miten saan 2v:n nukkumaan omassa sängyssään?

tähän asti ollaan nukuttu perhepedissä mutta nyt alkaa tuntua siltä että lapsi voisi nukkua omassa sängyssään.
lapsi nukkuu joskus harvoin päikkärit omassa sängyssään ja on joskus nukkunut alkuyön omassaan, loppu yö meneekin sitten meidän välissä. ja lapsi on tottunut siihen että hänet nukutetaan viereen..
miten mä saan tuon lapsen totutettua omaan sänkyynsä?

 

luokaa uudet rutiinit, jotka toistuu joka kerta, kun sänkyyn viedään. kokemuksesta tiedän, että vaatii enemmän itse nukutusta eli joku laulu, päivän tapahtumien kertaamista lapsen kanssa ja satu. ja jos kipittää sängystä pois niin hellästi talutat takaisin vuoteeseen, etkä lipsu ja ota sittenkin omaan sänkyyn, koska lapset ovat hyvin fiksuja ja oppivat pian tämän.

tsemppiä, se vaatii itseltä itsekuria, mutta lapsi tottuu lopulta omassa sängyssä nukkumiseen ja jää sinne mielellään nukkumaan!

 

Siihen tuskin mitään kovin helppoa ratkaisua on.. Selittää vaan että nyt on aika alkaa nukkua omassa sängyssä, ja kun lapsi tulee pois sieltä niin vie takasin sitkeesti ja toivottaa hyvää yötä.

Meillä poika alkoi nukkumaan omassa huoneessa "isojen" sängyssä 1v4kk vanhana. Tässä ajan mittaan on ollut kausia kun nukahtaa nätisti sänkyynsä, kausia kun ei ole millään meinannut mennä nukkumaan ja jompikumpi meistä vanhemmista on mennyt viereen nukuttamaan, kausia kun ollaan vaan sitkeesti jaksettu viedä takas sänkyyn. Ja kausia jolloin nukkuu koko yön omassa sängyssä omassa huoneessa, kausia jolloin tulee aamulla väliin, ja kuten nyt, kausia jolloin kiipeää jo keskellä yötä viereen (menee tosin takasin omaan sänkyyn jos kehottaa, välillä on mukavaa silti kun pikkuinen nukkuu välissä).
Nyt pojalla ikää siis 2 vuotta.

 

Älä ryhdy tohon, mitä edellä olevat ehdotti, eli KIINNIOTTORALLIIN. Tiedän, että noissa Nanny sarjoissa sitä suositaan. Itsellä nousee niskakarvat pystyyn, ku luen noista.

Ensin tietysti harjoitellaan sitä omaa sänkyä. Hommaa kivat pussilakanat, oma kiva tyyny jne. Ja sitten luet iltasatua tai laulat tuutulaulua. Sitten olet siinä vieressä niin kauan kunnes lapsi on ihan jo unen rajalla. Sitten lähdet pois. Tälleen harjoittelet vaikka kuukauden. En usko, että se tolla historialla jää yksin sänkyyn täysin pirteenä. Sitten kun oppii siihen kiinniottoralliin, niin sehän vasta herkkua onkin

 

ja se lapsen sänky on tietenkin aluksi teidän makuuhuoneessa.

 

[QUOTE="vieras";21973477]Älä ryhdy tohon, mitä edellä olevat ehdotti, eli KIINNIOTTORALLIIN. Tiedän, että noissa Nanny sarjoissa sitä suositaan. Itsellä nousee niskakarvat pystyyn, ku luen noista.

Ensin tietysti harjoitellaan sitä omaa sänkyä. Hommaa kivat pussilakanat, oma kiva tyyny jne. Ja sitten luet iltasatua tai laulat tuutulaulua. Sitten olet siinä vieressä niin kauan kunnes lapsi on ihan jo unen rajalla. Sitten lähdet pois. Tälleen harjoittelet vaikka kuukauden. En usko, että se tolla historialla jää yksin sänkyyn täysin pirteenä. Sitten kun oppii siihen kiinniottoralliin, niin sehän vasta herkkua onkin[/QUOTE]

Lähe nyt menee.

On meillä kokeiltu tuotakin että nukutetaan "siihen rajalle" ja sitten lähdetään pois. On kivat pussilakanat ja pupu-tyyny, ym. ja silti tulee kausia jolloin nämä eivät tehoa, ja täytyy viedä takasin sänkyyn niin monta kertaa että lopulta jää sinne.

Lapsetkin on yksilöitä ja persoonia, lapsia lukemalla pääsee pitkälle. Kyllä sen huomaa jos tuon ikäinen alkaa "pompottaa" ja silloin ei auta muu kuin johdonmukaisesti tuoda esiin että nyt nukutaan omassa sängyssä ja sillä selvä.

 

Mun veljentyttö sanoi itse 2,5-vuotiaana, että nyt menen omaan sänkyyn enkä pistä enää vaippaa. Yhdessä yössä hänestä tuli "iso" vaipaton omassa sängyssä ja omassa huoneessa nukkuja Oli aika hassua. Mut tosiaan, lapset on erilaisia. Mulla itselläni nyt alle vuoden ikäinen tyttö ja toi sama omaan sänkyyn nukuttaminen vielä edessä. Mä kun niin tykkään kun vauva nukkuu vieressä

 

Ei siinä mitään rallia tarvita kun lapsi johdonmukaisesti viedään takaisin sänkyyn jos sieltä itsekseen tulee pois. Meidän 2 lasta on siirtyneet noin vuoden ikäisenä "isojen sänkyyn" omaan huoneeseen. Molemmat ovat yhtenä iltana ja pari kertaa päikkäreillä kokeilleet sitä että tulevat pois sängystä ja saman tien on talutettu sinne takaisin, peitelty, sanottu hyvää yötä ja lähdetty pois. Seuraavana iltana ovat molemmat jo jääneet itsekseen nukahtamaan eikä kummankaan perässä ole tarvinut juoksennella. Meillä tosin tilannetta helpottanut se että kumpaakaan ei ole missään vaiheessa saanut varsinaisesti nukuttaa vaan ovat aina jääneet hereillä sänkyyn. Eivät pystyneet nukkumaan jos joku pötköttelee vieressä.

 

Lähe nyt menee.

On meillä kokeiltu tuotakin että nukutetaan "siihen rajalle" ja sitten lähdetään pois. On kivat pussilakanat ja pupu-tyyny, ym. ja silti tulee kausia jolloin nämä eivät tehoa, ja täytyy viedä takasin sänkyyn niin monta kertaa että lopulta jää sinne.

Lapsetkin on yksilöitä ja persoonia, lapsia lukemalla pääsee pitkälle. Kyllä sen huomaa jos tuon ikäinen alkaa "pompottaa" ja silloin ei auta muu kuin johdonmukaisesti tuoda esiin että nyt nukutaan omassa sängyssä ja sillä selvä.

Noh noh. Mun mielestä 2 v on niin pieni, että tollaiset kiinniottorallit on vaan ihan turhaa lapsen kiusaamista. Kyllä aikuisella voi sen verran olla aikaa, että voi lapsensa nukuttaa. Siis sä vaan kylmästi jätät sänkyyn? Mä en kyllä vois koskaan. Huoh.

 

[QUOTE="vieras";21973592]Noh noh. Mun mielestä 2 v on niin pieni, että tollaiset kiinniottorallit on vaan ihan turhaa lapsen kiusaamista. Kyllä aikuisella voi sen verran olla aikaa, että voi lapsensa nukuttaa. Siis sä vaan kylmästi jätät sänkyyn? Mä en kyllä vois koskaan. Huoh.[/QUOTE]

Aika hyvin sä luit ton mun aiemman tekstin. Huoh.

 

Aika hyvin sä luit ton mun aiemman tekstin. Huoh.

mutta siis miksi sitten niinä huonoina kausina ette jää sinne huoneeseen?

 

[QUOTE="vieras";21973625]mutta siis miksi sitten niinä huonoina kausina ette jää sinne huoneeseen?[/QUOTE]

Ei ne mitään "huonoja kausia" ole, vaan kausia jolloin lapsi tarvitsee jämäkämpää otetta. Jos et ymmärrä mistä puhun niin sinulla ei vaan ole ollut samanluonteista lasta kuin minulla. Siinä se. Kuten sanoin, lasta kun lukee ja jaksaa toimia lapsen luonteen vaatimalla tavalla, ehkä jopa vaihtaen strategioita aika ajoin, niin homma toimii.

Se kausi kun menimme viereen nukuttamaan, oli jo. Kun sen aika oli ohi, niin sen huomasi kyllä. Lapsi ei enää yrittänyt edes nukahtaa kun jompikumpi oli vieressä. Silloin oli aika siirtyä "eteenpäin".