Miten reagoisit, jos anoppi ei suostuisi ottamaan molempia lapsia yhtä aikaa yökylään?

Kiits, Peppari Sä ymmärsit mistä oli kyse ja noin mäkin olen nyt alkanut ajatella. Sillä kyselin mielipiteitä, että otanko asian nyt puheeksi anopin kanssa. Jos ei kerta tykätä, niin ei tupata. Kyllä musta sen lastenlapsien kanssa ajan viettämisen halun pitäisi myös joskus tulla isovanhemmalta päin. Tylsäähän se on lapsellekin, kun mummo aina kieltäytyy ja ehtoja tulee joka kerta lisää. Esim. tuo nyt vain toinen lapsi kerrallaan. Ja toinen lapsi odottaa sitten vuoden sinne pääsyä..

Mun äiti on yllättänyt mut todellakin haluttomuudellaan ottaa lastani yökylään/hoitaa muuten. Tiedän, että lapsi on hänelle todella rakas ja tärkeä, mutta ilmeisesti ei vain kovin paljon jaksaisi hoitaa häntä (lapsi on kyllä hyvin paljon huomiota tarvitseva). Kerran tai kaksi vuodessa on lapsi ollut yökylässä tai muuten useamman tunni hoidossa, kertaakaan tätä ei ole tapahtunut äitini aloitteesta/pyynnöstä. Olen ollut tästä hyvin surullinen ja pettynyt, koska ole kuitenkin lapseni yksinhuoltaja (totaali) ja apu tulisi todellakin tarpeeseen. Nyt olen kuitenkin päättänyt vain hyväksyä tilanteen ja tarvittaessa kysynkin mieluummin lapsen kummeilta tai ystäviltämme apua. Niin ja äitini on vielä työelämässä.

 

Olisin ihmeissäni että haluaisi ottaa edes yhden lapsen, viittä nyt ei yleensä kukaan halua samaan aikaan ottaa.

Meillä isovanhemmat eivät myöskään ole kovin kiinnostuneita lapsen lapsistaan. Isäni näkee lapsiamme ehkä 4 kertaa vuodessa, en enää edes jaksa yrittää saada kiinnostuneemmaksi. Miehen vanhemmat käyvät ehkä kerran kahdessa kuukaudessa pari tuntia kylässä.

Ollaan oltu viimeeksi miehen kanssa kahdestaan, jossain muualla kuin kotona, kesällä 2008. Mutta mitäs tuosta, meille riittää kahden keskiseksi ajaksi se että ollaan hetki sohvalla sylikkäin kun lapset on menneet nukkumaan

Sen puoleen tuo harmittaa, koska itselläni oli hyvin lämmin suhde mummooni, oli sellainen varaäiti ja olisin niin mielelläni lapsillenikin halunnut samanlaista suhdetta isovanhempiin. Itse olen jo päättänyt että jos lapsenlapsia joskus saadaan niin en aio jäädä sellaiseksi vieraaksi mummoksi, joka synttäreillä jne. vaan käy.

 

No ei sille sitte mitään voi, jos ei suostu ottamaan.. Mun äiti on aika haluton ottaa yökylään poikia, toki ymmärrän kun on viikot töissä ja viikonloppuna tarvii tehdä kotihommat jne. ja lapset on vielä pieniä. Meidät kaikki hän kuitenkin mieluusti ottaa sinne ja pyytääkin usein käymään, päivisin kyllä sitte hoitaa ja kattoo jos apua tarviin.. Anoppi sit taas ottaa yökylään mieluusti ja kyseleeki, sillon kuin tokapoika oli just syntyny ja anopilla oli lomaa nii kysy ite oikeen et jos sais ottaa vanhemman heille leikkimään nii mä voisin levätä päivälläkin, ihanasti tehty! Mä ite kyllä haluan joskus omille lapsenlapsille olla hyvä mummi ja ottaa yökylään jne., mutta aina ei kuitenkaan jaksa jos viikot tekee raskasta työtä.

 

Meillä anoppi ottais molemmat lapset, mutta asuu monen sadan kilometrin päässä niin ei onnistu :/
Mun äiti asuu aika lähellä. mutta ei suostu ottamaan kuin esikoisen hoitoon.
Nuorempi on 1v eikä ole koskaan ollut hoidossa, paitsi sillon kun ollaan oltu anopin luona niin anoppi ollut molempien kanssa että saadaan miehen kanssa hetki vietettyä kaksin aikaa.
Anopin luona tulee käyty 2-3krt vuodessa.

 

Minä olen ollut paljon mummolla hoidossa, itseasiassa pienenä äitini mummo hoiti minua ja siskoani. Valitettavasti oma äitini ei hoitanut poikaani kertaakaan kun ehti kuolemaan kun lapsi oli vasta 7kk.

 

Sanoisitko asiasta ihmettelysi vai olisitko hiljaa? Meillä siis jo isommat koululaiset kyseessä ja olisi kiva saada yhteistä aikaa miehen kanssa ( edes joskus.. ) Kerran vuodessa on lapset olleet yökylässä ja nyt oli sanonut ettei ota molempia yhtäaikaa..

Mikä tässä on epäselvää?

Kyllä mummoillakin on oikeuksia, kunnioita niitä.

 

No mä katsoisin peiliin ja yrittäisin palauttaa taas suhteellisuudentajuni. Hetken pohdinnan jälkeen olisin onnellinen siitä, että anoppi haluaa ottaa edes yhden lapsenlapsen kerrallaan yökylään.

 

Ymmärtäisin täysin! Ainakin meidän vilkkaiden lasten kanssa on itsekin välillä helisemässä, puhumattakaan sitten vanhemmat ihmiset vahtina ja vielä paikassa, jota ei ole ensisijaisesti sisustettu lapsille. Kun haluamme yhteistä aikaa miehen kanssa, hommaamme molemmille lapsille omat hoitopaikat. Viimeksi 2v oli mummolassa ja 4v kaverinsa luona.

 

Mikä tässä on epäselvää?

Kyllä mummoillakin on oikeuksia, kunnioita niitä.

Samaa mieltä Mummo on jo omat lapset hoitanut jos ei nyt jaksa pikkulapsi elämää niin älä suutu se on mummon valinta

 

no, mua ei kiinnostais. ei ne käy nyttenkään yhdessä eikä erikseen. ei edes päivä kylässä.

 

Mun äidillä on omalta puoleltaan 7 lastenlasta ja miehensä puolelta 6 lastenlasta. Juuri pari viikkoa sitten äitini sanoi kuinka väsyttävää on kun miehen lapset aina olettavat että heille voi tuoda lapsenlapset koska vaan yökylään. Eli soittavat esim. extempore että ovat alaovella ja tulevat kahville ja sitten ehdottavat että äidilleni ja hänen miehelleen että lapset voisivat jäädä yöksi.
Ja tätä tapahtuu lähes joka viikko. Äitini sanoo aina suoraan jos ei käy, kuitenkin hän hoitaa miehen lapsenlapsia usein ja joka kesä viikon tai useamman.
Äitini sanoi että viikonloppu on heidän miehensä kanssa omaa aikaa ja hän on jo omat lapsensa kasvattanut eikä hän pidä siitä että heitä pidetään automaattisina lapsenvahtina kun lasten omat vanhemmat haluaisivat mennä kavereiden mukana lähes joka vkonloppu juhlimaan.
Ymmärrän täysin äitiäni; hän on ilman isovanhempien apua kasvattanut omat lapsensa ja nyt on hänen mahdollisuus "nauttia" elämästään.
Isovanhemmuus on vapaaehtoista auttamista eikä se ole isovanhempien velvollisuus hoitaa lapsenlapsiaan.

 

[QUOTE="Maris";23214447]Itse myös ihmettelen tätä nykysuuntausta: "isovanhemmat saavat valita, ottavatko vastuuta lastenlastensa hoidosta".

Itse aikoinani olin todella paljon isovanhemmillani "hoidossa". Tai ei se mitään hoitoa ollut. Vietin aikaani rakkaiden ihmisten kanssa, ihan viikkojakin putkeen. Myös serkkuja oli usein samaan aikaan. Parhaimmillaan meitä oli lähes 10 lasta viikonlopun yli..

Myös minä olen saanut ihanat vanhemmat/appivanhemmat, jotka haluavat tiiviisti kuulua perheyhteisöömme. Lapsemme ovat yökylässä n. kerran kahdessa kuukaudessa, joskus useamminkin. Isommat sopivat jo keskenään kyläilystä.

Ja itse todellakin aioin omien lapsenlapsieni elämässä olla vahvasti mukana. Tietysti mutkia voi tulla matkaan (sairaudet yms.) Kovin jo odotan aikaa, että itsestäni tulee isovanhempi!

Nykyisin isovanhemmat ovat todellakin itsekkäitä! Tai sitten vahemmat ovat vieraannuttaneet lapset heistä "omilla säännöillään". Ja tietysti pitkät välimatkat ovat ongelma.[/QUOTE]

En sanois että itsekkäitä, esim. omat vanhempani on vielä sen verran nuoria että ovat täysillä työelämässä vielä mukana. Silloin heillekin se vapaa-aika on silloin viikonloppuisin, jolloin sitä hoitoa yleensä tarvis... Itse oon ollu omien isovanhempien luona ihan muutaman viikon ikäisestä saakka, kesäisin meni monta viikkoa etten kotona käynykään Ja ihan samalla lailla meillä onneksi menee nytkin, isovanhemmat hakee lapsia luokseen vaikkei edes pyydetä ja he saavat nauttia toisistaan, ei siksi että me vanhemmat vinguttais aikaa kaksistaan.

 

Meidän lapset ei ole olleet anopilla yökylässä kertaakaan, eivätkä tule olemaankaan. Ei ole tosin pyytänytkään, joskus sanoi että sitten kun ovat isompia. No, esikoinen on nyt 8v mutta ei ilmeisesti vielä tarpeeksi iso...

 

Meillä miehen äiti jo niin iäkäs et hyvä kun pysyy yhdenkään perässä. Ja taas omani niin kaukana mutta jos hekin sanoisivat ottavansa vain toisen niin se ois ihan ok. Koska lapseni on sen verran vilkkahia tapauksia et parempikin niin. Onneksi meillä on tukiperhe lapsille.

 

Voivathan isovanhemmat olla todella tiiviisti osa lastenlastensa elämää ja perhettä vaikka eivät koskaan ottaisi heitä yöksi kylään!
Vanhempien pitäisi jo lapsia tehdessä ottaa myös huomioon se vaihtoehto ettei kukaan välttämättä auta heitä lasten hoidossa tai ota lapsia yöksi että vanhemmat saavat esim. sitä yhteistä omaa aikaa.
Jos isovanhemmat, kummit ym. auttavat lapsien hoidossa niin sehän on vain plussaa, muttei kenenkään muun kuin lasten omien vanhempien velvollisuus eikä sen perusteella kannattaisi muita
ruveta arvostelemaan.

 

No, minusta anoppi on outo, mutta minkäs sille voi... Minun oma äitini ei pyydä ikinä lapsenlapsiaan hoitoon, ja välit on nyt sitten muutenkin hieman ruostuneet, joten anti olla. Emme ole mitään apua kyllä odottaneetkaan, mutta olisi kiva, että jos tulee joskus jotain tärkeää, johon lapsia ei voi ottaa mukaan, niin voisi vaivaantumatta kysyä vähän apua. En laske nyt sitten henkilöä mukaan meidän apujoukkoihin enää... Sääli, koska hän oli se koko apujoukko, kun muu turvaverkko on saamattomissa ja kaukana...

 

Kieltämättä vähän vaivaa. Meillä on 4 lasta (kohta 6v, 4v, 2,5v ja 9kk), joista vanhin on ns lellikki. Poikaa haetaan milloin sattuu mummin ja papan luo. Appivanhemmat on molemmat 56v. Kahta nuorinta en sinne laittaisi hoitoon, joskaan ei anoppi edes suostuisi siihen. 4v saa olla siellä pari kertaa vuodessa yhtä aikaa isomman kanssa. 4v on siinä iässä että pahoittaa mielensä ja kyselee miksi hän ei saa mennä Onneks mulla on ihana täti joka kyselee neidin perään (varmaankin kun tietää tilanteen) ja mielellään ottaa tytön hoitoon. Nyt hiihtolomallaan pyysi tyttöä muutamaksi yöksi, lähtevät kuulema mm. uimahallireissulle ym. Vanhin taas pahottaa mielensä, kun hän ei pääse tällä kertaa sinne, ei vielä oikein ymmärrä sitä, että kun hän saa olla pari viikonloppua kuussa mummin ja papan luona, ettei se ole reilua siskoa kohtaan.

 

Mun anoppi ei ota siksi sisaruksia mielellään yhtaikaa, koska tappelevat jatkuvasti eikä mummo jaksa kuunnella sitä. Ei tosin ole mulle sanonut näin meidän lapsista, mutta niistä kahdesta muusta lapsenlapsestaan (vaikka ovat jo 13 ja 11), joten oletan sen tarkoittavan myös meidän lapsia... Ottaa kyllä joskus yhtaikaakin, jos meillä on pakottava meno, mutta en nyt yhtäkkiä muista, koska niin pakottava meno olisi ollut, että olis ollut tarvetta pyytää... Toinen lapsi menee yleensä silloin kummeilleen tai toiseen mummolaan, jos meillä on joku meno.

 

Sanoisitko asiasta ihmettelysi vai olisitko hiljaa? Meillä siis jo isommat koululaiset kyseessä ja olisi kiva saada yhteistä aikaa miehen kanssa ( edes joskus.. ) Kerran vuodessa on lapset olleet yökylässä ja nyt oli sanonut ettei ota molempia yhtäaikaa..

Täytyy kunnioittaa anopin toivomusta, ei siinä mielestäni muu auta. Hänellä varmasti joku oma syynsä tähän. Vai olisko helpompaa, jos anoppi tulisikin teille vahtimaan lapsia yhdeksi yöksi silloin kerran vuodessa ja pääsisitte jonnekin. Voiskohan sitä varovasti ehdottaa näin päin, eikä sen enempää kyselis syytä siihen, miksi ei ota omaan kotiinsa samaan aikaan molempia.

 

Niin no meillä anoppi ei oo ottanut kumpaakaan vaikka asuu melki naapurissa ja mun äiti ei ota kuin vanhemman. Good bye oma-aika, mutta niinku äitinikin mulle sanoo niin oma valinta ja siitä on "kärsittävä" (!?)

Joo, ei parhaita maailmassa mutta onpahan edes joskus kyläilemässä ja muuten.

 

Pitääpä olla kiitollinen meidän mummoloista kun näitä vastauksia lukee. Meidä mummoille ja ukille on kaikki lapset yhtä tärkeitä eikä ketään lellitä tai sorsita.

Yökyläilemään lapset pääsevät minun vanhemmille, tähän mennessä olen päästänyt vain kaksi vanhinta, nyt eka kertaa mietitään kohta 3 veen yökyläilyä. Mummo pyytää yökylään vaikka kaikki serkut (7) yhtä aikaa, hänen mielestään ne menee siinä samassa =) Mutta tosiaan itse en ole näitä pienempiä vielä päästänyt, ja muutenkaan en halua liiaksi rasittaa, vaikka mummo ja ukki itse pyytääkin. Noi isommat käy ehkä kerran 2 kk yökyläilemässä. Muutoin nähdään kerran viikkoon suurinpiirtein.

Anoppilassa lapset käy päivisin useamman kerran viikossa, mutta siellä eivät yövy, kun hän on minun vanhempia vanhempi ja talo on pieni.

 

[QUOTE="mielipide";23215405]Täytyy kunnioittaa anopin toivomusta, ei siinä mielestäni muu auta. Hänellä varmasti joku oma syynsä tähän. Vai olisko helpompaa, jos anoppi tulisikin teille vahtimaan lapsia yhdeksi yöksi silloin kerran vuodessa ja pääsisitte jonnekin. Voiskohan sitä varovasti ehdottaa näin päin, eikä sen enempää kyselis syytä siihen, miksi ei ota omaan kotiinsa samaan aikaan molempia.[/QUOTE]

Niin eri syitä kaikilla varmasti on. Mutta joskus ne syyt on semmosia, että ei oikeesti vain voi ymmärtää. Meillä oli kerran appiukon kanssa sovittu (3vkoo aikasemmin) että tyttö ja poika menevät sinne yöksi. Appi oli unohtanut kertoa anopille. No mies lähti sovittuna päivänä viemään lapsia ja soitti siinä matkalla äidilleen joka oli vielä töissä). No se siinä suivaantui kun hälle ei oltu kerrottu, "Kyllähän "Heikki" voi tulla, mutta ei "Hanna".." Anoppi tokas pojalleen, et jos Hanna jää meille, niin hän ei mene yöksi kotiin..
Mies oli puolivälissä matkaa (reilun tunnin matka), kääntyi siltä istumalta takaisin, eikä kumpikaan mennyt sinne.

 

No mitä siihen on sanomista??

Mulla ei anoppia ole, mutta esim. oma äitini ei ota kolmea lastani yhtä aikaa yökylään. Kaksi voi ottaa mutta kolmas jää aina pois enkä tosiaan voi pakottaa ottamaan vaikka joskus olisikin kiva olla kahdestaan.

 

Mun vanhemmilla on sairauksia niin paljon, etteivät jaksa kahta tai useampaa lasta yhtä aikaa. Äidilläni on ollut aivoinfarkti, mistä toipunut ok mutta jäänyt vähän hitaaksi. Yhden lapsen kanssa jaksaa touhuta ja keskittyä, kun pappa voi välillä antaa lepohetken. Mutta jos lapsia on useampi, höpötystä ja tarkkailtavaa on liikaa ja menee äiti sekaisin tai ainakin väsyy pahasti. Hän on ehdottomasti itse pyytänyt välillä lapsia kylään, en väkisin tietenkään tuputtaisi mutta itse tietää oman jaksamisensa! Lapset kuulemma myös piristävät sairaseläkeläisen päivää. Porukalla kyläilläänkin siellä monta kertaa viikossa, mutta tällöin vastuu on meillä vanhemmilla. Lapsen ikä muuten myös vaikuttaa asiaan, vajaa 3v on hänelle helpompi kuin 5 tai 8v lapset. Isommat kyselevät ja vaativat sillä tavalla enemmän, että hänen jaksamisensa loppuu nopeammin. Isälläni taas on työtä ison talon ylläpidossa, kun äidistäni ei paljon apua ole siihen.

Miehen vanhemmat taas ovat tätä 70-luvun pienet perheet -ideologian kasvatteja. Hemmottelivat omia lapsiaan ja nyt lapsenlapsiaan. Heidän mielestä meidän muutaman vuoden ikäerot lapsilla on kamalan lyhyitä, vähintään kouluikäiseksi pitäisi jokaisen saada olla perheen ainoa pieni ja hänen tarpeitaan tarkkailla 24/7.. He eivät halua useampaa kuin yhden lapsen kylään, koska eivät kuulemma ehdi keskittyä 1 lapseen sitten tarpeeksi ja lasta harmittaa kun jää paitsi huomiosta silloin kun sisarus sitä vaatii. :O Eikä siinäkään mitään, kyläilevät tuolla yksitellen ja kyseinen lapsi saa loistopäivän retkeilyineen, yhdessä leipomisineen ja ylipäätään tekevät mitä vain lapsi keksii toivoa. Kukin vuorollaan tietenkin.. Eivätkä mielellään tule meille hoitamaan vaan ottavat heille, jossa on leluja, pelejä, kaikkea mitä toivoa saattaa ja jopa sängyt lapsille vain niitä kyläilyjä varten. Meillä joutuisi olemaan meidän säännöillä ja nehän on liian tylyjä lapsikullille.

Mun mies oli joskus tuollainen, että omaa aikaa oli vain se kun lapset oli pois kotoa. Mä en edes jaksa niin ajatella, jotenkin ankea tapa käsittää oma aika. Mun ja miehen yhteinen aika alkaa klo. 20 kun lapset menee sänkyihin ja se siitä. Reissut ja muut erikseen.. En ymmärrä miten se ei olisi vapaa-aikaa, kun lapset kuitenkin pääsääntöisesti nukkuvat eivätkä siis vaadi huomiota tuosta kellonajasta eteenpäin.. Muun tekstin pointti oli se, että kukin tyylillään! Jos sun anoppia ei lapsenlapset tuon enempää kiinnosta, anna olla. Käytä aikasi muun verkoston luomiseen niin vältyt enemmältä mielipahalta ja saatat löytää oikeaa apua teidän tilanteeseen hoitokuvioiden suhteen..

 

Tottahan sekin tavallaan on kuten jollekin oli äiti vaiko anoppi sanonut että omapa on valintasi kun lapsia alat tekemään, niin tottahan se kyllä on että omapa on valinta, valitettavasti nämä nykyvanhemmat unohtaa sen kovin helposti
Se olisi niin kivaa kun voisi tehdä ne mussukat ja laittaa ne hoitoon isovanhemmilleen.