Älä huoli, selviätte ja pärjäätte varmasti. Hyvä juttu, että miehesi ottaa apua vastaan ja toivotaan, että toipuminen alkaa pikku hiljaa.
Meillä mies sairastanut myös erittäin vakavan masennuksen vuosia sitten. Olin silloin samassa tilanteessa kuin sinä: ensimmäinen lapsemme oli parin kuukauden ikäinen, kun mies joutui ensimmäistä kertaa pariksi kuukaudeksi sairaalaan. Tämä toistui vielä muutaman kuukauden päästä ja lapsen ollessa n. 1v kävimme läpi myös miehen puoliksi tahattoman itsemurhayrityksen pitkine sairaalahoitoineen ja toipumisjaksoineen. Vuosi oli ERITTÄIN rankka mutta selvisimme siitä yhdessä ja tämän jälkeen alkoi miehen toipuminen. Nyt tuosta on aikaa jo n. 8 vuotta ja olemme jo vuosia eläneet normaalia, tervettä elämää. Parisuhteemme on erittäin luja, rakastamme toisiamme ja perheemmekin on kasvanut lisää.
Vinkkejä: Pidä mielessä, että masennus on sairaus toisten joukossa ja on hyvät mahdollisuudet toipua siitä. Masennus muuttaa ihmistä voimakkaasti, tunteet kuolevat, ihminen lamaantuu jne. Pidä väkisinkin mielessäsi kuva miehestäsi terveenä: muistele tietoisesti terveitä aikoja, mihin hänessä rakastuit jne. Vakuuta itsellesi, että siellä se kaikki on tallessa sairauden takana ja sieltä se vielä kaivautuu esiin. Välitä myös miehelle uskosi siitä, että hän toipuu.
Huolehdi omasta jaksamisestasi elämällä mahdollisimman normaalia elämää: Tee kivoja juttuja yhdessä lapsesi kanssa ja erikseen, jatka töitä (jos olet työelämässä) tai hakeudu muuten "terveisiin ympyröihin" säännöllisesti (harrastukset, ystäväpiiri jne.). Kerro läheisille avoimesti tilanteestanne ja uskalla pyytää apua. Tue miestäsi mutta pidä vahvasti kiinni muusta "terveestä" elämästä ja itsesi siinä mukana. Osaa ottaa rennosti, hanki vastapainoksi elämääsi asioita, mitkä tuovat sinulle mielihyvää jne. Pidä kiinni toivosta!
