HEMULILLE:
nyt tosissani miettinyt että jos yrittäis olla ilman unia päivällä.Nykyään nukkuisi vaunuissa jopa 3-4 tuntia,tottakai, koska yöt on niin katkonaisia että verottaa päivälläkin.
Minusta tuntuu, että ainakin meillä yöt rauhoittuivat, kun unta rajoitettiin päivällä, mutta ei liikaa. Lapsihan tarttee kai kolmivuotiaaksi asti jonnimmoiset päiväunet, joten ei varmaan kannata jättää vielä pois. Eli minä pitäytyisin kans siinä kahen tunnin päikkärissä. Nukuttaisin huonolla säällä vaikka sisällä vaunuissa, eihän siitä ole mitään haittaa. Remmeillä vaan kiinni ja välillä liekutusta, jos herää. Ja jos nukkuu ulkona hyvin, nukuta vaan siellä. Norjassa nukutetaan päiväkodissa vielä kolmevuotiaatkin vaunuissa pihalla vuoden ympäri.
10kk asti kun nukuttamisessa meni ainakin 2 tuntia ja tosiaan heräili VÄHINTÄÄN 10 kertaa.Nyt sentään parhaita öitä on kun herää vaan 2 kertaa =) ..Täytyy tosiaan olla vähästä onnellinen.
Voisko lapsi heräillä jostakin seuraavasta syystä:
1. Peitto on ties missä -- > unipussi auttoi meillä tähän
2. On tottunut saamaan vanhemmalta tutin tai taputtelua tms. -- > Yöpalvelut pois (huutoa voi kestää pari viikkoa joka yö...) tai niiden vaihtaminen johonkin vähemmän vaivalloiseen (meillä imetys vaihtui tutin juoksutukseen, jonka voi hoitaa isi...).
3. Voisko olla allergiaa? Joillakin lapsilla se oireilee vain yöitkuina (masu pipi tai ihoa kutittaa) tai esim. hitaana kasvuna. Meillä tutkittiin maito ja keliakia, mutta ei ollut kumpaakaan.
4. Häiriintyy samassa huoneessa nukkuvista aikuisista? Meillä yöheräily väheni puoleen heti, kun tyttö siirtyi nukkumaan omaan huoneeseen, vaikka se kauhealta aluksi tuntuikin. Lisäksi emme herää pieniin, unissa tapahtuviin itkuihin, koska emme niitä edes kuule.
Iltanukutuksesta:
Onhan lapsi varmasti uninen, kun aloitatte nukutuksen? Tai eihän ole yliväsy? Meillä tyttö panee harvoin nukkumaan ilman, että itkee kovasti. Minulla kesti pitkään ennen kuin tajusin, että se ei itse asiassa aina ole merkki nukkumista vastaan taistelusta (vaikka sitäkin on ollut...) vaan yksi hänen "iltarutiineistaan". Eli kun hän huomasi, että häntä aletaan nukuttaa, hän sai aikoinaan aina hepulin. Sitten vaan pidin sylissä itkevää ja voimakkaasti rimpuilevaa lasta ja lauloin sinnikkäästi iltalaulua monet kerrat. Alussa tähän meni tunti, parin viikon päästä kaksikymmentä minuuttia, kuukauden päästä nykyinen kymmenen minuuttia.
Eli kannattaa kokeilla yhtä ja samaa konstia tyyliin kaks viikkoa putkeen, vaikka se yhtenäkään iltana toimisi. Sen jälkeen lapsi onkin voinut tottua siihen, ja se alkaa kuin taikaiskusta toimia. Mutta jos turhan usein vaihtaa nukutuskonstia, tulee nukuttamisesta temppurata, ja aina pitää keksiä uusi keino, jolla "huijaa" pienen unten maille. Meillä oli aikoinaan näin monta kuukautta.
Nämä temperamentikkaat lapset ovat aina myös älykkäitä ja hoksaavat helposti, jos heillä on jokin porsaanreikä olla nukahtamatta. Tuntuu, että niillä on jokin kuudes aisti, jolla ne hoksaavat, että ahaa, äiti harkitsee nyt, josko pitäisi vaihtaa nukutuskeinoa, taistelenpa entistä hanakammin, josko voisin sittenkin olla nukahtamatta... Maailma kun on nii-in mielenkiintoinen, ettei nukkua maltettais. Ehkä ne jossakin vaiheessa muuttuvat kyynisiksi aikuisiksi, jotka ovat jo tajunneet, ettei täällä ole mitään valvomisen arvoista
.