Toggle sidebar

Johonki mun on pakko tästä kertoa!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja miltski
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
miltski

miltski

Aktiivinen jäsen
16.04.2006
3 413
0
36
Tänään lähti matto taas jalkojen alta... Muistatte ehkä jotku meidän esikoisen, jonka meinasimme menettää vuosi sitten, hänellä oli vasen kaulavaltimo täysin tukossa ja useita aivoinfarkteja tuon vuoksi. No monen mutkan kautta hän sai hoidon joka tehosi, ja on elänyt nyt ihan normaalia elämää. Nyt tarkastuksessa ilmeni, että hänellä on isossa aivoverisuonessa ehkä aneurysma... :'( :'( löydös vielä epävarma, mutta siltä se kuulemma näyttää.

Eikö oikeasti nyt ole tuo poikamme jo tarpeeksi kärsinyt! Miten ihmeessä tämäkin vielä. Ja kun kaikki on nyt tässä vaiheessa epävarmaa, hoidot ja ennusteet jne. Voi olla, että nuo infarktit olisivat tälläisen aiheuttaneet, mutta ehkä joku synnynnäinen heikkous suonessa on ollut. Tuntuu vaan, etten tätä epävarmuutta jaksa... Ei nyt kun kaikki piti olla jo voitettu! :'( :'(
 
Voi ei :hug: tuntuu käsittämättömälle välillä, millaisia taakkoja annetaan lapsille! Ja samalla toki koko perheelle. Toivon, että kaikki menee hyvin. Paljon jaksamista teille.
 
Leikkaushan on yksi vaihtoehto, mutta tosi usein näitä vaan seuraillaan. Eihän se itsessään oikein mitään aiheuta, mutta jos puhkeaa niin sitten on tosi kiire. Että se tässä ehkä pahinta, että joutuu koko ajan pelätä pojan puolesta, jos ne ei tuolle mitään tee. Ei siinä oikein voi 9 vuotias elää normaalia elämää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja miltski:
Leikkaushan on yksi vaihtoehto, mutta tosi usein näitä vaan seuraillaan. Eihän se itsessään oikein mitään aiheuta, mutta jos puhkeaa niin sitten on tosi kiire. Että se tässä ehkä pahinta, että joutuu koko ajan pelätä pojan puolesta, jos ne ei tuolle mitään tee. Ei siinä oikein voi 9 vuotias elää normaalia elämää.
Click to expand...

Voi sinua, paljon voimia. On teitä koiteltu.
Mulla äidin kautta kokemusta tästä asiasta. Sai laajan aivoinfarktin (voi olla et on ollu useitakin ), ja siinä samalla huomattiin 5 pullistumaa (en ikuna muista sitä ane..rusma... nimeä ). Kyllä sekin koitteli, ja nyt oon äitini huoltaja.
 
Kiitokset kaikille haleista... Eiköhän tää tästä, kun ensijärkytyksestä taas selvitty. Poika itse ei vielä asiasta tiedä, ja ei hänestä mitään huomaa, samalla lailla menee ja tekee kuin ennenkin! :)
 
Ihan omasta kokemuksesta (lapsella tosin muunlaiset ongelmat) muistutan:

PIDÄ HUOLTA ITSESTÄSI! ja omasta jaksamisestasi!

Äidistä ei ole lapselle apua, jos äiti itse ei jaksa.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa