T
TopiasP
Vieras
Suhteeni alusta lähtien, josta on aikaa jo vuosia, avovaimoni ei ole sietänyt äitiäni. En jaksa alkaa analysoimaan syitä, koska ne ovat niin monimutkaiset. Aluksi äitini yritti korjata välejä, mutta vuosien vihanpidon jälkeen tunne muuttui molemminpuoliseksi. En pysty edes mainitsemaan äitiäni, ettei siihen tulisi negatiivista kommenttia vastaan, olisi se sitten ollut pelkkä puhelu hänen kanssaan tai vaikkapa onnittelut jonkin tapahtuman johdosta.
Olisin varmaan sietänyt asiaa sellaisenaan, mutta viimeisen vuoden kuluessa sama käytös on levinnyt siskojani kohtaan. Tuntuu, että avovaimoni ei halua olla missään tekemisissä kenenkään perheenjäseneni kanssa. Viime aikoina hän on alkanut painostamaan naimisiin menon suhteen. En todellakaan halua päätyä tilanteeseen, jossa vaimoni käyttäisi lisäksi lapsia aseena näiden välien setvimiseen.
Olen yrittänyt ratkaista asiaa useammalla tavalla. Ensin jätin kokonaan huomiotta hänen puheensa, en edes vastannut niihin. Sittemmin siirryin nollatoleranssiin ja puutuin jokaiseen haukkuun, jonka hän suustaan päästi. Olen myös yrittänyt asiasta puhumista ja välillä avovaimoni onkin luvannut yrittää. Koska kyseessä on selvästi tunnepohjainen toiminta, jota avovaimoni ei oikein itsekään pysty korjaamaan (hän ei tiedä itsekään, miksi vihaa perhettäni), kysynkin, onko täällä jollain kokemusta vastaavasta? Onko löytynyt ratkaisua? Entä avovaimoja/vaimoja, jotka ovat olleet samanlaisessa tilanteessa, mutta ratkaisseet sen?
Olisin varmaan sietänyt asiaa sellaisenaan, mutta viimeisen vuoden kuluessa sama käytös on levinnyt siskojani kohtaan. Tuntuu, että avovaimoni ei halua olla missään tekemisissä kenenkään perheenjäseneni kanssa. Viime aikoina hän on alkanut painostamaan naimisiin menon suhteen. En todellakaan halua päätyä tilanteeseen, jossa vaimoni käyttäisi lisäksi lapsia aseena näiden välien setvimiseen.
Olen yrittänyt ratkaista asiaa useammalla tavalla. Ensin jätin kokonaan huomiotta hänen puheensa, en edes vastannut niihin. Sittemmin siirryin nollatoleranssiin ja puutuin jokaiseen haukkuun, jonka hän suustaan päästi. Olen myös yrittänyt asiasta puhumista ja välillä avovaimoni onkin luvannut yrittää. Koska kyseessä on selvästi tunnepohjainen toiminta, jota avovaimoni ei oikein itsekään pysty korjaamaan (hän ei tiedä itsekään, miksi vihaa perhettäni), kysynkin, onko täällä jollain kokemusta vastaavasta? Onko löytynyt ratkaisua? Entä avovaimoja/vaimoja, jotka ovat olleet samanlaisessa tilanteessa, mutta ratkaisseet sen?