miten selviää eron alun mutkista?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äiti joka ei jaksa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

äiti joka ei jaksa

Vieras
Elikkä olemme olleet yhdessä jo 15 vuotta. Lapsia on siunaantunut jo kolme.
Ero häämöttää. Terapiassa ollaan käyty, yritetty virittää suhdetta uudelleen mutta kun ei ole hyvä olla yhdessä ei kannata enään jakaa samaa kattoa. Lapset kärsii tilanteesta sillä kasvatuksen periaatteemme ovat erilaiset. Vaikka olemme pyrkineet ymmärtämään toisiamme ja toistemme tapaa menevät ne pahasti ristiin ettei niitä saa selville ilman kinaa ja erimielisyyden tuomaa säröä.

Katselin asuntoja läheltä ja löysinkin sopivan kokoisen ja sellaiselta paikalta josta pääsee lapset käymään omaa kouluaan.
Ongelmana on , että teen töitä kotona . olen pph mutta toki pääsisin takasi lähihoitajan töihin. Silloin tosin joutuisin tekemään vuorotyötä ja palkka ei paljoa isompi olis. Lapset kärsisi.
Miten ihmeessä saan työt, muuton yms. sovitettua?

toinen on , että palkkani ei riitä sekä vuokraan, ruokaan yms. muihin pakollisiin kuvioihin. Laskin että toimeentuloa saisin 900€/kk . Autoa en tarvitse. Kuljen vaikka bussilla jos ei muuten pääse ja pyörä vie välillä. Nettiä tarvin mutta muuten riittää että työn saan suoritettua lapsien turvallisuuden ja olotilan huomioiden hyvin.

Menenkö sossuun? Mihin menen ?
Mistä aloitan?
Asunto toki pitää myydä pois. Ellei mies ota itselleen mutta tuskin pystyy maksamaan kaikkea itse.

Tympeää luovuttaa mutta tämä on parempi meille kaikille. Istuin eilisen illan ja mietin , että tässäkö tämä on? Meidän parisuhde on pisteessä jossa toisen näkeminen ei tuo enään iloa vaan tympäsyä. Kumpikaan ei jaksa elää vaan kaikki pyörii kiikun kaakun tasa-painossa aikuisten kustannuksella.
 
Laskin tuen, tiedän palkkani, menoni mitkä hyväksytään vähennyksiin, asuntotuenkin voi laskea Kelalta yms. Ja summa on noin. Sillä niin kauan kun asunto roikkuu nykana katsotaan se tuloksi. Onpa helpotus tämä päätös.
 
Itse olen käynyt läpi todella vaikean eron. Pitää vain luottaa siihen, että elämä kantaa ja asiat järjestyy vaikka itse ei tietäisikään miten.

Mua helpotti lista, johon kirjasin kaikki negat yhdessä olosta ja plussat siitä, että asun yksin lasten kanssa. Ihan perusjuttuja; saan päättää itse minne menen ja milloin, saan päättää itse rahojen käytöstä, ei tarvitse itkeä ja pelätä, ei tarvitse pettyä, ei tarvitse kuunnella tyhjiä lupauksia, ei tarvitse siivota toisen aikuisen jälkiä, ei tarvitse tapella jne. Suurena plussana oli ajatus siitä, että jossain on joku joskus, joka rakastaa mua ehdoitta ja hän tulee mun elämääni sitten kun olen valmis.

Aina kun kurjuus hiipi mieleen, muistelin/luin tuota listaa ja sain tsemppiä taas jatkaa. Ja alkuvaiheessa ei tarvitse tehdä pitkän ajan suunnitelmia, riittää että selviytyy seuraavasta hetkestä.

Pienin askelin ja armollisena itselle, sillai siitä selviää. Ja pitää todella muistaa se, että asiat järjestyy. Turha murehtiminen asioista, jotka eivät vielä edes ole tapahtuneet, on turhaa. Pitää uskoa ja luottaa ja ajatella positiivisesti. Ja rakastaa itseään. Muista että olet ihana ja upea nainen, ja ansainnut jotain paljon parempaa kuin mitä eksäsi sinulle pystyi ikinä tarjoamaan! :heart:

Voimia, sä selviät!
 

Yhteistyössä