M
"marsipaani"
Vieras
Vai onkohan edes tarvetta? Ikää häneltä löytyy 20 ja jos nyt oikein muistan on käynyt lukiota 4 tai 5 vuotta (meni siis suoraa yläasteelta lukioon) eivätkä opinnot ole vieläkään siinä pisteessä, että voisi syksyllä mitään aineita kirjoittaa kun kyselin häneltä asiaa vähänaikaa sitten. Omistautuu harrastuksilleen (milloin mikäkin sattuu kiinnostumaan) niin, että koulunkäynnissä on ollut puolen vuoden taukojakin, tuolloin oli alaikäinen ja ilmeisesti opettaja/opinto ohjaaja oli yhteydessä vanhempiin. Vanhemmilleen siis väitti käyvänsä koulussa mutta ei käy. Mutta ilmeisesti ei järin aktiivisesti ole tämänkään jälkeen käynyt vaikka on luvannut. Vanhemmat pistäneet miehen siskolle ehdon, että käy joko koulua tai sitten menee töihin ja muuttaa omilleen. Vanhemmilla ei pahemmin rahaa ole (lainaavat meiltä usein eivätkä aina edes maksa takaisin) ja tytön harrastuksiin menee kohtuu paljon rahaa. Tyttö ei omien sanojensa mukaan "ehdi" tehdä mitään pikkutyötä kun harrastukset vievät kaiken ajan ja "aikoo" alkaa panostaa koulunkäyntiin että valmistuisikin joskus. Ei ole ollut kertaakaan kesätöissäkään koska kesällä haluaa lomailla kunnolla.
Minua ihmetyttää tilanne suunnattomasti ja mietin miten tyttöön saisi vähän puhtia. Tyttö on yli 10 vuotta nuorempi kuin mieheni (heillä ei ole muita sisaruksia) ja hänen vanhempansa tuntuvat suhtautuvan häneen melko ristiriitaisesti toisaalta patistavat tyttöä tekemään jotain mutta toisaalta suhtautuvat kuin pikkutyttön jolta ei vielä voi vaatia mitään. Vai onko nykyään ihan normaalia/hyväksyttävää lorvailla tekemättä mitään. Olen itse muuttanut heti yläasteen jälkeen yksin asumaan koska koulu johon halusin oli niin pitkän matkan päässä ettei mahdollisuutta käydä kotoa. Tällöin tein kaikennäköistä pikkuhommaa jolla maksoin suurimman osan menoistani vaikka vanhempani alussa vähän auttoivatkin rahallisesti. Ehkä siksikin asia mietityttää kun kuitenkin rahoitamme osittain tytön tekemisiä antamalla rahaa hänen vanhemmilleen. Mieheni on täysin kyllästynyt siskonsa käytökseen mutta heidän keskustelunsa menee aina riitelyksi ja huutamiseksi.
Minua ihmetyttää tilanne suunnattomasti ja mietin miten tyttöön saisi vähän puhtia. Tyttö on yli 10 vuotta nuorempi kuin mieheni (heillä ei ole muita sisaruksia) ja hänen vanhempansa tuntuvat suhtautuvan häneen melko ristiriitaisesti toisaalta patistavat tyttöä tekemään jotain mutta toisaalta suhtautuvat kuin pikkutyttön jolta ei vielä voi vaatia mitään. Vai onko nykyään ihan normaalia/hyväksyttävää lorvailla tekemättä mitään. Olen itse muuttanut heti yläasteen jälkeen yksin asumaan koska koulu johon halusin oli niin pitkän matkan päässä ettei mahdollisuutta käydä kotoa. Tällöin tein kaikennäköistä pikkuhommaa jolla maksoin suurimman osan menoistani vaikka vanhempani alussa vähän auttoivatkin rahallisesti. Ehkä siksikin asia mietityttää kun kuitenkin rahoitamme osittain tytön tekemisiä antamalla rahaa hänen vanhemmilleen. Mieheni on täysin kyllästynyt siskonsa käytökseen mutta heidän keskustelunsa menee aina riitelyksi ja huutamiseksi.