja yritin uudestaan sanomalla etten jaksa odottaa, jos hän aikoo vain jättää minut. Poikaystävä kuitenkin oli sunnuntaina sanonut, että hän pitää parin päivän tauon ja sitten nähdään taas. Hän vastasi eilisillan viestiin, ettei jaksa seurustella enää, että on kyllästynyt, että välittää minusta vain kaverina. Menin aivan shokkiin, en ymmärrä miksi näin kävi vaikkei oltu nähty ja vaikka kaikki oli juuri niin hyvin! Mikä minussa on vikana? Sovimme eilen yöllisen tekstailun jälkeen, että hän tuo huomenna tavarani ja juttelemme kasvotusten, mikä oli alunperinkin tarkoitus. Tänään hän kuitenkin laittoi viestin, ettei ehdi tulemaan, että katsoo huomenna.

Olen niin rikki, en tiedä mikä on syy tähän eroon. Pelkään, että hän on pettänyt minua, vaikkei ole sen tyyppinen että olisi. Haluaisin puhua asiat mahdollisimman pian selviksi. Olin juuri ajatellut, että hän on minulle elämäni mies. Näin meidät joskus asumassa yhdessä ja uudestaan kihloissa ( kyllä, menimme n. vuosi sitten kihloihin, mutta mies kyllästyi silloinkin ja erosimme). En pysty käsittelemään tällaista muutosta.

 

["Tuska"]

Voi että, kun teki oloa vähän helpommaksi, kun luin teijän juttuja. Itteni kohdalle, poikaystävä jätti TODELLA YLLÄTTÄEN kolme päivää sitten. Rakastin miestä ylikaiken, edellisten kokemuksien perusteella tämä vaikutti niin ihanalta ja lupaavalta suhdelta. Edelliset ollut pelkkää manipulointia, edellisen kerran seurustelin 5 vuotta ja on yhteinen lapsi, siitä on kyllä vähän aikaa, eikä tämän enää kidutuksen kohde, mutta silloin minulla meni varmaan vuos ennen kuin olin taas oma itteni, onnellinen sinkku, erottiin riidassa ja viikon päästä sain tietää, että surustelee jo toisen kaa, puoli vuotta itkin joka päivä, töissä, metrossa, ulkona, kaupassa, kylässä (tuntemattomat ihmiset lohduttivat, en osannut olla itkemättä, en voinut mitään sille tuskalle), puhui vain että odottaisin, että kohta hän palaa luokseni, hän niin söi minua sisältä, laihduin 6kg, olen muutenkin todella hoikka, en pystynyt syömään kunnolla monia kuukausia. Kun vihdoin pääsin eroon siitä tuskasta, tapasin uuden joka sitten loppujen lopuksi halusi vain seksisuhdetta, tämä raapaisi myös minua taas, koska ensin oli niin mukava ja halusi seurustella, kun yks päivä sitten toseti että rakastaa ex muijaa, jätin tietenkin ja sen jälkeen vielä kehtas pyytää treffeille ja soitti pariin kertaan. MUTTA TÄMÄ MIES, tavattiin sattumaisesti, hän itse teki aloitteen, oli maailman ihanin mies, osti lahjoja, oli mun pojalle kiva, soitti joka päivä, itse puhui tulevaisuudesta, kuinka ihanaa minun kaa on olla, vietettiin illat, viikonloput yhdessä ja oli niin ihanaa, se tunne, jota mä niin kaipasin ja näin neljä kuukautta, ehdin näköjään rakastua, mieheen tai sitten siihen tunteeseen, en tiedä, mutta pommina maanantaina tuli tekstari, jossa oli kaiken maailman selityksiä, tämä oli niin pommi, etten tiedä miten selviän, niin sumua, etten jaksa olla missään, en odottanut tätä yhtään, kaikki vaikutti olevan hyvin, hän ei ollut mitenkään erilainen, en huomannut mitään. Olen niin pettynyt miehiin ja suhteisiin, etten tiedä pystynkö ikinä luottamaan. Tiedän että aika parantaa, mutta tämä tuntuu niin epätodelliselta, tuntuu että olen kauheassa unessa ja haluan herätä, töissä itken taas, onneksi on ihana työkaveri ja muutenkin paljon läheisiä ystäviä, mutta kukaan ei voi ymmärtää minua, ei kenenkään lohtu kelpaa, koska se ei auta. Minä niin kaipaan takaisin, en ymmärrä mikä meni pileen ja tätä tulen miettimään vielä pitkään. Luulin, että vihdoin löysin hänet, ettei hän tule satuttamaan minua ja toisin kävi. Tuntuu, etten selviä tästä, mutta kokemuksesta tiedän, että selviää, kunhan antaa aikaa ja oli minulla paljon pahempi tilanne silloin kuin nyt. Siitä vain täytyy selvitä, vaikka sama kaava toistuu nytkin. Vaikka miten paljon olen itkenyt ystäville, tuntuu että tänne purkasin sitten kunnola ja tuli hetkeksi parempi olo. Voimia kaikille, tiedän mitä käytte läpi nyt.