Miten selviän tästä?! :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja glo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
G

glo

Vieras
Mies ollut pitkään masentunut. Tänään oli lääkärissä ja passitettiin suoraan psykiatriselle osastolle. Ollaan nyt sitten kaksi pikkuisen kanssa ja kauan. :(

Mulla on ihan voimat pois. Tuntuu, niinkuin matto ois vedetty jalkojen alta. Nyt jo mietityttää miten selvitään joulusta ja pikkuisen 1v synttäreistä.

Näin meillä tänään...
 
Voimia! Mutta jos positiivista etsii, niin mies pääsi nyt hoitoon. Oletan että helppoa ei teillä ole kotonakaan ollut, jos miehen sairaus on jo tuossa vaiheessa? Kaikki läheisten tuki nyt käyttöön.
 
Selviät kyllä.
Itseasiassa uskon että selviät paremmin nyt kun sinulla ei ole masentunutta miestä kotona hoidettavanasi....paitsi jos olet itse myös masentunut...

Jouluksi koitat hakeutua esim vanhempiesi, siskojesi tms luo aattoiltaa viettämään.

Voimia, Rauhallista Joulua ja kivoja synttäreitä!!

:)
 
[QUOTE="merenneitonen";22431266]Selviät kyllä.
Itseasiassa uskon että selviät paremmin nyt kun sinulla ei ole masentunutta miestä kotona hoidettavanasi....paitsi jos olet itse myös masentunut...

Jouluksi koitat hakeutua esim vanhempiesi, siskojesi tms luo aattoiltaa viettämään.

Voimia, Rauhallista Joulua ja kivoja synttäreitä!!

:)[/QUOTE]

samaa mieltä.
 
[QUOTE="merenneitonen";22431266]Selviät kyllä.
Itseasiassa uskon että selviät paremmin nyt kun sinulla ei ole masentunutta miestä kotona hoidettavanasi....paitsi jos olet itse myös masentunut...

Jouluksi koitat hakeutua esim vanhempiesi, siskojesi tms luo aattoiltaa viettämään.

Voimia, Rauhallista Joulua ja kivoja synttäreitä!!

:)[/QUOTE]

Tämä oli tosi hyvin sanottu!

:hug::hug::hug:
 
psykiatrisessa hoitolaitoksena hoitajana, olen törmännyt tähän ongelmaan niin monesti, että omainen jätetään yksin. Onko sulla itselläs mimmonen tukiverkosto?? Saanko udella syitä jotka johtivat miehesi hoitopäätökseen?? ts: diagnoosia?, Lähtikö M1: llä vai hakeutuiko itse hoitoon??

Nyt ei ole yhtään noloa hakea apua myös itselleen. Mieleltään sairas ihminen kun valitettavasti sairastuttaa myös lähipiirinsä. Kun tietäisi taustat paremmin, olisi helpompi antaa ihan konkreettisia vinkkejä ja ohjeita...
 
Merenneitoa peesaan. Voi olla että tiedostit miehen todellisen tilanteen vasta nyt ja osittain siksikin sairaalajakso tuli shokkina ja masensi myös sinua. Masennus mielestäni jossain määrin on puolisoon ja parisuhteeseen "tarttuvaa". Voimia teille :hug:
 
Itellenikin oli aikoinaan shokki kun avopuolisollani diagnosoitiin masennus, oli kuitenkin järkyttävää kuulla että se on nyt varmistettu vaikka sen aina oli tiennyt. Teidän kaikkien onneksi miehesi pääsi hoitoon ja voi alkaa parantumaan, jolloin kaikille testä tulee parempi olla perheenä ja pariskuntana, tiedän itsekkin millaista se on, siinä itsekkin alkaa alakuloisemmaksi.
Meillä ei ole käynyt yhtä hyvin että olisi mies päässyt hoitoon, tilanne kuin vain paheni ja mies alkoi saamaan psykoottisiakin oireita.

Voimia kuitenkin sinulle ja pikkuselle, kokeile nauttia siitä että on yksi asia vähemmän huolehdittavana. Pääsettehän miehesi luona käymään ja kokeilkaa jos onnistuisi jos miehesi pääsisi käymään lapsen synttäreillä. Katso elämää eteenpäin, tämä on vain pieni hetki koko elämästä, kyllä te selviätte.
 
Kaunis kiitos jokaiselle kannustavista sanoista.
Mies lomautettiin alkuvuonna töistä ja tuon suhteen ollut myös syrjintää. Hänellä todettiin krooninen luustosairaus ja murtuma selässä. Hän on ollut pitkään jo masentunut ja nyt syksyn myötä pahentunut ja muuttunut myös pahaksi ahdistukseksi.

Mieheni hakeutui itse terveyskeskuslääkärille, jolta sai kiireellisen lähetteen, tuli kotiin pakkaamaan repun ja lähti taksilla, että meille jää auto.

En usko ainakaan vielä olevani masentunut, mutta olo on jotenkin synkkä ja epätoivoinen. Tukiverkkoa onneksi minulla on. Miehen äiti ottaa lapsen kerran tai pari viikossa muutamiksi tunneiksi hoitoon, yksi ystävä lupasi tulla lähes joka ilta, että pääsen lenkille ja suihkuun.

Ehkä huomenna on jo parempi olo, kun tästä alkujärkytyksestä on selvitty. :)
 
VOI LUOJA, ETKÖ TOSIAAN TIEDÄ MITÄ TEKISIT. Mie ainaki laittaisin lapsen hoitoon, menisin viina kauppaan, vetäisin pään täyteen ja etsisin uuden miehen. Nyt ilo irti. AJATTELE, OLET VAPAA MENEMÄÄN.
 
Ihanaa, että saat apua. Ja samaa ajattelen kuin muutkin, että kuormasi voi helpottaakkin, kun mies menee sairaalaan. Eikä välttämä tarkoita sitä, että siellä olla vuosia, vaan kyllä elämä voi siitä vielä iloksikin muuttua. Ja ehkä juuri sen takia, että mies lähtee hoitoon. Mun mies oli masentunut, lähti hoitoon (tosin ei sairaalaan), ja pikku hiljaa sieltä noustiin yhdessä. Rankkoja aikoja ne oli, mut tänään voin sanoa, että kaikki on hyvin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja miehensä tukija;22432133:
Ihanaa, että saat apua. Ja samaa ajattelen kuin muutkin, että kuormasi voi helpottaakkin, kun mies menee sairaalaan. Eikä välttämä tarkoita sitä, että siellä olla vuosia, vaan kyllä elämä voi siitä vielä iloksikin muuttua. Ja ehkä juuri sen takia, että mies lähtee hoitoon. Mun mies oli masentunut, lähti hoitoon (tosin ei sairaalaan), ja pikku hiljaa sieltä noustiin yhdessä. Rankkoja aikoja ne oli, mut tänään voin sanoa, että kaikki on hyvin.

Tuo on hyvä kuulla, että tästä voi vielä myös nousta. :)
 
Yö nukuttu ja olo vähän parempi. Pikkuisen positiivisemmat ajatukset jo itsellä, kun tuo alun tunnekuohu helpotti. Aikamoinen päänsärky oli illalla itkemisestä ja siitä, ettei saanut syötyä.
Onneksi illalla sai jo syötyä ja sen jälkeen särkylääke ennen nukkumaanmenoa. Mieheltä tuli tosi kiva viesti vielä illalla.

Nyt vain päivä kerrallaan. Jos alan miettimään niitä lapsen synttäreitä tai joulun laittoa/ joulusiivouksia ym. alkaa ahdistamaan. :( Parempi vain elää tätä hetkeä. Toistaiseksi. :)
Kaunis kiitos vielä monista kannustavista sanoista.
 
Missä päin asustelet? Tarvitsetko apua joulun laittamisessa tai lapsen synttäreissä?

Jouluahan voi laitella pikku hiljalleen, ei kaikkea kertarysäyksellä. Kun laittaa muutaman joulu-
valon aluksi sisälle, siitä sitä tunnelmaa alkaa pikku hiljalleen tulemaan

Lapsellekin voi laittaa silloin tällöin ns. tontun paketin ovenpieleen ja sekin tuo lapselle joulun tunnelmaa + jännitystä.

Kaikkea hyvää sinulle ja voimia tuleviin päiviin!!
 
Otappa yhteyttä omaan neuvolaasi ja kysy onko sinulla mahdollisuutta saada esim. perhetyöntekiältä apua! Ja vaikket itse koekkaan itseaäsi masentuneeksi ni kannattaa kuitenki miettiä sitä et jos sinäki kävisit kerran tai kaksi psykologinluona juttelemassa. Ihan arkisista asioista ja yleensäkki purkamassa mieltäsi, ku on kuitenkin hirveästi asioita mitä ei pysty käsittelemään esim. äidin kanssa, se on liian lähellä sitä tilannetta!!

Olet vahva, kyllä sinä pärjäät!! Nyt on varmasti sellainen olo että matto vetästiin pois alta, mut hienoa et miehesi hakeutui hoitoon!! Elä mieti vielä joulua jne. voi hyvinkin olla että miehesi pääsee esim. joululomalle tai käyämään lapsen syntymäpäivillä! Nyt etenet päivä kerrallaan eteenpäin!!
 
Niin ja muista et joulutulee vaikket jokapaikkaa siivoaisikaan ja jouluruokia ne on kaupasta ostetutki!! Meille syntyyy jouluna vauva ja ite on pakko ollu ajatella et tuli se joulu viimevuonnaki vaik sillonkaan en pystyny hössöttämään pienen vauvan takia ni tulee se joulu nyttenki niin teille ku meillekki :D
 
Voimia sinulle! On ollut varmaan raskasta olla miehesi tukena kotona.
Juuri nyt sinulla on aikaa hengähtää ja kerätä itsellesi voimia sekä saada elämänne uuteen järjestykseen sillä aikaa kunm miehesi on myös huilaamssa toisaalla.

Sä olet yksin pärjänny tähänkin asti sillä luulen, ettei miehestäsi ole hirveästi apua ollut? Huolehdi nyt itsestäsi ja pidä huoli, että miehelläsi on kotiin tullessa mahdollisuus alkaa parantumaan myös kotioloissa.
 

Yhteistyössä