Alkuperäinen kirjoittaja Kyläpaikan kamala täti:
En ole siisteysneurootikko. Mutta en oikeasti halua, että upouuden asunnon seinät pitää vuoden kuluttua maalata uudelleen. Tai että 5000 euron sohva näyttää puolen vuoden päästä nukkavierulta.
Kuten sanottu, en minäkää läpsi käsillä seiniä tai istu sohvan käsinojalla. En saanut tehdä niin lapsenakaan. Eikä se tarkoita, ettei kotona saisi olla luova ja tehdä kaikenlaisia muita kivoja juttuja. Oikeasti, kuinka luovaa on läpsiä seinää huoneesta toiseen kävellessään?
Lapsen mielestä se voi olla hyvinkin luovaa ja se juuri on niin surullista että me aikuiset emme enää muista mitä hauskaa on vaikka piirtää kuvia auton huuruisiin ikkunoihin, tai miksi sohvalla on kiva hyppiä kun ihan hyvin voisi odottaa sitä että kolmen viikon päästä pääsee hoplopiin hyppimään. Meidän lapsille koti on koti ja he saavat rakentaa majojaan minne haluavat ja jos lapset haluavat kokea miltä tuntuu heitellä kananmunia seinään, niin me haetaan kennollinen ja valitaan maalattu seinä.
Kaikesta tuosta kotona olevasta vapaudesta huolimatta lapseni eivät hypi kylässä sohvilla tai sotke muutenkaan. Koti on koti, ja siellä on ihan eri säännöt. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kun lapsille antaa paljon vapauksia ja tekemistä kotona, niin eivätpä lapset sitten kiukuttele turhista tai valita tylsyyttä. Jokainen päivä voi olla elämys ja vanhemmat aivan liian paljon rajoittavat lapsiaan vain siksi että he eivät ymmärrä mitä hauskaa jossain lapsen tekemisessä on.
Minä en sellaista vanhempaa tunne joka ei lapsiaan mitenkään rajoittaisi, mutta toisaalta tiedän miksi yhdellä pojalle ei ole ystäviä, koska hänellä on niin pelottava äiti ettei kukaan uskalla mennä kylään :/