Miten selitetään 3-vuotiaalle, että joku tärkeä ihminen on kuollut?

["äiti"]

Onneksi ei vielä ole kuollut ketään, mutta yksi lapseni tärkeimmistä aikuisista on niin sairas, että ikävä kyllä todennäköisesti kuolee... En halua edes ajatella meneekö siihen kuukausia vai vuosia, mutta tämä läheinen on tosi sairas. Olen jo miettinyt, että miten lapsi ymmärtäisi parhaiten sen, ettei enää koskaan näe tätä tärkeää, rakasta ja läheistä ihmistä? Usein nykyäänkin kyselee "missä X on?" tai "milloin mennään X:n luokse?"... Mitä näihin voi vastata, kun tämä ikävä asia tapahtuu... vaikeaa. Auttakaa minua.

 

["mmm"]

mä sanoin meidän 2-vuotiaalle et X oli niin väsynyt että meni lepäämään..ja sit sanoin että X katselee sua pilvenreunalta taivaasta ja tuo lapsi on jannä kun se aina vilkuttaa X:lle taivaaseen jos kirkas päivä..ja jos alkaa kyselee että milloin tulee takasin niin sanon vaan että ei X enää tule takaisin kun on nukkumassa..jonkun mielestä varmaan tyhmää sanoa että meni taivaaseen mutta munkin mielestä parempi ajatella niin..

 

[Cecilia Algotsdotter]

No ihan vaan kerrot nyt tietenkin, että x on hyvin sairas. Jos ja kun hän kuolee, niin kerrot, että x on kuollut, hänellä oli paha sairaus, jota lääkäritkään eivät voineet parantaa ja hän kuoli. Niin ei tapahdu aina kun ihminen sairastuu, mutte nyt kävi. Sitten jokainen voi tietenkin tuonpuoleisesta puhua tai olla puhumatta oman vakaumuksensa mukaisesti.

 

[Cecilia Algotsdotter]

[QUOTE="mmm";24781896]mä sanoin meidän 2-vuotiaalle et X oli niin väsynyt että meni lepäämään..ja sit sanoin että X katselee sua pilvenreunalta taivaasta ja tuo lapsi on jannä kun se aina vilkuttaa X:lle taivaaseen jos kirkas päivä..ja jos alkaa kyselee että milloin tulee takasin niin sanon vaan että ei X enää tule takaisin kun on nukkumassa..jonkun mielestä varmaan tyhmää sanoa että meni taivaaseen mutta munkin mielestä parempi ajatella niin..[/QUOTE]

Mun mielestä on hienoa sanoa, että sitä mennään taivaaseen, mutta nukkumis-termiä en käyttäisi koskaan. Koska nukkuminen ja kuoleminen on ihan eri asia, eikä nukkumaan meno ole mielestäni hyvä tapa havainnollistaa lapselle sitä mitä kuollessa tapahtuu. Se saa lapsenkin a. uskomaan kuoleman väliaikaisuuteen, koska unestahan herätään b. pahimmillaan pelkäämään nukkumista, omaa ja muiden, koska tämäkin ihminen meni nukkumaan ja siitä taivaaseen eikä tule takaisin.

 

["äiskä"]

voi, nämä on niin vaikeita asioita...meillä poika oli 3v kun rakas ukki kuoli pitkän sairauden uuvuttamana... lapselle kerrottiin ihan rehellisesti että ukki on kuollut. muistan, kun ennen hautajaisia poika kyseli hirveän paljon kuolemaan liittyviä asioita: "millä ukki menee taivaaseen" pystyykö ukki kävelemään, tuleeko ukki pois taivaasta ja paljon paljon muuta. Hautajaispäivänä poika seurasi silmä tarkkana kun arkku laskettiin hautaan ja peitettiin hiekalla. sen jälkeen ei kysynyt sanaakaan pitkään pitkään aikaan. uskon, että pojalle konkretisoitui että ukki on nyt poissa kun näki arkun hautaamisen. nämä tilanteet on todella ikäviä ne kuuluu elämään, mutta niihin ei koskaan ole valmis vaikka sisäisesti tietää että kohta läheinen voi olla poissa voimia hirveän paljon <3

 

[Nyt, nyt...]

[QUOTE="mmm";24781896]mä sanoin meidän 2-vuotiaalle et X oli niin väsynyt että meni lepäämään..ja sit sanoin että X katselee sua pilvenreunalta taivaasta ja tuo lapsi on jannä kun se aina vilkuttaa X:lle taivaaseen jos kirkas päivä..ja jos alkaa kyselee että milloin tulee takasin niin sanon vaan että ei X enää tule takaisin kun on nukkumassa..jonkun mielestä varmaan tyhmää sanoa että meni taivaaseen mutta munkin mielestä parempi ajatella niin..[/QUOTE]

Ei lapselle saa valehdella että on NUKKUMASSA! Lapsi saattaa pelätä nukkumaan menemistä koska voi luulla että ei herääkään! Kyllä mun mielestä lapselle saa ja pitää olla rehellinen, nih.

 

[CandleLight]

No ihan vaan kerrot nyt tietenkin, että x on hyvin sairas. Jos ja kun hän kuolee, niin kerrot, että x on kuollut, hänellä oli paha sairaus, jota lääkäritkään eivät voineet parantaa ja hän kuoli. Niin ei tapahdu aina kun ihminen sairastuu, mutte nyt kävi. Sitten jokainen voi tietenkin tuonpuoleisesta puhua tai olla puhumatta oman vakaumuksensa mukaisesti.

Peesi. Lisään vielä, että ei kannata sanoa, että "x nukkui pois". Lapsi alkaa pian muuten pelkäämään nukkumista ja nukkumaan menemistä.

 

["mmm"]

Mun mielestä on hienoa sanoa, että sitä mennään taivaaseen, mutta nukkumis-termiä en käyttäisi koskaan. Koska nukkuminen ja kuoleminen on ihan eri asia, eikä nukkumaan meno ole mielestäni hyvä tapa havainnollistaa lapselle sitä mitä kuollessa tapahtuu. Se saa lapsenkin a. uskomaan kuoleman väliaikaisuuteen, koska unestahan herätään b. pahimmillaan pelkäämään nukkumista, omaa ja muiden, koska tämäkin ihminen meni nukkumaan ja siitä taivaaseen eikä tule takaisin.

piti tuohon laittaa että kävi ikiuneen..ajatus ei kulje enää näin myöhään

 

[gsfs]

Ei nyt ihan ihmisestä, mutta oli pienelle pojalle tärkeä kumminkin kun meidän hamsteri kuoli ja vielä niin ikävästi että poika 3 vuotiaana oli mennyt ottamaan kaapista suolapähkinäpussin ja kaatanut niitä vaikka kuinka paljon hamsterin häkkiin. Kerroin kuinka hamsteri sai siivet ja lensi taivaaseen ja mistä syystä. Hyvin otti asian. Monta kertaa kyllä sen jälkeen puhui suruisen näköisenä kuinka hatti sai siivet ja hatti on nyt tähti taivaalla. Luulen että paremmin tuon ikäinen osaa ottaa asian kun se vaan reilusti kertoo.

 

["nuppi"]

meillä taas on sanottu että X:lle kutsuttiin taivaaseen kun oli niin väsynyt ja kipeä ja että siellä sen on hyvä olla.

 

[myös 3-vuotiaan äiti]

Oma isäni, eli lastemme pappa kuoli tässä hiljattain. Hänenkin kuolemaansa edelsi sairastaminen ja saattohoito, jonka aikana mietin monesti miten lapselle asian selittää. Esikoisemme oli papan kuollessa vähän alle kolme. Sairauden edetessä selitimme jotenkin niin, että pappa on tosi kipeä, eikä enää parane.

Kun isäni oli kuollut, olin itse hautaustoimiston väen kanssa mukana pukemassa häntä ja laittamassa arkkuun. Kaikki lähiomaiset, myös lapsemme olivat paikalla hyvästelemässä hänet kasvoista kasvoihin. (Jo heti kuolemasta kuultuani tietysti kerroin lapselle että pappa on nyt kuollut.) Lapselle oli selvästi hyvin tärkeää nähdä rakas vainaja, ja se miten hänet sitten peitettiin, ja arkun kansi suljettiin. Tietysti lapset olivat myös hautajaisissa mukana.

Kysymyksiä on tullut kaikenlaisia. Moneen kertaan lapsi on toistellut: "Onko pappa kuollut?" "Onko se se siellä arkussa?" "Tuleeko se pappa pois sieltä arkusta kun se ei enää ole kuollut?" Koska olemme kristittyjä, olen selittänyt että papan ruumis on siellä arkussa maahan haudattuna, ja muuttuu aikanaan maaksi, mutta papan sielu on uskoakseni taivaassa Jumalan luona. Jokainen tietysti selittää nämä asiat lapselle oman vakaumuksensa mukaisesti.

 

[gengu]

mulle pienenä sanottiin vaan että x on nyt kuollut eikä siitä enää juurikaan puhuttu tai ehkä sanottiin että meni taivaan isän luokse..mut kaveri kun kuoli niin sanottiin vaan et se kuoli ja sitten sitä aihetta vaan välteltiin..

 

["muumi"]

tää nyt ei liity niinkään tuohon kysymykseen..mut meillä kuoli kesällä lapsen isopappa ja nyt on alkanut leikkiä et pehmolelut menee taivaaseen ja kyselee että milloin äiti menee taivaaseen ja mennäänkö isopapan luo taivaaseen..mä oon vaan sanonut että meidän aika oo vielä mut silti muksu jankuttaa tuosta..mitähän mun pitäsi sanoa vai unohtuuko tuo ajan kanssa..

 

[Rieputarallaa]

[QUOTE="mmm";24781896]mä sanoin meidän 2-vuotiaalle et X oli niin väsynyt että meni lepäämään..ja sit sanoin että X katselee sua pilvenreunalta taivaasta ja tuo lapsi on jannä kun se aina vilkuttaa X:lle taivaaseen jos kirkas päivä..ja jos alkaa kyselee että milloin tulee takasin niin sanon vaan että ei X enää tule takaisin kun on nukkumassa..jonkun mielestä varmaan tyhmää sanoa että meni taivaaseen mutta munkin mielestä parempi ajatella niin..[/QUOTE]

No hyi. Jos mulle olisi joku joskus sanonut noin (siis tuo nukkumisteema), niin en olisi ikinä uskaltanut mennä nukkumaan, jos sieltä ei enää pääse pois.

 

["viiraska"]

Minusta on lapselle hyväksi kertoa jo ennakkoon, että läheinen on kuolemansairas. Lapsi ei osaa tulevaa kuolemaa vielä sillä tavalla surra kuin aikuinen, mutta ehkä hänkin jotenkin valmistautuu tulevaan. Ainakin saa mahdollisuuden kysellä, mistä kuolemassa on kysymys. Itse olen halunnut omille lapsilleni olla tällaisissa asioissa tosi, enkä kaunistella enkä "suojella" lapsia salailemalla, toisaalta ei myöskään ole rehellistä olla inhorealisti.

 

[efwfw]

Kun mun lasten isä kuoli, niin kyllä mä vaan kerroin, että se on kuollut. Lapset kyselivät sitten niitä asioita, joihin halusivat tietää vastauksen ja vastasin tietojeni mukaan.
Poika etenkin oli sitä mieltä,että on ikävä isää ja haluaa isän luokse, ja hänelle sanoin, ettei ole vielä hänen aikansa, elämä on elettävä ensin.
Sen verran kyselin neuvoja psykologilta ennen kuin kerroin lapsille, että tiesin, ettei saa valehdella ja pitää olla rehellinen, lapsi kysyy vain ne kysymykset, joihin on valmis kuulemaan vastauksen - eli ei pidä selitellä mutkikkaita, vaan kertoa simppeli vastaus lapsen esittämään kysymykseen. Kysymyksiä voi tulla lisää ja jokaiseen vain selkeä ja suora vastaus.

 

[fifiia]

Vastaamalla lapsen kysymyksiin rehellisesti myös sen että en tiedä. Mielestäni lapsellekin pitää selittää asia että kuollut on kuollut ja poissa meidän elämästä (fyysisesti). Jos lasta asia kiinostaa kuollut ihminen haudataan, tuhkataan... Minusta on myös hyvä sanoa että en ole varma mitä ihmiselle (hengelle, hengellisesti) tapahtuu kuoleman jälkeen, mutta uskon että... ja kertoa asia oman vakaumuksensa mukaisesti.

 

[Sangreal]

[QUOTE="muumi";24782035]tää nyt ei liity niinkään tuohon kysymykseen..mut meillä kuoli kesällä lapsen isopappa ja nyt on alkanut leikkiä et pehmolelut menee taivaaseen ja kyselee että milloin äiti menee taivaaseen ja mennäänkö isopapan luo taivaaseen..mä oon vaan sanonut että meidän aika oo vielä mut silti muksu jankuttaa tuosta..mitähän mun pitäsi sanoa vai unohtuuko tuo ajan kanssa..[/QUOTE]

Lapsi työstää asiaa aikansa. Meillä oli vastaava tilanne joku aika sitten; selitin lapselle kuoleman kuten itse sen näen ("lopulta kaikki kohtaamme jälleen") ja puhuin avoimesti myös siihen liittyvästä ikävästä ja kaipauksesta. Olen jutellut siitä ns. normaalisti aina kun lapsi on halunnut, ettei tulisi olo että aihe on jotenkin kohtuuttoman hankala tai peräti tabu.

 

["viiru"]

kerrot niin kuin asia on. Kuolee ja sillä siisti-

 

[ä3ä]

Mä olen selittänyt kuolemasta sen, mitä tuo 3-vuotias on kysellyt. Asioista olen puhunut niiden oikeilla nimillä, en mistään nukkumisista tms. Asiaa on helpottanut, kun on nähnyt kuolleen linnun joka sitten asianmukaisesti haudattiin, se jotenkin auttoi ymmärtämään kuoleman lopullisuuden niin hyvin kuin tuon ikäinen sen voi ymmärtää. Tärkeimpänä asiana pitää minun lapseni sitä, että kuollut säilyy meidän muistoissamme aina, vaikka fyysisesti kuollut onkin, ja katselee mielellään kuolleiden läheistensä valokuvia. Meillä valitettavasti kovin monta kuolemantapausta lähipiirissä lyhyen ajan sisään...

 

["Mies"]

Siihen että miten kertoa en osaa ottaa kantaa mutta toinen asia tuli mieleen, jos kyseinen ihminen on tärkeä lapselle niin ota paljon valokuvia ja mieluusti videokameralla kuvaa vaikka ihan puhetta tai muuta sen kaltaista, lapsi tulee myöhemmin elämässä arvostamaan SUURESTI että hänellä on edes jotain muistoa tärkeestä ihmisestä jota hän ei kunnolla ehtinyt tuntea. Itse toivoisin että minulla olisi enemmän muistoja menneistä ihmisistä. Voimia!

 

[alkuperäinen]

Luin kaikki ketjun vastaukset. Monia hyviä vastauksia. Kiitos, lisääkin saa vastailla.

Lapseni kanssa on käyty hautausmaalla pari kertaa, lähinnä ohikulkumatkalla... kerran hän kysyi mitä ne kaikki kivet on siellä ja mitä varten hautausmaa on. Selitin hänelle, että sinne menee ihmiset maan alle kun ne kuolee. Ja että ihmiset ei tule enää ylös maasta, kun kerran sinne laitetaan. Kivet kertoo kuka siellä makaa arkussa. Hankala oli selittää, alkoi itkettää itseäni... mutta asia tuntui silloin olevan selvä... mutta tämän jälkeen kun on kävelty hautausmaan ohi, lapsi muistaa joka kerta sanoa "tuolla on ne kuolleet, ne laitetaan sinne maahan... milloin ne tulee pois sieltä?" eli ei selvästi kuitenkaan tajua (ei kai 3-vuotiaalta voi sitä edes olettaa) että se on pysyvää.

En ole mitenkään voinut hänelle kertoa, että tämä rakas läheinen kuolee... että on kuolemansairas. Tilanne on vähän monimutkainen. Sillä itsekin kuulin hänen sairaudestaan välikädeltä, itse tämä sairas läheinen ei ole meille sitä kertonut, haluaa kai salata asian. Enkä usko, että haluaisi lapseni tietävän siitä... En oikein voi kertoa lapselle mitään, koska tiedän hänen alkavan kysellä läheiseltä kun käydään siellä, että "miksi sinä kuolet?", "minne sinä menet?" ja "en halua että kuolet"... paljastuisi koko juttu, eihän se mikään sellainen salaisuus ole... mutta kertokoot läheinen itse meille sairaudestaan jos/kun siihen pystyy, kun aika on sopiva... hankala tilanne siis.

Lapsi ei ymmärrä kuolemaa, ei ymmärrä mitä se tarkoittaa. Luulee sen olevan väliaikaista tai jotain muuta, en tiedä mitä. Enkä tiedä miten sen hänelle konkretisoisin eli tekisin selvemmäksi... itsekin alan itkeä kun ajattelenkin asiaa, on sen verran läheinen ihminen kyseessä. Ja sitten kun tämä ikävä ja surullinen asia tapahtuu niin sitten se vasta vaikeaa onkin... miten kyyneleiltäni pystyn selittämään asian. Mies varmaan kertoo jotain tyyliin "kuolleet menee sinne pilven reunalle istumaan ja katselemaan meitä" mutta siitä se vasta kysymystulva tulee... ja haluaisin että meillä olisi yhtenäiset kertomukset ja ei mitään liian vaikeaa pienelle lapselle.

Tärkeintä olisi sitten tehdä selväksi, ettei tämä läheinen enää palaa takaisin, ei voida käydä hänen luonaan, ei voida soittaa hänelle eikä mitään... että oli sairas ja nyt on parempi olla. Mutta luulen, oman lapseni tuntien, ettei hän ymmärrä oikein mitään näistä asioista. Tulee varmasti kysymään kuolleesta vielä kymmeniä tai satoja kertoja ja itkee kun ei voidakaan enää mennä kyläilemään tai soittaa puhelimella.

Tänäänkin lapsi kysyi varmasti toista kymmentä kertaa "äiti, milloin me mennään X:n luokse?" Ja tätä kuulee monta monta monta kertaa joka päivä. Mitäs siihen sitten vastataan, kun ei voikaan enää tavata?

 

[Cecilia Algotsdotter]

Vastataan vaan ihan suoraan ja selvästi, että ei voida mennä kun hän on kuollut, poissa. Itkut pitää sitten vaan vanhempien ottaa vastaan ja lohduttaa.

 

[Rigel]

Minä olen selittänyt lapsilleni - ehkä vähän isommille kyllä - hyvin tarkkaan painottaen sitä, että ihmisen ruumis laitetaan sinne hautaan. Sillä ruumiilla ei ole kuolleelle ihmiselle enää merkitystä, eikä sillä ole meille surevillekaan merkitystä. Siksi haudataan maahan. Laitetaan kivi muistoksi eläville.

Sitten on erikseen puhuttu siitä, mihin menee ihmisen sielu, katoaako se, vai meneekö jonnekin muualle, vai jääkö tänne.

 

[alkuperäinen]

Entä miten vastataan muihin kysymyksiin, esim. "onko haudassa kylmä?" (tätä on jo kysytty hautausmaareissulla, en osannut vastata) kun pitäisi varmaan vastata totuudenmukaisesti, mutta haittaako jos sanoo että ei ole, jolloin lapsi ymmärtää asian niin, että haudassa on lämmin olla... vai pitäisikö vastata, ettei kuollut tunne lämpöä tai kylmyyttä, ei kipuakaan... vaikea paikka.