Miten pois suhteesta!

[vieno]

Nyt tajusin, kun selitit, että se on vaimon piha. Mitä jos olisit jättänyt laittamatta, ja sanonut vaimolle, että tilaa jostain firmasta remonttimiehen laittamaan se piha?

Ja onko teillä avioehto, vai miksi teillä on sinun talous ja hänen talous, sinun rahat ja hänen rahat? Normaalistihan parisuhteissa on olemassa vain meidän rahat. Käykö vaimo töissä?

Oliko koira jo ennen suhteeseen menoa vai hankkiko sen aikana? Jos oli ennen sitä, et oikeastaan voi valittaa, koska tietäen koiran olemassaolosta ja sen tärkeydestä vaimolle otit hänet silti. Jos hankki papin aamenen jälkeen, olisi asia tietysti pitänyt neuvotella sinun kanssasi.

 

[väsynyt]

vieno
Vaimo käy töissä, mutta millähän rahalla olisi vieraan laittajan maksanut kun rahat ei riitä muutenkaan, paitsi
tupakkaan ja koiraan? Ja kylähän se minullekin kuuluu kun
kerran siinä asustan, mutta pienestä avusta olisi ollut hyötyä.
Avioehtoa ei avoliitossa ole. Ja kun kaksi aikuista löytää toisensa, niin on hyvin normaalia, että molemmilla on asunto jossa asuu. Ja minun omaisuus on minun omaisuutta kun olen sen itse hankkinutkin. Rahani tarvitsen oman talouteni hoitoon ja viimeisen sentin varassa en elä, koska niitä yllätyksiä aina tulee.
Koira oli jo olemassa, mutta koko totuus ei ollut tajunnassa
siinä vaiheessa kun aloitettiin. Matkan varella tuli esiin, että koira on ykkönen huushollissa, minä siellä jossain. Jos silloin
olisin tiennyt tulevan, niin en tässä tilanteessa nyt olisikaan.
Ihan pimeetä touhua sen elukan kanssa ja jos se olisi pieni
ja tarhassa (on olemassa) silloin kun ollaan kotoa poissa, niin sittenkin tilanne olisi toinen. Tällä koiralla kun ei ole mitään kuria, makaa sohvilla, joihin ei ole paskasuuden takia
mitään asiaa istumaan, kuolaa ja karvaa jokaisessa mahdollisessa paikassa, hyi helvetti. Ja kun se siivoaminen
ei kiinnosta.

 

[i.l.o.n.a]

Tasan ei käy onnenlahjat. Olisin tuollaisesta miehestä enenmmän kuin onnellinen. Nykyisen kanssa muutettiin omakotitaloon 1.5v sitten. Mies väitti tykkäävänsä puuhastella ja tehdä pihatöitä. Paskan marjat, lauantaina ehkä touhuaa autotallissa ja pesee autoja, mutta pääasia on kaljanjuonti. Sunnuntaisin sitten istutaan sisällä ja katsotaan telkkaria, vaikka olisi kuinka hyvä ilma.
En minä mikään täydellinen todellakaan ole, mutta kyllä tämmöinen kyrsii. Kohta lähtee talo myyntiin ja äijä pihalle.

 

[Heh]

Ihan kuin meiltä on tarinasi. Enkä suinkaan pidä itseäni laiskana ihmisenä.

Mies on ulkoihminen, minä sisäsellainen. Koiria, joten myös kuolaa ja karvaa löytyy. En ole vimmainen siivoaja, joten hiekkaa, koirankarvojakin löytyy. Oletko ajatellut, että meillä kun koirat käyvät ainakin kolme kertaa päivässä ulkona, niin minimi kolme kertaa pitäisi imuroida? Koirien tassut tuovat hiekkaa vaikka kuinka putsaisi. Minusta elämässä on muutakin.

Mies ei osaa istua jouten. Sen hänelle suon. Mutta minun joutenistumiseni hänestä on varmaan tuskaista. Ja omasta mielestäni en istu jouten, vaan rakastan esim. lukemista. Hän ei juuri kirjoja avaa. Saatan ommella, kutoa, tutkia taidetta... Miehen vapaa-aika kuluu juuri noiden kuutioiden ja kakkosnelosten parissa.

Yksi päivä se tilanne sitten napsahti, sehän oli odotettavissa. Istuimme keittiön pöydän ääreen ja aloimme miettimään, mitä tilanteelle tehdään. Tulimme molemmat siihen lopputulokseen, ettei toista voi eikä edes kannata muuttaa. Sydämestään ei kuitenkaan ole mukana: ei mies minun lukuharrastuksessani ja minä sen enempää hänen mullankäännöissään.

Minusta ihmisen mitta ei ole hänen ""ahkeruudessaan"", koska mitä sekin sitten tarkoittaa? Kuka sen määrittelee? Nyt kun olemme saaneet asian selväksi, suhteemme on todella hyvä.

 

[Sananparsi]

""Laiska se on joka töitänsä laskee"".

Taidat olla melkoinen kotityranni kun jaksat vatvoa tekemisiä.
Eikö avokissasi ole mitään hyvää? Miksi ihmeessä sitten olet hänen kanssaan.
Etsi itsellesi uusi akka, samanlainen kuin sinä niin saatte kilpailla työnteossa ja riidellä siitä kumpi tekee enemmän.
Taitaa olla parisuhteen todella tärkeät asiat hakusessa sinulla. Ehkä avokkisi kaipaisi hellyyttä, yhdessäoloa jatkuvan tekemisen ja ratkuttamisen sijasta.

 

[Keski-ikäinen]

Jos teillä on yhteinen koti, siis koti ja maatila, jonka vaimo kokee omakseen yhtä lailla kuin sinäkin eli jos te konkreettisesti omistatte sen 50%/50%, niin sanon että vaimosi on hyvin erilainen kuin sinä, jopa laiska enkä myöskään minä jaksaisi toimettomana loikoilua katsella (kokemusta tästä on, mikä oli yhtenä syynä eroon).

Jos talo ja pihat kuuluvat sinulle ja kenties vanhemmillesi, avovaimosi kokee itsensä ymmärrettävästi ulkopuoliseksi. Viitsisitko sinäkään tehdä pihatöitä esim. naapurillesi ilmaiseksi?

 

[Keski-ikäinen taas]

Sorry, vastasin edellä todellakin puuta heinää... Luin toistamiseen kirjoituksesi ja suurimman osan saamistasi vastauksista.

Te lienette avovaaimosi kanssa vain hyvn erilaisia persoonia. Itse seurustelin jonkin aikaa (loopu aika pian) mihen kanssa, jonka piti puuhailla käsillään koko ajan jotain. Koskaan ei tiennyt, mitä maalattiin tai mikä ovi oli vaihdettu tai, mitä ulkona tapahtui.
Itse pidän puutarhatöistä (asun tälläkin hetkellä yksin omakotitalossa) ja olen valmis näkemän vaivaa sen eteen, sillä kukkien kukinta ym. ovat elämän ilo. Mutta, mutta...Olen myös lukuihminen. En voisi elää myöskään ilman kirjoja. Miehellä ei ollut kirjahyllyssä juuri mitään muuta kuin urhelupalkintojaan, minulla hyllyt loppuvat kesken kirjojen paljoudesta.
Samoin minulla on koira, itse asiassa kolme, jotka toistaseksi ovat aina menneet mieskokelaiden ohi tärkeysjärjestyksessä. Miksikö? Tietysti siksi, että kohdalleni ei ole tähän mennessä osunut yhtään miestä, joka olisi niin uskollinen ja lojaali ja viisas kuin koira...

 

[donna]

Huh huh!

Ei tuommoista kukaan jaksa!
Siis, Vaimosi Joutuu Katselemaan Itseään Korostavaa, Töitään Laskevaa Omaan Napaansa Tuijottavaa Marttyyrimiestä....

Ei se vaimo välttämättä laiskakaan ole; et sitten muista koskaan kannustaneesi häntä, jos hän on jotain alkanut tehdä? Eli mahtaako se vaimokulta osatakaan edes tehdä sinun mielestäsi yhtikäs mitään, vai pitääkö sinun olla kenties aina päällepäsmärinä joka asiassa?

Clou: Kysyppä itseltäsi olisiko tuohon ""laiskuuteen"" jokin historiallinen syy?

Toisaalta: En usko että eukkos sua kaipaamaan jää, tuo asenne kertoo katos kaiken. Et sä ole maailman ainoa ilmainen remonttireiska, jolla fiksu nainen teettää kaiken kun kerran olet valmis tekemään! Sitäpaitsi ne koirat ei valita joka asiasta....

 

[väsynyt]

Sananparsi
Toinen sananparsi sanoo ""ei tule hiiri makaavan kissan suuhun"". Ei tässä ole kyse hyvä ihminen tekemisen määrästä kilpailtu. Touhuan paljon ihan omasta vapaasta
halusta, enkä ole tekemisiin ruinannut kenenkään apua.
Mutta, jos toinen pyytää tekemään yhtä jos toista, sellaista
jonka voi tehdä itsekin ja joka kuuluu normaali-ihmisen elämään, mutta ei laiskuuttaan viitsi itse tehdä, niin varmasti
alkaa pitkässä juoksussa vituttaa. Tyrannista en tiedä, mutta normaaliin elämään kuuluu tietyt askareet, vaikka
tekisi kuin mieli maata sohvassa ja piereskellä. Joku viihtyköön paskan keskellä, mutta minä ainakin ahdistun siitä. Enkä varmasti ole ainoa, enkä siksi tyranni. Avokissa
on toki hyviäkin asioita, kuten olen jo tuonut julki, mutta
jotkut jutut ampuvat pahasti yli. Ja hellyyttä hän on saanut,
mutta en jaksa sitä tarjota enää kun en ole itse sitä kovin
saanut koko aikana. Milloin on mikäkin veruke. Koira kyllä saa sitä. Olenkin itsekseni miettinyt, mikä mahtaa olla hänen
seksuaalinen suuntautuminen. Jos se hellyyskin on yksipuolista, niin se on pahinta myrkkyä parisuhteelle.
Tämä lause oli kerran jossain lehtiartikkelissa ja voin sanoa,
että totta on.

 

[väsynyt]

donna
Nyt taisi löytyä vaimolle sielunsisko. Ettet vain blondi?
Voi siihen olla historiallinen syy;geenit. Kyllä minä sitä
vaimonkin napaa katselisin, mutta kun se makaa aina
mahallaan. Ja totta se on, ettei kukaan jaksa. Mutta
olkoon sohvassa tekemättä taloustöitä kun minä teen ne
ryskyhommat. Voihan se joskus tuolla menolla tulla päivä,
että katsotaan kuka ketäkin kaipaa.

 

[donna]

Voi sissus....

Pysy vaikka hetki pois avokkisi jaloista,
jos se yhdessä olo on sulle noin vaikeata ja muutut noin katkeraksikin vielä.

Pysy pois!

Tai niinkun nimimerkki sananparsi sanoi, etsi itelles uus akka jonka kanssa saatte tehdä ja tehdä ihan niin paljon kun huvittaa.

En muuten oo itekkään mikään laiska, mutta jos toinen alkaa snobbailla oman tekemisensä määrällä, niin vetäytyisin sohvalle itsekin!

 

[donna vastaa]

Kuules nyt väsynyt;

Minulla sattuu olemaan oma talo ja kaksi tenavaa ja mies joka ei kauheasti osallistu kotitöihin - ex ei tehnyt yhtään mitään ja jos joskus sai kohtauksen että esim siivosi hiukan, niin siitä kyllä kuultiin ja kauan!
Nykyinen tekee jos pyytää - mutta: minä laitan puskani just siihen mihin haluan ja siivoan kotini just siihen jörjestykseen kun haluan ja silloin kun lystään.
Jos mies - niinkuin miehet yleensä - katsovat oikeudekseen arvostella vieressä ja neuvoa että joku juttu pitäis tehdä jotenkin muuten - tai viisi minuuttia ennemmin tai vasta puolen tunnin päästä eikä nyt just kun itse olen sitä menossa tekemään kun sattuu olemaan sopiva hetki ----
tai jos vaikka vaimo sattuu olemaan se, jolla työkalut pysyy käsissä ja joka sen takia tekee...
Tai jos mies on sellainen että sitä pitäis vain silitellä sohvalla eikä huomiota saa laittaa muualle....

On mulla se maatalokin hoidettavana tuolla maalla, niin että et sä mitenkään ainutkertainen ole!
Töitä riittää.

Mutta mutta.
En silti valita. Otan sen löhöämisaikani myös silloin kun huvittaa, vaikka jus sillä hetkellä ehkä tarttis olla kitkemässä kasvimaata. Enkä tasan ala luetella mitä olen tehnyt ja mitä vielä pitäisi tehdä...Ymmärsitkö?

Ai niin, ja olen blondi, tosin nykyään joudun hiukan käyttämään kampaajan palveluita....

 

[väsynyt]

Keski-ikäinen
Paljolti samoja näkemyksiä meillä. Todella kyse on erilaisista
persoonista. Moni on jankuttanut minulle sanaa tyranni ja
jatkuvaa tekemistä. Kyllä minäkin luen ja olen tekemättä mitään, urheilen ym., mutta en keväällä kun ulkona on kiva olla kun luonto herää, on valoa, linnunlaulua, lämmintä, ym.
Sitten myöhemmin illalla otan esim. lehden luettavakseni tai
katselen telkkua. Mutta en ymmärrä sitä, että viiden jälkeen
illalla ollaan sohvassa peiton alla katsomassa telkkua kun
ulkona mitä hienoin keli ja kaikkien muidenkin talojen pihoilla
puuhastellaan niitä näitä jos kyseessä on omakotitalo. Kun
sitten soitan, että tulenko hakemaan rannalle saunaan, saan vastaukseksi, etten viitsi joka ilta. No, tämä tyranni
saunoo ja nauttii sitten yksin. Tuo koirajuttu oli kyllä aika
paha, mutta olkoon, en kommentoi, onhan se naisen suusta.

 

[väsynyt]

donna
No ymmärrän minä. Mutta lyhyesti vielä. kyse ei ole töiden paljoudesta vaan siitä, että vaimo ei tee kotonaan, omassa
talossaan siisteyden eteen juuri mitään. Se tässä vituttaa.
Jos se asia olisi kuten muillakin (siis olisi edes suhteellisen siistiä), niin olkoon minun puolesta sit miten päin hyvänsä.
Enkä minä tosiaan ole ainutkertainen. Tämän keskustelun
paino on mennyt vika-asiaan. Jos on tuollainen koira ja
makkarikin välillä kolmekin viikkoa imuroimatta, niin mitä
sanot siihen? Pölyt on pyyhkimättä vielä pitempään. Hänkin
siivoaa milloin haluaa, mutta harvassa on halut.

 

[donna]

Kato kun tarpeeksi kauan asuu paskan keskellä niin sitä paskan määrää ei enää huomaa.

Muuta kaikessa hiljaisuudessa vähitellen omaan kotiisi,
tai ala siivotakin, ei kai siinä muu auta.
Koirat tuskin häipyvät ennen sinua, joten ostapa synttärilahjaksi oikein hieno imuri ja ihan uusi Wiledan lattialiina + levykehysmoppi, ja pari purkkia andyä (eri tuoksuja) jos eroaminen hirvittää.
Tai - ota siivooja tekemään suursiivous, niin eukkos huomaa eron entiseen kun tulee kotiin ja ehkä sitten herää ite siivoamaan.

Jos keskustelu on mennyt väärään suuntaan, niin luepa tuo oma avauksesi ja mieti mistä mahtaa johtua!


Meillä muuten on aina silloin siistiä kun mies ei o kotona!

 

[väsynyt]

i.l.o.n.a
Kiva kuulla, että joku on samoilla linjoilla minun kanssa eikä
jankuta tyranniksi. Kyllä minäkin jouten olen, mutta sopivassa suhteessa. Kukapa meistä täydellinen on, mutta
pitäisi vakka ja kansi edes jotenkin sopia yhteen. Ei minullakaan ole mikään kilpailu tekemisen määrästä, niin kuin moni on nyt ymmärtänyt, vaan siitä mitä tekee. Ja monet askareet teen ihan omasta vapaasta halusta. Näin keväällä varsinkin haluan monesta syystä olla ulkona, mitä
sitten teenkin ja siksi en ymmärrä kun joku makaa sisällä
tv:n ääressä. Minusta koko telkku joutaisi kesäksi vaikka
varastoon. No, sateella tietysti katselen tai luen lehtiä.
Ja lähtisi avokki vaikka juttuseuraksi, sekin olisi ihan kivaa.
Mutta niin on erilaiset kuviot.....
No, jospa joskus asiat muuttuisivat, tavalla tai toisella.
PS. Minäkin kyllä juon kaljaa, pullon tai kaksi, saunan jälkeen
siellä omalla rantasaunalla, ilta-auringossa, järvelle katsellen, linnunlaulua kuunnellen hyvää kesää ja kiitos
kauniista sanoista.

 

[vieno]

Sitten on vielä tuo täysin asiaankuulumaton sandaalijuttu. Tämähän on juuri paras keino saada toinen vetäytymään tyystin kotitöistä: silloin kun osallistuu, aletaan heti urputtaa, että se tekee väärin (lue: eri tavalla kuin minun äitini tai isäni). Jos ensi töiksesi akan tullessa pihalle tuhahdat jotain sandaaleista, saat olla varma, että seuraavaan puoleen vuoteen se ei vaivaudu auttamaan.

Ja samaa kuin muut: jos noin kovasti ottaa aivoon, lähde hyvä mies.

 

[Just]

Luettuani nämä kaikki keskustelut tässä läpi, ihmettelen, miksi vielä roikut siellä ""vaimon"" luona? Jos ei teillä tosiaan mitään yhteistä ole, niin kannattaiskos ottaa asia puheeksi ja lähteä? Turha siellä on itseänsä kiduttaa ja raataa toisen kotona.

Ex-avomieheni oli niin laiska, että jos en olisi hoitanut kaikkia kotitöitä olisi meilläkin ollut kämppä imuroimatta viikkokausia (ja koira on...), pyykit pesemättä ja astiat homeessa tiskialtaassa. Aikani yritettyäni otin ja lähdin. Siinä vaiheessa kun huomaa puuhailevansa siellä kotona ihan marttyyrina ja paskalla fiiliksellä kun toinen vaan makaa, on aika katsoa peiliin ja tehdä jotain asialle. Kertaakaan en ratkaisuani ole katunut.

Mene väsynyt ja etsi itsellesi uusi nainen, joku vähän reippaampi ja luonnosta & ulkoilusta nauttiva. Ehkä sitten sinäkin alat taas nauttia elämästäsi?

Yhtä asiaa jäin miettimään.. onko vaimo aina ollut samanlainen? Jos jo alun perin oli, miten olet näin kauan jaksanut vastakohtaasi sietää? Jos taas on vasta nyt muuttunut, pitäiskös miettiä onko vaimolla kaikki kunnossa? Ettei ole vaikka masentunut?

 

[väsynyt]

Just
Perusluonne on ollut aina sama kun hänet tuntevilta olen kysellyt. Ja kerran hän on eronnutkin ja alan ymmärtää miksi.
Sitä kun rakastuu, niin järki astuu kuvaan vasta myöhemmin
ja huonot puolet alkaa näkyä myöhemmin. Työpaikkaakin
hän on joutunut vaihtamaan huonompaan ja rassaahan sekin, mutta kotityöt on silti tehtävä. Entinen työ loppui.
Huonoja päiviä sattuu kaikille, mutta jos se on jatkuvaa, niin
eihän sitä kauaa jaksa se toinen osapuoli. Tähän eloon liittyy
paljon kaikenlaista, mitä en ole tuonut esille, eikä tarvitsekaan. Moni vastaaja teilaa minut kun eivät näköjään
ymmärrä koko totuutta tai sitten ovat samanlaisia kuin
avokki, joten pitää katsoa, mitä tulevaisuus tuo. Minä en
pidä turhasta huomauttelusta, mutta asiasta pitää sanoa
ja siitä ei saa suuttua. En minäkään suutu kun joku sanoo
minulle asiasta. Maatkoon sohvassa ja talsikoon mullassa
sandaaleissa kun nämä nyt on noussut tässä foorumissa
pääasiaksi. Olkoon.

 

[Nea]

Kuulostaapa tutulta.

Ex-mieheni oli kotityönarkomaani. Hän ei koskaan osannut olla yhtään aloillaan, vaan jatkuvasti täytyi olla tekemässä jotain: remonttia, autotallia, pihatöitä, halkoja (nice-to-have takkaan)... Sanalla sanoen ihan mitä tahansa, mitä katsotaan vanhan kansan silmissä työksi. Kun tekemistä ei enää ollut, sitä keksittiin.

Kaiken tuon työmäärän jälkeen hänen lempiharrastuksensa oli nukkuminen. Päivätöistä tullessaan nukkumaan sohvalle, herätys ja siirtyminen sänkyyn. Näin toimittiin viikolla. Viikonloppuna aikaisin aamusta keksittyihin pihatöihin.

Mies odotti minun hoitavan sisätyöt, kun hän häsläsi harrastuksensa parissa. Ok, olen laiska perusluonteeltani, enkä ole kiinnostunut tarttumaan kertaa viikossa useammin imuriin. Enkä tee joka päivä ""oikeaa"" ruokaa, kun ilmankin pärjää. Koirakin oli, miehen aloitteesta hankittu -ja minun hoitamani. Ulkotöistä en piittaa: inhoan kylmää, enkä koe minkäänlaista nautintoa mullan parissa. Pölyt vedin kerran kuussa, sillä se riittää.

No... tämä avopuoliskoni oli niin hurahtanut ""miesten töihin"", että ensimmäisenä yhteisenä kesänä yhdessä remontoitiin ostettu koti. Ihan ok, totta kai näin tehtiin. Toisena kesänä piti saada 80 neliön autotalli. Ok, sekin tehtiin. Sinä aikana minun vastuullani oli kaikki kotityöt ja talkooväen muonittaminen. Kun väsää ja hankkii ruokaa kymmenellekin ihmiselle, siihen menee aikaa. Sitten hän vähän väliä oli kinuamassa tekemään jotain töitä rakennuksella, vaikka kädet oli täynnä sisätöitäkin.

Tuo vielä menetteli. Mutta... Yhtenä yönä olin tullut vuorokauden matkustuksen jälkeen (ilman unta), kolmen aikaan työmatkalta jet lagista kärsivänä. Herra herätteli minut jo ennen kahdeksaa työntäen vasaraa kouraan. Siinä vaiheesssa kilahdin...

Tässä vaiheessa vielä ajattelin, että olkoon. Vaikka tässä kolme vuotta onkin mennyt ilman lomaa, saisihan seuraavana kesänä kerrankin oikesti levätä kesälomallaan. Mieshän toki oli rentoutunut, kun pääsi täysin rinnoin toteuttamaan OMIA harrastuksiaan - siis rakentamista.

Piakkoin mies puheli, että SEURAAVANA kesänä laitetaan sitten uusi grillikatos... Entisessäkään ei ollut mitään vikaa -sitä ei vain käytetty. Entistä ei voinut tietenkään siirtää uudelle, paremmalle paikalle. Ei kelvannut ajatus. Hän halusi taas täyttää lomansa harrastuksellaan. Tämä tietysti tarkoittaisi minulle kotityövastuuta. Sehän ei sovi. Minä en todellakaan ryhtyisi hänelle huushollerskaksi passaamaan hänen harrastusintoiluaan. Sitä paitsi olisin itsekin taas joutunut rakentamaan. Sitä tein edellisinä kesinäkin. Täyttä työtä kaikki valveillaoloaika.

Mies kehtasi vielä syyllistää minua, etten tee mitään. Hän tekee kaiken. Juuri niin. Minähän en maalannut taloa hänen autotalliprojektinsa aikana, enkä muonittanut talkooväkeä, en pessyt hänen pyykkejänsä, en huolehtinut koirasta, en... Miten hän kuvitteli kaiken muun hoituvan? Herra ei edes käynyt kertaakaan kaupassa koko aikana. Edellä mainuttuja hän ei laskenut työksi. Työtä hänen pääkopassaan oli ilmeisesti vain sellainen työ, jonka
a) hän itse näki tehtävän
b) työstä syntyy jokin rakennelma tai vastaava

Kesän jälkeen oli aika tasata kulungit. Hän melkein tulistui, kun osoitin hänelle hankkimani materiaalien ja ruokatarpeiden kustannukset. Hän vihastui, että hänen kuuluu maksaa ruoasta. Hänen hankkimistaan tarvikkeista oli minun luonnollista maksaa puolet - vaikka kaikki työkalut jäivätkin hänen hyödyksensä. Mitäpä minä niillä olisin tehnyt.

Minun harrastuksiini hän ei halunnut osallistua. Kun kysyin, milloin lähtisimme yhteiselle lomamatkalle, vastaus oli ""ehkä eläkkeellä"". Kun se matkustaminen on niin kallistakin... Tiesin, että se mies ei poistuisi Suomesta koskaan sen ainokaisen Kreetan turistirysäreissunsa lisäksi.

Ap, sinä olet työnarkomaani. Tyttöystäväsi ei. Ette tule koskaan sopimaan yhteen, ellet yksinkertaisesti hyväksy erilaisuuttanne. sinun mielestäsi teidän ""yhteinen tekeminen"" olisi ulkotöitä. Vaimokkeesi ei nauti sellaisesta, vaan kokee sen työksi. Miksi sinä et osallistuisi vaimokkeesi tekemiseen: koiraan tai makaamaan hänen kanssaan sylikkäin televisiota katsellessa. Aivan. Sinua ei kiinnosta. Miksi siis vaimokettasi pitäisi kiinnostaa sinun harrastuksesi?

Luontoihminen voi tarkoittaa monta asiaa. Uskon, että kumppanisi haluaa asua luonnon keskellä, mutta hän ei suinkaan halua työskennellä siellä. Sinä taas ymmärrät luontoihmiseksi sellaisen, joka huhkii kuin partiopoika ja maatyöläinen.

Mieti hetki. Onko todellakin niin, että vaimokkeesi ""ei tee mitään"" vai etkö sinä vain huomioi hänen tekemisiään?

Meille tuli ero. Olimme molemmat hyvin helpottuneita.

 

[Nea]

""Työtä hänen pääkopassaan oli ilmeisesti vain sellainen työ, jonka
a) hän itse näki tehtävän
b) työstä syntyy jokin rakennelma tai vastaava""

Ai niin, lisätäkseni tuohon. Autotallin rakentamisen aikana huolehdin ok-talon täydellisestä uudelleen maalauksesta ja kokonaan autotallin maalauksesta (ja paklauksesta) ja villoituksista. Molemmat piti tietysti maalata kahteen kertaan... Autotallin laudoitus ensin maalattu yksitelleen yltympäri kokonaan ja toiseen kertaan, kun laudat olivat seinässä paikoillaan. Totta kai tuollaiseen kuluu aikaa viikkotolkulla.

 

[donna]

Väsynyt,

Ole kiltti äläkä tulkitse meitä yksistään teilaajaksi, jotka uskaltavat olla kanssasi eri mieltä.
Voipi nimittäin tosissaan olla niin, että vaimokkeesi tarvitsisi ymmärtämystä.

Tiedätkö miten burnout tai masennus ilmenee?
Sitä on helppoa syyttää toista saamattomaksi tai laiskaksi tai perusluonteeltaan hankalaksi;
siinä vaiheessa kun tosissaan riepoo,
tulee kuvaan tuo ""aina se on sellainen ollut"".

Jos vaimo on joutunut vaihtamaan ns huonompaan työpaikkaan (kenen mielestä?), olisiko syy siellä että paikka on niin ahdistava että se imee kaikki mehut pois?

Kyllä minä itsekin muistan sen, kun joskus vuosia sitten en huomannut kevään tuloa ollenkaan, en huomannut kun koivut puhkesivat lehteen saati muuta. Elikkä kävin tosilähellä bönäriä. Ja usko tai älä mutta siihen auttoikin sitten tosissaan se kun silloinen 10 vuoden mittainen aviomies alkoi vain keljuilla ja valitti koko ajan ja ihan joka asiasta. Varsinkin kun en jaksanut siivota hänen jälkiään koko ajan.

Niin että jos joku tuommoinen asia mättää, kehottaisin kaikella kunnioituksella miettimään, kannattaisko vaimon ottaa töistä breikki tai vaihtaa sitä työpaikkaa. Tai onko olemassa kenties jokin muu syy, mikä on alkanut vaikuttaa ns depressiivisesti - siis joku vanha juttu.

""Perusluonne on ollut aina sama kun hänet tuntevilta olen kysellyt. Ja kerran hän on eronnutkin ja alan ymmärtää miksi.
Sitä kun rakastuu, niin järki astuu kuvaan vasta myöhemmin
ja huonot puolet alkaa näkyä myöhemmin. Työpaikkaakin
hän on joutunut vaihtamaan huonompaan ja rassaahan sekin, mutta kotityöt on silti tehtävä""

Anteeks nyt mutta tuo on aika ilkeätä tekstiä,
eikä tuommoinen ainakaan auta.
Se pieni valittaja näkyy kyllä asuvan sinussakin,
eli mihin lienette aikoinaan toisissanne rakastuneet )

Läheltä joskus seuranneena, joskus voi oikeasti mennä henkisesti niin puhki, että ei jaksa tehdä yhtään mitään. Ja silloin ihminen tarvitsee apua

 

[Juno]

Minäkin ehdottaisin tavaroiden pakkaamista ja siirtymistä omaan asuntoon..toista et voi muuttaa, valitettavasti.

Minun katsomukseni mukaan ihmisen koti kertoo paljon ihmisestä itsestään ja hänen henkisestä hyvinvoinnista. Lisäksi se vaikuttaa tietysti myös niin päin että kun koti on kaaos, se ei vaikuta ainakaan positiivisesti.

Minusta kirjoituksesi kuulostaa siltä, että olet jonkinsortin murtumispisteessä.
Läheisyys ei saa olla ainoa syy suhteeseen. Molemminpuolinen kunnioitus on myös tärkeä tekijä muiden ohella..

 

[väsynyt]

Nea
Näkemys tuokin ja sinun mielipide. Ei meillä asiat ihan noin ole kuten sinulla, kärjistele rauhassa.

 

[Heh]

Loistava kirjoitus, Nea.

En tiedä, mitä ap ajatteli kirjoittaessaan tänne. Saada sympatiaa huonoon egoon ihan yleisesti? Keskustelun avaus ainakin kertoisi tuosta. Ellien sivuilla naiset kymmenittäin ihastelisivat ahkeraa miestä?

Vai. Että häntä ihan oikeasti ärsyttää ""laiska"" vaimokkeensa? Omaa osuuttaan ongelmaan hän ei ainakaan ole missään kommentissaan tuonut esiin. Keskusteluyrityksiä? Yrityksiä tavoittaa vaimokkeensa, katsella asiaa hänen kannaltaan? Tavalla, jolla ap tuo tämän ongelman tänne olisi helppo tehdä pikadiagnoosi: ap on työnarkomaani. Itse voit miettiä asiaa lukemalla esim. Tommy Hellstenin ""Virtahepo olohuoneessa"". Sen virtahevon kun ei aina tarvitse olla alkoholisti, pahoinpitelijä tai muukaan yleisten normien mukaan hyväksytty hyväksikäyttäjä. Jos ei ole haluakaan tavoittaa, keksiä kompromissia, tulla puoleen väliin - onko koko ongelmaa? Luulen että vaimokekin voisi huokaista syvään ja hartaasti, kun saisi loppuelämänsä lomaa luvan kanssa.

Ja yksi kiehtova ajatus tuli vielä mieleen, kun luen näitä ap:n kommentteja tilanteestaan:
onko ongelman juuret kuitenkin siinä, että ap olisi mustasukkainen vaimokkeen koiralle? Koira tuntuu ap:n mielestä saavan kovasti huomiota, hänelle ei jää mitään. Pikku vinkki: kiinnostuppa siitä koirasta, ota viereen (tosin siinä on niitä karvoja ja kuolaa), rapsuttele, tarjoa joskus sapuskaa ja kun ulkoilmaihminen olet, tarjoudu joskus käyttämään lenkillä. Tepsii varmemmin kuin penisiliini kuppaan! Kunnon eläinrakas ihminen ei voi olla heräilemättä ""siinäpä mukava tyyppi"".

Jos koira, vaimoke, vaimokkeen tavat ahdistaa ja uskon sinun myös maininneen asiasta avokille, et voi odottaa että hänkään kirmaisisi Monttusaappaat vinkuen multakuormasi kimppuun.