Miten rohkaista ylipainoista nuorta heräämään painonhallintaan?

[Mep]

Lähisuvussa (mieheni kummityttö) on 17 vuotias teinityttö, jolla on todella pahasti ylipainoa. Mua ei tässä kohtaa kiinnosta ulkonäköseikat vaan tytön terveys.
Äiti on syönyt itsensä myös isoksi, mutta 40-risat ihmisen osalta olkoon omalla vastuullaan miten elää....sisarukset ovat normaalipainoisia, koska liikkuvat jonkinverran, harrastavat, tapaavat ystäviä (on muuta tekemistä kuin syöminen).

Tällä tytöllä en ole koskaan nähnyt ystäviä kotona käymässä, viihtyy kuitenkin opiskelussaan eli siellä lienee kavereita kuitenkin. On prätkä käytössä eli pääsee näillä säillä itsekin kulkemaan.

Me asutaan 60km päässä, joten en voi itse pyytää häntä jumppaan kanssani joka vko. Uimahallilippuja paikalliseen halliin olemma ostaneet hänelle, mutta käy tosi harvoin seuranpuutteen vuoksi (ilmeisesti tai ei vaan kiinnosta liikkua). Perheellä on koira jota äiti lenkittää käsittääkseni.
Miten muuten vielä asiaan voisi puuttua vai voiko? Äiti on aika omalaatuinen tapaus, olen yrittänyt vihjailla että menisivät "tytön vuoksi" yhdessä jumppaan tms. mutta "kun olen itsekin niin huono liikkumaan" oli vastaus.... Että ei kiinnosta. Viettävät paljon aikaa yhdessä kuitenkin kun tyttö nyhjää kotona.

Eikä noin herkässä iässä olevalle voi sanoakaan, että halloo...missä kunnossa olet kun 40v häämöttää joskus.

Ja mitä löytyy kaapeista kotonaan. Ainakin paljon Lidlin limsoja.

 

[Mep]

up

 

["Jenni"]

No parempi ku et puutu ollenkaan,jos tuolla linjalla aiot lähteä! Vai että oikeen haluaisit pyytää tytön kanssasi jumppaamaan? Ei se tuon ikäisille kuule uppoo tollanen suoraan sanominen ja vauhkoominen. Teinien kanssa pitää olla hienotunteinen ja osata vetää oikeasta narusta. Suoralla puheella ei tehoa, tulee vaan teiniuhma päälle.

Liikkua voi muutenkin kuin jumppaamalla, ja jos alat noista limsoista vauhkoo suoraa, ni varmasti ostaa niitä tuplasti enempi.
Eli kiitos ja näkemiin. Älä tee mitään.

 

["viivi"]

Jos tytöllä ei ole mielenkiintoa liikkua niin ei sitä voi pakottaa. Jos haluaisi laihtua tekisi sen oma-alotteisesti. Liika paljo vihjailu voi nostaa esille masennusta ja syömishäiriötä. Omalla kohdalla kävi juurikin näin että suku vihjaili pienestä pyöreydestä esim yritti saada liikkumaan enemmän yms niin masennuin kun vihjailivat että pullukka laihduta. No tämä johti bulimiaan ja 15kg painoa putosi liian nopeasti. Parannuin jo 5 vuotta sitten, mutta silti on kamppailua joskus kun tekisi mieli laihduttaa samalla keinolla muutama kilo pois.

 

[Mep]

Noo, ainakin hän vaikutti innostuneelle kun kerran ehdotin, että tulisi mukaan mun zumpaan (kun välillä yöpyy meillä). Mutta mitäs se kerran puolessa vuodessa liikunta auttaa.....
Siksipä kyselenkin täällä neuvoja. Ei ole mikään angsti-tyyppi ollenkaan ainakaan päällepäin.

Joskus on käynyt mukana innolla luistelemassakin, eli tarvitsee lähinnä sparraajaa. Tää "kauko-ohjaus" vaan on hiukka hankalaa, tärkeämpää olis jotenkin istuttaa häneen oma ajatus tehdä jotakin itselleen.

 

["vieras"]

Jokainen ylipainoinen kyllä tietää olevansa läski ja tietää, että jotain pitäisi tehdä. Asiasta huomauttaminen hienovaraisestikaan ei auta, saattaa pahentaa vaa asiaa. Halu tehdä jotain itselleen pitää lähteä itsestä.
Mulle joskus teininä mun täti toi jonkun lehden, jossa oli artikkeli jostain läskileiristä. Vaikkei täti varsinaisesti mitään mun painosta sanonutkaan eikä varmasti pahaa tarkoittanut, niin tosi paha mieli tuli ja teki mieli vaan syödä lisää ja linnottautua läskeineni omaan huoneeseeni.
Vasta myöhemmin, kun oikeasti sain itse itseäni niskasta kiinni ja halusin ihan itse tosissani päästä läskeistäni eroon, onnistuin.