Miten saan avovaimoni väleihin perheeni kanssa?

[TopiasP]

Suhteeni alusta lähtien, josta on aikaa jo vuosia, avovaimoni ei ole sietänyt äitiäni. En jaksa alkaa analysoimaan syitä, koska ne ovat niin monimutkaiset. Aluksi äitini yritti korjata välejä, mutta vuosien vihanpidon jälkeen tunne muuttui molemminpuoliseksi. En pysty edes mainitsemaan äitiäni, ettei siihen tulisi negatiivista kommenttia vastaan, olisi se sitten ollut pelkkä puhelu hänen kanssaan tai vaikkapa onnittelut jonkin tapahtuman johdosta.

Olisin varmaan sietänyt asiaa sellaisenaan, mutta viimeisen vuoden kuluessa sama käytös on levinnyt siskojani kohtaan. Tuntuu, että avovaimoni ei halua olla missään tekemisissä kenenkään perheenjäseneni kanssa. Viime aikoina hän on alkanut painostamaan naimisiin menon suhteen. En todellakaan halua päätyä tilanteeseen, jossa vaimoni käyttäisi lisäksi lapsia aseena näiden välien setvimiseen.

Olen yrittänyt ratkaista asiaa useammalla tavalla. Ensin jätin kokonaan huomiotta hänen puheensa, en edes vastannut niihin. Sittemmin siirryin nollatoleranssiin ja puutuin jokaiseen haukkuun, jonka hän suustaan päästi. Olen myös yrittänyt asiasta puhumista ja välillä avovaimoni onkin luvannut yrittää. Koska kyseessä on selvästi tunnepohjainen toiminta, jota avovaimoni ei oikein itsekään pysty korjaamaan (hän ei tiedä itsekään, miksi vihaa perhettäni), kysynkin, onko täällä jollain kokemusta vastaavasta? Onko löytynyt ratkaisua? Entä avovaimoja/vaimoja, jotka ovat olleet samanlaisessa tilanteessa, mutta ratkaisseet sen?

 

[sohvis]

Ota vaimosi syliin ja täräytä nyrkkiä pöytään ja sano isoilla kirjaimilla,rakkaani,nyt mennään kyläilemään ja meneslaittaan parasta päällesi.Jos vaimosi alkaa nikottelemaan,laita pieni pala maalarin teippiä hänen huulien yli,sellanen sympooolinen parin millin kaistale,sellanen että pussaamalla irtoo.Istuta hänet etupenkille kukkapuskineen ja ohimennen toteat,nyt mennään.Eiköhän vaimosi huulet ala kääntyä posetiiviseen suuntaan.Oppivat tuntemaan toisensa ja huomaavat,kiva tavata.

 

[Tikas]

Hyvänen aika Sohvis, kerrankin olen kanssasi lähes samaa mieltä!

Ap. vaimokkeelle olisi hyvä sanoa että kosintaa ei tule ennen kuin asiat vanhempien kanssa on reilassa. Joka syyttä suuttuu se lahjatta leppyy.

 

[Tuskinpa]

Tuskin usean vuoden tuntemisen jälkeen yhtäkkiä avokki huomaa pitävänsä uusista sukulaisistaan. Kyse taitaa olla jostain suuremmasta kuin siitä että suvussa olisi jotain mistä ei voi pitää. Avovaimo on tietysti todella lapsellinen. Aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää että vaikka ei sietäisi toisen sukulaisia tippaakaan, on pakko silti tulla toimeen. Muita vaihtoehtoja ei kertakaikkiaan ole. Itse en missään nimessä ikinä sitoutuisi mieheen joka ei hyväksy perhettäni ja avovaimolle olisi tosiaan hyvä tehdä selväksi ettei kosintaa ole odotettavissa ennen kuin tilanne muuttuu. En usko että on olemassa mitään keinoa jolla ap saisi vaimokkeen pitämään sukulaisistaan, muutoksen on tapahdutta avokin pään sisällä sen jälkeen kun hän tajuaa että mikäli miehen aikoo pitää niin perhe tulee ikuisesti kuulumaan pakettiin.

 

[nimiä täällä]

Älkääs nyt unohtako sitä, että myös se mihen äiti osallistuu vihanpitoon omalla tahollaan, eli ei se avovaimo ole kokonaan syyllinen tilanteeseen. Jos äidillä ei olisi mitään avovaimoa vastaan eikä olisi mitenkään syyllinen mihinkään, eihän silloin vihoittelisi.

Jotain siellä teillä on täytynyt tapahtua, jos avovaimo on alkanut inhoamaan sinun perhettäsi. Olisi tietysti ihan mielenkiintooista kuulla että mitkä syys tähän on johtaneet. Näin kun "vaikenet" niin tottahan täällä aletaan syyttelemään vain avovaimoasi.

Minua on tässä vuosien mittaan ottanut mieheni äiti enemmän ja vähemmän päähän. Tosin enää ei ollenkaan niin paljon kun olen oppinut tuntemaan. Mieheni äidistä on selvästi kiva hoivata edelleen lapsiaan, jotka molemmat ovat jo aikuisia, mieheni kohta 30 v. Joskus mieheni äiti olisi halunnut tulla hoitamaan flunssaa sairastavaa poikaansa. Ja jos mies on nuhassa niin hän soittelee joka päivä ja kyselee vointia ja sanoo mitä lääkettä kannataa ottaa. Ja kerran hän viikkasi kaikki mieheni kaapissa olleen vaattee, ei asuttu silloin vielä yhdessä, jos oltaisiin niin varmasti tällainen ei olisi onnistunut. Ja miehen äiti on myös aika kova kyselemään mieheni raha-asioista, että riittääkö rahat ja muista nyt maksaa kaikki... Hassua kysellä rahoista, kun mitään rahapulaa ei ole. Tarkoitukseni ei näissä esimerkeissä ole mitenkään haukkua anoppiani, vaan kertoa muutama esimerkki. Oikeastaan kiukkuni hänen käytöksestään laantui kun tajusin syyn. Hän vain haluaa olla edelleen tärkeä ja tarkoittaa vaan hyvää. Hänen ei ole koskaan ollut mikään tarkoitus tunkea sekoittamaan meidän elämää tai epäillä minun kykyäni hoitaa asioita. Anopilla itsellään ei oma suhde miehen isään (pitkään jatkunut sairaus) ole toivotunlainen, joten kotoa ei sitä elämää oikein löydy. Ja kun tajusin kaiken tämän, aloin tutustumaan myös anoppiini kunnolla. Ja löysinkin oikein mukavan ja lämpimän ihmisen.

Ap vinkiksi, että ne vihanpidon syyt pitää selvittää molempien osapuolten tahoilta. Avovaimosi ei ole tähän soppaan yksin syyllinen. Kysy mikä harmittaa ja anna avokkisi vastata ihan suoraan. Älä suutu! Anna tilaa rehellisille ja hölmöiltäkin tuntuville vastauksille. Voihan olla, että taustalla on väärinkäsityksiä, jotka ovat aiheuttaneet tällaisen tilanteen. Sinun pitää myös kysyä omalta äidiltäsi, miksi hän on aloittanut vihanpidon. Hänelläkin on jokin syy.

Mutta tuolla naimisiin menolla on ihan turha alkaa kummankaan kiristämään. Jos avokkisi haluaa kanssasi naimisiin, niin ihan hyvin hän voi sopia asiat siksi aikaa, ja kun olette naimisissa aloittaa uudelleen. Paljon viisaampaa on, että selvitte asiat ennen kuin menette vihille, silloin kummallakaan ei ole mitään epäilyksiä.

Ja tuo sohviksen maalarinteippi juttu oli hyvä. Sai hyvälle tuullelle, mutta ei sitä nyrkkiä kannata pöytään takoa. Se on vähän liioittelua.

 

[ehdotus]

Ei kai avovaimosi ole pakko olla tekemisissä perheesi kanssa, jos ei synkkaa?
Ei hän kuitenkaan heidän kanssaan ole suhteessa, vaan sinun.

 

[sohvis]

Ei kai avovaimosi ole pakko olla tekemisissä perheesi kanssa, jos ei synkkaa?
Ei hän kuitenkaan heidän kanssaan ole suhteessa, vaan sinun.

Olet oikeassa.Tärkein ihminen on hän kenen kanssa haluat elämäsi viettää.Muut ovat senjälkeen.Ystävät ja sukulaiset.Olkoot mitä mieltä tahansa.Miehen oltava vaimonsa rinnalla tyynessä sekä tyrskyssä.

 

[tarkkailijavaimo ;)]

Olen samoilla linjoilla nimiä täällä-nimimerkin kanssa, että parasta olisi koettaa miettiä mistä se kaikki vihanpito alkoi ja olisiko molemmilla osapuolilla syynsä huonoon ilmapiiriin. Aina on parempi pyrkiä viileään sopuun kuin lihavaan riitaan!

Minullakin oli anoppi, josta en pitänyt samoin kuin en jaksanut sietää mieheni muutakaan sukua. En tiedä mistä se johtui/johtuu, mutta ajauduimme erimielisyyksiin sukulaisten kanssa ilman että kukaan siihen tarkoituksella edes pyrki. Alkuvuodet olivat siis myrskyisiä, mutta sitten päätin etten yritä enää tykätä saati vihata ja olin käymättä miehen sukulaisissa monenkin tekosyyn nojalla. Se auttoi, koska ehdin miettimään oman asenteeni uusiksi ja vaikkemme vieläkään pidä erityisesti toisistamme pärjäämme kyllä sen verran keskenämme että voimme tavata ja jopa olla yökylässä.

On vaikeata sanoa mikä on kenellekin paras ratkaisu, mutta jos näkee ettei tilanne liiku mihinkään suuntaan aina voi koettaa korjata omia ajatuksiaan ja minullakin tärkein motiivi oli päästä kuluttavasta vihan tunteesta pois. Kun oppi kohauttamaan olkapäitään anopin näpäytyksille ei niitä edes kuullut kunnolla ja alkoi näkemään hänet eri tavoin mm pojastaan ylihuolehtivana äitinä, jonka elämä oli lapsissa eikä hänellä ollut oikeastaan mitään omaa. Voitin anopin järkkäämällä hänen nimissään kirjakeräyksen tuttavapiirissä ja kiikutin hänelle kassitolkulla lukemista, koska anoppi ei tykännyt käyttää kirjastoa. Meillä oli sitten paljon puhumista kirjoista, joten koin sen silloin suorastaan ihmeeksi.

 

[pelko tulevaisuudesta]

Itse olen sellainen vaimo, joka vihaa miehensä perhettä. Heillä on aivan eri tausta kuin itselläni ja arvot ja asenteet sen takia myös vastakkaiset. Omasta mielestäni ja kaikkien, joilta olen mielipidettä kysynyt, mieheni perhe on todellinen kummajainen ja jäänne historiasta. Esim. tyttö on heidän mielestään tyhmempi kuin poika eikä voi millään pärjätä koulussa/työelämässä kuten mies, ja naisen kuuluu heidän mielestä elää miehen päätäntävallan alla raha-asioissa ja muutenkin.

Vihani taustalla on pelko siitä, että jos saisimme lapsia, mieheni siirtäisi omaa taustaansa lapsiini ja se hirvittää minua. Miten voisin kestää itseäni, jos oma tyttäreni joutuisi tuntemaan väheksyntää omalta isältään ja kasvaisi tyhjäpäiseksi ja epävarmaksi? Mieheni väittää, ettei ajattelisi samoin kuin omat vanhempansa, mutta hänhän on kasvanut siinä ja jossain syvällä hänessäkin on samat asenteet ja ne tulevat esille jo nytkin hänen tiedostamattaan kommenteissa ja suhtautumisessa.

Tämä oma pelko ja jopa katumus siitä, että menin naimisiin tuollaisen perheen miehen kanssa, saa minut välttämään kaikkea kanssakäymistä heidän kanssaan ja suhtautumaan heihin negatiivisesti. Reilumpaa olisi tietysti vain vihata itseään.

Uskon, että usein vihan taustalla onkin pelko jostain.

 

[Kiitos ei anopille]

Mielestäni kummankaan puoliskon ei tarvi tulla toimeen toisen suvun kanssa jos ei kertakaikkiaan synkkaa. Jos mahdollista niin tavata vaan muodollisesti silloin tällöin ja muutoin antaa kummankin hoitaa suhteet omiin sukulaisiinsa. Ei kumppania valitessa koko sukua valita. Vanhempien pitäisi myös osata irrottautua lapsistaan ja olla tunkematta nenäänsä aikuisten lastensa elämään.

 

[sohvis.]

Jostain kumman syystä olen saanut kuvan että naiset ovat ylimielisiä nenänvartta myöten katsojia.Taitaa ollakin toisinpäin.Nuoret miehet eivät tajua että heillä on kultakimpale kainalossaan.Meistä vanhoista niin nuukaa.

 

[markeirmeli]

Jos et pysty avovaimosi kanssa keskustelemaan asiallisesti hänen väleistään sukusi kanssa, on siinä jo korjaamista, myös sinun taholtasi. Sitten kysyn, oletko aivan varma, etteivät äitisi ja sisaresi ilkeile selkäsi takana vaimollesi ja sinun nähtesi ovat sulaa siirappia? Kyseinen ilmiö kun on monesti sellainen että sitä ei huomata, ennenkuin on liian myöhäistä, jos silloinkaan. Usein miehet ovat sokeita äitinsä ja sisariensakin tekemisille. Jostain se viha saa alkunsa, ja on välttämätöntä selvittää mistä. Muuten se syö teidän ihmissuhteenne rikki tavalla tai toisella. Menkää keskustelemaan terapeutin kanssa, ulkopuolinen voi antaa uudenlaisen näkökulman asiaan.

 

[sohvis]

Omat lapseni sinkkuja.Mitähän vikaa heissä on.Yksi heistä sanoi,tällaseen pahaan maailmaan hän ei halua mitään.Jospa sekin päivä koittaa että haluaakin.Minkälaisten ihmisten kanssa saa tutustua.Vaikkei kemiat sattuiskaan kohdalleen,tärkeintä että rakastavaiset haluavat olla yhdessä.Vanhemmat voivat "pakkopullan" niellä tyylikkäästi.Voivat aikanaan jopa nauttia toistensa seurasta kun oppivat paremmin tuntemaan toisensa.

 

[minulle on tapahtunut]

Jos et pysty avovaimosi kanssa keskustelemaan asiallisesti hänen väleistään sukusi kanssa, on siinä jo korjaamista, myös sinun taholtasi. Sitten kysyn, oletko aivan varma, etteivät äitisi ja sisaresi ilkeile selkäsi takana vaimollesi ja sinun nähtesi ovat sulaa siirappia? Kyseinen ilmiö kun on monesti sellainen että sitä ei huomata, ennenkuin on liian myöhäistä, jos silloinkaan. Usein miehet ovat sokeita äitinsä ja sisariensakin tekemisille. Jostain se viha saa alkunsa, ja on välttämätöntä selvittää mistä. Muuten se syö teidän ihmissuhteenne rikki tavalla tai toisella. Menkää keskustelemaan terapeutin kanssa, ulkopuolinen voi antaa uudenlaisen näkökulman asiaan.

Tuollaista todella tapahtuu: mieheni siskolla oli tapana letkautella minulle silloin kun muut eivät kuulleet...olin niin lälly/kohtelias, etten koskaan sanonut takaisin, sillä, onhan hän mieheni sisko. Mutta sitten päätin, ettei minun tarvitse kuunnella jatkuvia loukkauksia. Ne johtuivat kaiketi siitä, etten ollut sellainen nainen, jollaisen hän olisi veljelleen halunnut. Lopetin hänen luonaan vierailut. Miksi olisin mennyt? Kerroin jossain vaiheessa kotona, miksi en lähde mukaan ja se siitä. Saan kai aikuisena ihmisenä itse päättää, minne menen ja etenkin, minne en mene? Siskonsa oli vuosien varrella monet kerran jokseenkin selvästi osoittanut minulle, etten ole edes tervetullut.

 

[munattomat tympii]

Suhteeni alusta lähtien, josta on aikaa jo vuosia, avovaimoni ei ole sietänyt äitiäni. En jaksa alkaa analysoimaan syitä, koska ne ovat niin monimutkaiset. Aluksi äitini yritti korjata välejä, mutta vuosien vihanpidon jälkeen tunne muuttui molemminpuoliseksi. En pysty edes mainitsemaan äitiäni, ettei siihen tulisi negatiivista kommenttia vastaan, olisi se sitten ollut pelkkä puhelu hänen kanssaan tai vaikkapa onnittelut jonkin tapahtuman johdosta.

Olisin varmaan sietänyt asiaa sellaisenaan, mutta viimeisen vuoden kuluessa sama käytös on levinnyt siskojani kohtaan. Tuntuu, että avovaimoni ei halua olla missään tekemisissä kenenkään perheenjäseneni kanssa. Viime aikoina hän on alkanut painostamaan naimisiin menon suhteen. En todellakaan halua päätyä tilanteeseen, jossa vaimoni käyttäisi lisäksi lapsia aseena näiden välien setvimiseen.

Olen yrittänyt ratkaista asiaa useammalla tavalla. Ensin jätin kokonaan huomiotta hänen puheensa, en edes vastannut niihin. Sittemmin siirryin nollatoleranssiin ja puutuin jokaiseen haukkuun, jonka hän suustaan päästi. Olen myös yrittänyt asiasta puhumista ja välillä avovaimoni onkin luvannut yrittää. Koska kyseessä on selvästi tunnepohjainen toiminta, jota avovaimoni ei oikein itsekään pysty korjaamaan (hän ei tiedä itsekään, miksi vihaa perhettäni), kysynkin, onko täällä jollain kokemusta vastaavasta? Onko löytynyt ratkaisua? Entä avovaimoja/vaimoja, jotka ovat olleet samanlaisessa tilanteessa, mutta ratkaisseet sen?

Vaikuttaa siltä, että avokkisi on jostain syystä mustasukkainen perheellesi. Onko hänellä vanhempia tai sisaruksia? Jos on ala sinä haukkumaan heitä, tee koe miten hän suhtautuu siihen asiaan. Jos hänellä ei ole lähisukulaisia, niin hän on kateellinen sinulle vanhemmistasi ja sisaruksistasi ja pelkää jäävänsä heidän varjoon. En missään nimessä menisi naimisiin tai hankkisi lapsia sellaisen ihmisen kanssa, joka yrittää tuhota välejäni lähisukulaisiin. Voit olla aivan varma, että hyvää ei seuraa jos vihille tuon hirmun kanssa astelet. Pidä varasi, koska hän aivan varmasti tulisi myöhemmin käyttämään lapsianne aseena sinua kohtaan. Jos olet lähisukulaistesi kanssa tekemisissä, niin otan eron etkä näe lapsia. Anteeksi vain tällainen pieni kommentti, mutta täytyy sanoa, että munaton on mies joka antaa haukkua läheisiään, varsinkin jos siihen ei ole mitään syytä. Jos äitisi on piru, niin sitten ymmärrän avokkiasi, mutta jos vikaa ei ole niin sitten en. Hommaa itsellesi munat ja ole mies!

 

[Vaimoke68]

En kestä mieheni perheestä oikeastaan muita kuin hänen isäänsä ja veljeään. Perheen naisväki ärsyttää todella voimakkaasti, ja jos pitäisi antaa joku yksilöivä syy miksi näin on, en pystyisi. Eikä minua voi myöskään pakottaa heistä pitämään, koska ihmisistä joko pitää tai ei. Kemiat joko pelaa, tai ei.
Käyn kyllä joskus vieraisilla ja vietän välillä aikaa heidän kanssaan, mutta olen sanonut miehelle että kun nyt en kovinkaan hyvin perheesi kanssa viihdy, niin en ala ramppaamaan siellä joka viikonloppu ja että itse saat toki viettää heidän kanssaan niin paljon aikaa kuin haluat. Toimii meillä.

Joskus tosiaan vaan käy niin että mieheen rakastuu ja mukana tulevaan perheeseen taas ei. En oikein käsitä mikä siinä on vaikeaa. Alkuperäisen avovaimo ole kuitenkaan miehen äitiä naimassa, vaan miehen. Yrittäkää vaan jättää yhteiset perhevierailut minimiin niin eiköhän homma toimi kuten meilläkin, eli ei täydellisesti mutta menettelee.

 

[Neuvona vaan]

Onko hänellä vanhempia tai sisaruksia? Jos on ala sinä haukkumaan heitä, tee koe miten hän suhtautuu siihen asiaan.

Tämä on ehdottomasti typerintä mitä voit tehdä.

 

[munattomat tympii]

Onko hänellä vanhempia tai sisaruksia? Jos on ala sinä haukkumaan heitä, tee koe miten hän suhtautuu siihen asiaan.

Tämä on ehdottomasti typerintä mitä voit tehdä.

Ei ole, kun haukkuja saa maistaa omaa lääkettään. Silmät avautuu ja näkee sen, että ei tunnu hyvältä.

 

[Nin-a]

Onko hänellä vanhempia tai sisaruksia? Jos on ala sinä haukkumaan heitä, tee koe miten hän suhtautuu siihen asiaan.

Tämä on ehdottomasti typerintä mitä voit tehdä.

Ei ole, kun haukkuja saa maistaa omaa lääkettään. Silmät avautuu ja näkee sen, että ei tunnu hyvältä.

Todellakin huonoin ehdotus koko ketjussa. Kostamisella ei todellakaan saa toisen silmiä aukenemaan eikä siitä ole mitään hyötyä. Tuskin ongelman ydin on siinä ettei ko. avokki tiedä miltä haukkuminen tuntuu. Ainoa toimiva keino voi olla avoin keskustelu joka suuntaan, välttämättä ei sekään.

 

[inhokki**]

Miten saan avovaimoni väleihin perheeni kanssa?
Otsikkosi kertoo jo, millä puolella seisot. Et avovaimosi vierellä ja hänen tukenaan, vaan oletat saavasi HÄNET väleihin perheesi kanssa.
Oletatko samaa perheeltäsi? Odotatko asiallista käytöstä heiltä, kohteliasta ja ystävällistä myös sinun selkäsi takana?

Toisekseen, eikä se avovaimosi ole nyt sinun perheesi? Taidat olla edelleen äidin poika ja ehkäpä tekisit palveluksen avokillesi vapauttamalla hänet sinusta ja suvustasi.

 

[sohvis]

Kyllä kumppanin rinnalla oltava,sanokoot vanhemmat mitä hyvänsä.Jos on normaali ihminen,ei mikään häirikkökriminaali,silloin vanhemmat saavat mennä peilin eteen mietiskelemään.Kunnon mies on naisensa rinnalla ja kunnon nainen miehensä rinnalla.

 

[sulkakynä]

Ihan alkuun tulin juttuun mieheni suvun kanssa, mutta jossain vaiheessa huomasin, että en vain halua olla heidän kanssaan, joku siinä vain oli. Miehen äiti oli aina liian kiinni lapsissaan ja lapset halusivat miellyttää häntä. Jos äidillä oli asiaa, niin mieheltäni ruokakin jäi lautaselle, kun piti mennä auttamaan. Tälläisistä asioista se alkoi, että en halua olla hänen sukunsa kanssa. En tiedä, olinko sitten mustis ja kade, mutta tunsin jotenkin jääväni *sivuun*.

 

[naapurin tyttö]

Minulla on tuttava piirissä muutama naispuolista ystävää jotka ovat jostain syystä "päättäneet" olla sietämättä tulevia anoppejaan. Syynä voi olla vaikka jokin ärsyttävä luonteenpiirre (siis kenellä ei muka ole yhtään ärsyttävää ominaisuutta..?) Tuollaista en ymmärrä, se on minusta lapsellista käytöstä miniän osalta. Tuntuu että he pitävät anoppejaan uhkana/kilpailijana..?

Toinen asia on jos anoppi on jotenkin loukannut tai antanut avokkisi ymmärtää että HÄNTÄ ei siedetä (se on voinut tapahtua sinun tietämättäsi). Omaa kokemusta on tästä: ex-anoppini oli aina mukavan oloinen, mutta silloin tällöin antoi mun ymmärtää etten ole täysin pätevä "emäntä". Hymyillen hän lateli pikkuilkeitä kommentteja siitä miten asioden kuuluisi mennä. Ei ollut mukava mennä anoppilaan, kun siellä ei pystynyt olla oma itsensä

 

[On maailmassa monta ihmeellistä..]

Kauhean vaikea sanoa onko teillä samanlainen tilanne kuin veljelläni oli. Avoliiton aikana veljen avokki ei sietänyt veljeni sukulaisia, haukkui, parjasi, valehteli ym. veljen sukulaisista. Veljeni pikku hiljaa oli yhä vähemmän ja vähemmän sukulaisten kanssa tekemisissä, jotta liitto pysyisi kasassa ja lapsella säilyisi ehjä perhe. Me veljen sukulaiset kohdeltiin häntä hyvin (esim. isovanhemmat maksoivat hänen opintolainansa, ei lähdetty haukkumaan häntä eikä riitelemään hänen kanssaan ym.) Mikään ei tälle ihmiselle riittänyt ja kaikki mitä veljen sukulaiset tekivät tai jättivät tekemättä oli tämän ihmisen mielestään väärin.Liitto ei toiminut ja ero tuli. Nykyisin me, veljeni sukulaiset, olemme edelleen tämän veljen ex-avokin mielestä syy kaikkeen pahuuteen maailmassa. Emme ole missään tekemisissä veljen ex:n kanssa ja hän saa elää elämäänsä täysin rauhassa meiltä. Käsittämätöntä käytöstä, mutta kenties tämän ihmisen on helpompi elää näin.