Miten saada miehen pää kääntymään haluamaan vauva?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "2 lapsen äiti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
2

"2 lapsen äiti"

Vieras
Mietin, että minne osioon kirjoittaisi ja tuo mitäs nyt kuullosti juuri oikealle. Elikkäs olen jo vuoden ajan halunnut vauvaa ja joka päivä se on mielessä jatkuvaan. Ei tästä ajatuksesta pääse eroon millään, vaan tämä pahentuu koko ajan lisää. Mutta isoin ongelma tässä on, että mies sanoo että ei jaksa eikä halua. (ei kyllä pitäisi olla jaksamisesta kiinni, koska itse olen lasten kanssa päivät, mies silloin tällöin iltasella). No tilannehhan on mennyt nyt siihen, että se ei enää "anna" ja eikä puhu muutenkaan enää mitään. Tuntuu että kaikki konstit olen jo miettinyt. En tahtois miestäkään vaihtaa, koska haluaisin, että kaikilla lapsilla on sama isä tietenkin. Ja rakastanhan minä suunnattomasti häntä kuitenkin. Että ehdotuksia otetaan vastaan.
 
eiköhän niitä vauvoja ole maailma täynnä jo. ole iloinen niistä kahdesta mitkä sulla on jo, neki nimittäin on liikaa! älä harrasta ylikansoittamista, miehesi on viisas kun ei siitä enempää pentuja.
 
[QUOTE="terve";24728054]eiköhän niitä vauvoja ole maailma täynnä jo. ole iloinen niistä kahdesta mitkä sulla on jo, neki nimittäin on liikaa! älä harrasta ylikansoittamista, miehesi on viisas kun ei siitä enempää pentuja.[/QUOTE]

Onneksi on myös teidänlaisia, niin ei tule ylikansoittamista ja ne jotka haluaa, niin voivat tehdä, niinkuin luoja loi!
 
Ei miehen päätä voi kääntää kukaan muu kuin mies itse. Voi kuulostaa julmalta, mutta elämä pitäisi tehdä mahdollisimman onnelliseksi niistä käytettävissä olevista palikoista. Eli käytä aikasi ja rakkautesi parisuhteeseesi ja niihin lapsiin, jotka sinulla jo on. Mies kyllä kertoo, jos haluaa lisää.
 
mä en edes tossa tilanteessa haluaisi saada toisen päätä käännettyä. kakilla on omat halut ja haaveet ja niihin on kenenkään muun turha puuttua. en haluaisi lasta sellaisen kanssa jonka olen siihen joutunut "ylipuhumaan".

sinuna mä miettisin että miten saatte parisuhteen kuntoon jos mies lakannut puhumasta ja halutkin olet siltä vienyt.
 
[QUOTE="vempula";24728089]mä en edes tossa tilanteessa haluaisi saada toisen päätä käännettyä. kakilla on omat halut ja haaveet ja niihin on kenenkään muun turha puuttua. en haluaisi lasta sellaisen kanssa jonka olen siihen joutunut "ylipuhumaan".

sinuna mä miettisin että miten saatte parisuhteen kuntoon jos mies lakannut puhumasta ja halutkin olet siltä vienyt.[/QUOTE]

Mietin tuota ihan samaa juttua, että joutuu ylipuhumaan. Itse olen sen verran vanhollinen, että en haluaisi uuttakaan miestä. Mutta se on sitten erottava, että molemmat saadaan olla onnellisia omalla tavallaan
 
Meillä oli tuo sama tilanne 8 vuotta sitten. Olisin halunnut vielä kolmannen lapsen, yllätyin kun mies sanoi tiukasti ei. Samat syyt oli kun ap:n miehellä, ei jaksa enää yhtään vauva-aikaa. Ei auttanut vaikka lupasin ettei miehen tarvitse hoitaa vauvaa yhtään.

Vuoden verran yritin ylipuhua, mutta mies pysyi tiukasti kannassaan. Koska en halunnut rikkoa perhettä ja parisuhdetta uuden vauvan takia, taivuin eikä kolmatta lasta tullut. Ja nyt olen tosiaan onnellinen, että mulla on kaksi tervettä lasta ja hyvä mies.

Eihän ero olisi välttämättä auttanut mua kolmatta lasta saamaan, entä jos en olisi tavannutkaan sopivaa miestä? Enkä toisaalta halunnut lapsia useammalle miehelle. Lapsi on kuitenkin niin iso asia, että kyllä molempien vanhempien pitää olla samaa mieltä asiasta.

Luulen, että jos miehesi on tosissaan, et saa häntä ylipuhuttua. Sun pitää vaan päättää, rikotko perheesi ja yrität etsiä uuden isäehdokkaan, vai tyydytkö jo olemassaolevaan perheeseen. Mikä ei ole ollenkaan hassummin, jos on jo 2 lasta.
 
Mä olen joka kerta antanut ns.6kk mietintä ajan ja joka kerta se on tuottanut tulosta. Sinä mietintä aikana en ole asiasta kummemmin maininnut, ihan pikkusen vihjaillut vaan. Vaikka vaan kehumalla vastaan tulevia vaunuja tms.
Nyt neljättä kertaa tuumaustauko tuotti hedelmää. Ja tämä on kyllä vika kerta.
 
[QUOTE="2 lapsen äiti";24728113]Mietin tuota ihan samaa juttua, että joutuu ylipuhumaan. Itse olen sen verran vanhollinen, että en haluaisi uuttakaan miestä. Mutta se on sitten erottava, että molemmat saadaan olla onnellisia omalla tavallaan[/QUOTE]
Niin näin se vähän sitten menee. Onko mahdotonta että olisit onnellinen ilman kolmatta lasta?
 
[QUOTE="vieras";24728148]Meillä oli tuo sama tilanne 8 vuotta sitten. Olisin halunnut vielä kolmannen lapsen, yllätyin kun mies sanoi tiukasti ei. Samat syyt oli kun ap:n miehellä, ei jaksa enää yhtään vauva-aikaa. Ei auttanut vaikka lupasin ettei miehen tarvitse hoitaa vauvaa yhtään.

Vuoden verran yritin ylipuhua, mutta mies pysyi tiukasti kannassaan. Koska en halunnut rikkoa perhettä ja parisuhdetta uuden vauvan takia, taivuin eikä kolmatta lasta tullut. Ja nyt olen tosiaan onnellinen, että mulla on kaksi tervettä lasta ja hyvä mies.

Eihän ero olisi välttämättä auttanut mua kolmatta lasta saamaan, entä jos en olisi tavannutkaan sopivaa miestä? Enkä toisaalta halunnut lapsia useammalle miehelle. Lapsi on kuitenkin niin iso asia, että kyllä molempien vanhempien pitää olla samaa mieltä asiasta.

Luulen, että jos miehesi on tosissaan, et saa häntä ylipuhuttua. Sun pitää vaan päättää, rikotko perheesi ja yrität etsiä uuden isäehdokkaan, vai tyydytkö jo olemassaolevaan perheeseen. Mikä ei ole ollenkaan hassummin, jos on jo 2 lasta.[/QUOTE]

Kiitti kun jaksoit kirjoittaa. Miten tämä tuntuukin niin ahdistavalta, kun haluaisi yhden vielä. Tuntuu että tästä ei pääse yli millään
 
[QUOTE="vempula";24728162]Niin näin se vähän sitten menee. Onko mahdotonta että olisit onnellinen ilman kolmatta lasta?[/QUOTE]

Tällä hetkellä ajatus ihan kauhistuttaa, etten enää saisi haluamaani lasta. En tiedä pääseekö tästä koskaan yli. Ihan itkua pitää parkua välillä, kun ajatuskin, että oma mies ei enää halua minun kanssa tai saatikka en enää saisi koskaan.
 
[QUOTE="2 lapsen äiti";24728179]Tällä hetkellä ajatus ihan kauhistuttaa, etten enää saisi haluamaani lasta. En tiedä pääseekö tästä koskaan yli. Ihan itkua pitää parkua välillä, kun ajatuskin, että oma mies ei enää halua minun kanssa tai saatikka en enää saisi koskaan.[/QUOTE]

Mä pääsin asiasta yli. Olihan se surullista ja luopumista vauvasta piti tehdä pitkään. Mutta aika auttoi.

Toisaalta olen realisti, eihän se että olisin tullut raskaaksi olisi välttämättä vauvaa taannut. Kuopus oli kuolla synnytykseen, ja meni kauan ennenkuin varmistui että hän on ylipäänsä terve. Luulen että se vaikutti mieheni ajatuksiin. Vaikutti se muhunkin, mutta oudosti vauvakuumeella. Nyt ymmärrän, että se vauva olisi saattanut olla se viimeinen niitti suhteellemme. Meillä meni siihen aikaan huonommin.

Kuten sanottu, sun pitää päättää mikä on sulle tärkeintä. Ja toimia sitten sen mukaan. Voimia!
 
[QUOTE="2 lapsen äiti";24728179]Tällä hetkellä ajatus ihan kauhistuttaa, etten enää saisi haluamaani lasta. En tiedä pääseekö tästä koskaan yli. Ihan itkua pitää parkua välillä, kun ajatuskin, että oma mies ei enää halua minun kanssa tai saatikka en enää saisi koskaan.[/QUOTE]
Sä olet siis valmis olemaan onnettomassa liitossa sen varjolla että sä saisit "vielä sen yhden lapsen"?

En ymmärrä ihmisiä jotka maalaa elämänsä valmiiksi, kun tää kuitenkin on elämää ja se ei aina mene niin kuin suunnittelee.
 
Meillä vähän samanlainen tilanne, kaksi pientä lasta ja minä haluan palavasti vielä sen kolmannen. Mies ei halua ainakaan vielä, mutta tulevaisuudesta ei ole ihan täysin varma. Toinen raskaus meillä oli ihan vahinko, mies olisi tyytynyt yhteen lapseen, mutta oli vauvasta kyllä onnellinen hänen synnyttyään. Raskausaikaa ei osallistunut yhtä innokkaasti kuin ekalla kerralla.

En ole valmis luopumaan unelmastani,mutta jos en tulisikaan enää raskaaksi en siihen kuolisi, mutta vannon, että takuulla tulen vanhana katumaan sitä etten ole saanut sitä kolmatta lasta ainakin yrittää. En halua erota enkä halua huijata miestäni "vahinkoraskaudella". Mutta uusi vauva pyörii päässäni valehtelematta ainakin kerran tunnissa. Olen 33-vuotias, joten tässä ei ole enää kovinkaan montaa vuotta aikaa harkita ja pohtia sopivaa ajankohtaa.
 
[QUOTE="vempula";24728225]Sä olet siis valmis olemaan onnettomassa liitossa sen varjolla että sä saisit "vielä sen yhden lapsen"?
[/QUOTE]

Siis miten niin onnettomassa liitossa? Ap:han kirjoitti rakastavansa miestään suunnattomasti mutta tämän haluttomuus vielä yhden lapsen tekemiseen on saanut ap:n harkitsemaan vaihtoa.
 
[QUOTE="2 lapsen äiti";24728179]Tällä hetkellä ajatus ihan kauhistuttaa, etten enää saisi haluamaani lasta. En tiedä pääseekö tästä koskaan yli. Ihan itkua pitää parkua välillä, kun ajatuskin, että oma mies ei enää halua minun kanssa tai saatikka en enää saisi koskaan.[/QUOTE]

Uskon, että tilanne on vaikea. Mutta perheellisenä ihmisenä ja aikuisena sinun pitää ottaa huomioon kolme muutakin. Enää ei ole kyse vain siitä, mitä sinä haluat.
 
Tekisikö se kolmas lapsi sinut onnelliseksi, kun tiedät, että mies ei sitä halunnut vaan teki sen sinun halusi tähden?

Lasten teko halu pitää lähteä molemmista. Minusta on väärin, että nainen/mies voi keplotteluilla saada lapsen. Lapsia pitäisi syntyä maailmaan vasta sitten, kun molemmat osa puolet sitä haluaa. Enkä nyt tarkoita sinua, että sinä huijaisit miestäsi, vaan näin yleisesti.
 
hankkikaa koira.
sen kanssa on kyllä "vauva"aika helpompi.


Mä ymmärrän miestäs ettei jaksa enää kolmatta vauva-aikaa, onhan se rankkaa kaikine yöhuutoineen ja vaimo jolla hormonit voi tehdä kaikkea ei niin mieltäylentävää.

Meillä piti lapsiluvun olla täynnä, asia oli jo päätetty ja sterilisaatioon olin menossa, mutta luontoäiti päätti toisin ja kolmas tuli vähän silleen sivukaistalta, tilaamatta.
 
[QUOTE="vempula";24728341]mies ei enää "anna", ei puhu... meinaatko että se helpottaa kun aapee teetättää vauvan miehellänsä?[/QUOTE]

Meinaan että helpottaa, kun opettelee olemaan onnellinen siitä mitä on.
 
Meinaan että helpottaa, kun opettelee olemaan onnellinen siitä mitä on.
Niin, niin, mutta kirjoitin näin..

"Sä olet siis valmis olemaan onnettomassa liitossa sen varjolla että sä saisit "vielä sen yhden lapsen"?"

Eli siis jos aapeen haave nyt toteutuisi ja hän saisi miehensä jotenkin suostuteltua tekemään lapsen, niin epäilen suuresti että onnea ja auvoa liitto tämän jälkeen olisi.
 

Yhteistyössä