O
opiskelija
Vieras
Kyse on jälleen työssäoppimisesta vanhainkodissa.
Tässä kun olen vapaalla 2 päivää ollut, niin olen vähän väliä miettinyt mitä puutteita omassa toiminnassa vielä on ja en ole lainkaan tyytyväinen itseeni.
Koen, että jotenkin omat muistihäiriöt vaikeuttavat työskentelyä. Että vaikka kuinka yritän painaa mieleeni mitä missäkin vaiheessa pitää tehdä, niin silti aina joku unohtuu tai teen pieniä virheitä työskentelyssäni.
Pitäisi myös oppia jotenkin enemmän aktiivisemmaksi mitä nyt olen. Usein suunnittelen ja mietin mitä seuraavaksi pitäisi tehdä, kun jotenkin koen vieläkin päivän ohjelman sekavaksi, niin äkkiä sitten joku hoitajista jo sanookin, että hei sinähän voit mennä sinne tai tänne jne jne. Tulee jotenkin itselle nolo olo, että vitsit - olisi vain pitänyt hoksata omatoimisesti mennä tiettyyn juttuun mukaan osallistumaan.
Koen myös aamu-ja iltatoimet vanhuksilla kumman sekaviksi, vaikka ihan yksinkertaisia juttuhan ne ovat - ei vaikeita. Mutta jotenkin omat muistijutut noissakin tekevät ongelmia työhön. Koen, että vieläkin tulee pieniä virheitä jatkuvasti. Niistä pitäisi päästä eroon.
En esim; aina hoksaa että kumpaan suuntaan nostolakanaa pitää tuupata, kun käännellään potilasta puolelta toiselta. Koen, että ylipäätään olen liian hidas noissa kuivitustilanteissa. Pitää muistaa myös että sänkyn pääty alas ja koko sänky ylös. Laidat pitää muistaa nostaa ylös kun työt on tehty. Pitää muistaa ottaa oikea vaippa oikeaan aikaan. Jotkut laittavat pesulaput jo vessassa valmiiksi - toiset taas vasta potilaan lähellä. Pitää muistaa ottaa likainen roskapussi roskasankosta pois kun työt on tehty ja vaihtaa uusi roskis tilalle. Kun tyhjentää pissakipon pitää vetää vessa. Kun potilaan vaippa on vaihdettu ja kuka ei ole pessyt potilasta alaosastosta, rasvaa potilaan jalat. Pitää muistaa laittaa aamulla kuulokojeet tietyille henkilöille ja ainakin iltaisin pitää muistaa pestä potilaitten tekarit. Pitää laittaa silmätippoja tietyille potilaille aamuin illoin. Likaisia vaatteita ja kroonikkovaippoja ei saa heittää lattialle, vaan laittaa kroonikko roskiin ja vaate roskiksen päälle jne jne.
Samoiten koen hitaiksi vielä ruoanjakotilanteet. En vieläkään muista (4 päivää töissä jo ollut) kaikkien potilaitten nimiä ja saatikka sitä, että ketkä syövät itse ja ketkä eivät. Sitten aikani äinöilen ja mietin, että kenelle syötettävälle veisin ruoan (johtuen siitä etten muista vielä missä huoneessa kukin potilas majailee) ja sitten pohdin, että mitä lääkkeitä annan kenellekin. Luulen, että tuo taatusti ärsyttää muita hoitajia.
Ja saatan vieläkin syöttää liian hitaasti potilaita, yleensä ruokailuhetkissä kerkeän vain 2-3 potilasta syöttämään, usein käy niinkin että joudun viemään ruokatarjottimen välineineen pikkukeittiöön, kun varsinaiset ruokakärryt on jo viety pääkeittiöön.
Alkaa jo myös hiljalleen tuleva tutkintosuunnitelmakin ahdistamaan, kun en tiedä mitä siitä edes saan irti. Ja vielä kurjempi homma on työssäoppimisjaksolle liittyvä oppimistehtävä, koen etten saa tuostakaan mitään irti.
Ylipäätään alkaa myös edessäpäin oleva näyttöviikkokin hiljalleen ahdistamaan, en ole lainkaan varma että saisin tästä jaksosta numeroksi 2:sta. Voi käydä niinkin että saan vain 1:sen mikä ei olisi kyllä yhtään kiva juttu ja vielä kun työssäoppmimisen ohjaajakin on jo valmiiksi pelotellut millainen henkilö tuleva näytön arvioija on.
Tässä kun olen vapaalla 2 päivää ollut, niin olen vähän väliä miettinyt mitä puutteita omassa toiminnassa vielä on ja en ole lainkaan tyytyväinen itseeni.
Koen, että jotenkin omat muistihäiriöt vaikeuttavat työskentelyä. Että vaikka kuinka yritän painaa mieleeni mitä missäkin vaiheessa pitää tehdä, niin silti aina joku unohtuu tai teen pieniä virheitä työskentelyssäni.
Pitäisi myös oppia jotenkin enemmän aktiivisemmaksi mitä nyt olen. Usein suunnittelen ja mietin mitä seuraavaksi pitäisi tehdä, kun jotenkin koen vieläkin päivän ohjelman sekavaksi, niin äkkiä sitten joku hoitajista jo sanookin, että hei sinähän voit mennä sinne tai tänne jne jne. Tulee jotenkin itselle nolo olo, että vitsit - olisi vain pitänyt hoksata omatoimisesti mennä tiettyyn juttuun mukaan osallistumaan.
Koen myös aamu-ja iltatoimet vanhuksilla kumman sekaviksi, vaikka ihan yksinkertaisia juttuhan ne ovat - ei vaikeita. Mutta jotenkin omat muistijutut noissakin tekevät ongelmia työhön. Koen, että vieläkin tulee pieniä virheitä jatkuvasti. Niistä pitäisi päästä eroon.
En esim; aina hoksaa että kumpaan suuntaan nostolakanaa pitää tuupata, kun käännellään potilasta puolelta toiselta. Koen, että ylipäätään olen liian hidas noissa kuivitustilanteissa. Pitää muistaa myös että sänkyn pääty alas ja koko sänky ylös. Laidat pitää muistaa nostaa ylös kun työt on tehty. Pitää muistaa ottaa oikea vaippa oikeaan aikaan. Jotkut laittavat pesulaput jo vessassa valmiiksi - toiset taas vasta potilaan lähellä. Pitää muistaa ottaa likainen roskapussi roskasankosta pois kun työt on tehty ja vaihtaa uusi roskis tilalle. Kun tyhjentää pissakipon pitää vetää vessa. Kun potilaan vaippa on vaihdettu ja kuka ei ole pessyt potilasta alaosastosta, rasvaa potilaan jalat. Pitää muistaa laittaa aamulla kuulokojeet tietyille henkilöille ja ainakin iltaisin pitää muistaa pestä potilaitten tekarit. Pitää laittaa silmätippoja tietyille potilaille aamuin illoin. Likaisia vaatteita ja kroonikkovaippoja ei saa heittää lattialle, vaan laittaa kroonikko roskiin ja vaate roskiksen päälle jne jne.
Samoiten koen hitaiksi vielä ruoanjakotilanteet. En vieläkään muista (4 päivää töissä jo ollut) kaikkien potilaitten nimiä ja saatikka sitä, että ketkä syövät itse ja ketkä eivät. Sitten aikani äinöilen ja mietin, että kenelle syötettävälle veisin ruoan (johtuen siitä etten muista vielä missä huoneessa kukin potilas majailee) ja sitten pohdin, että mitä lääkkeitä annan kenellekin. Luulen, että tuo taatusti ärsyttää muita hoitajia.
Ja saatan vieläkin syöttää liian hitaasti potilaita, yleensä ruokailuhetkissä kerkeän vain 2-3 potilasta syöttämään, usein käy niinkin että joudun viemään ruokatarjottimen välineineen pikkukeittiöön, kun varsinaiset ruokakärryt on jo viety pääkeittiöön.
Alkaa jo myös hiljalleen tuleva tutkintosuunnitelmakin ahdistamaan, kun en tiedä mitä siitä edes saan irti. Ja vielä kurjempi homma on työssäoppimisjaksolle liittyvä oppimistehtävä, koen etten saa tuostakaan mitään irti.
Ylipäätään alkaa myös edessäpäin oleva näyttöviikkokin hiljalleen ahdistamaan, en ole lainkaan varma että saisin tästä jaksosta numeroksi 2:sta. Voi käydä niinkin että saan vain 1:sen mikä ei olisi kyllä yhtään kiva juttu ja vielä kun työssäoppmimisen ohjaajakin on jo valmiiksi pelotellut millainen henkilö tuleva näytön arvioija on.
