Miten pitäis suhtautua? (lasten kasvamiseen)

[Sarmiina]

Mun pojat on nyt molemmat koulussa, ja koulun jälkeen menevät jo omilla menoillaan. Usein ovat kavereilla tai kavereiden kanssa ulkona, kyllähän niitä kotonakin näkyy. Mut nyt kun mulla alkais olee "vapaampaa", niin mulla on ihan tyhjä olo :ashamed: Mulla ei ole ketään, ketä sais hoivata ja vähän passata, miestä ei lasketa mukaan. Pojat tekee ite aamupalansa yms. Ja vauvaakaan ei oo tuloillaan.. Pitäiskö mun nyt sit nauttia tästä lasten kasvamisesta, kun tuntuu siltä, et alkaa olee ihan tarpeeton? Oonko mä ainoo, joka ajattelee näin? Jos siis joku sai selvää mun ajatuksista

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Hanki vuohi. Siinä on työtä, tuskaa ja kasvattamista.

 

[Gariana]

ethän sä tarpeeton ole, mutta mä odotan itse tuota aikaa mitä sinulla on, tosin kun se aika itsellekkin tulee niin varmaan koen samalla lailla kuin sinä.
Tuo on vain väistämätön juttu, joten ala nauttimaan, keksi jokin uusi harrastus. Kyllä ne sun lapsesi vielä sinua tarvitsevat

 

[Sarmiina]

Hanki vuohi. Siinä on työtä, tuskaa ja kasvattamista.

Tää olikin ihana vinkki

 

[olet tärkee edelleen]

Minusta oli niin vapaata hengittää kun kerran huomasin ajavani yksin kaupungille pyörällä, kuopus oli jäänyt kotiin.
Nyt 13v, soitti koulun jälkeen että käy kaverilla.
Tuossa tulivat ja lähtivät kaupungille katselee jotain.
Matkaa kouluun melkein viisi ja nyt lähtivät saman taas polkemaan, hyvähän se vain.
Onneksi on tuo kissanpentu paijattavana.
Mutta kyllä ne isommatkin äitiä tarvitsee vaikka äidillä jo enemmän omaa-aikaa.
Omanikin pian pirauttaa jos en ole kotona kun reissuiltaan tulee "missä oot".

 

[Äiree]

Mun pojat on nyt molemmat koulussa, ja koulun jälkeen menevät jo omilla menoillaan. Usein ovat kavereilla tai kavereiden kanssa ulkona, kyllähän niitä kotonakin näkyy. Mut nyt kun mulla alkais olee "vapaampaa", niin mulla on ihan tyhjä olo :ashamed: Mulla ei ole ketään, ketä sais hoivata ja vähän passata, miestä ei lasketa mukaan. Pojat tekee ite aamupalansa yms. Ja vauvaakaan ei oo tuloillaan.. Pitäiskö mun nyt sit nauttia tästä lasten kasvamisesta, kun tuntuu siltä, et alkaa olee ihan tarpeeton? Oonko mä ainoo, joka ajattelee näin? Jos siis joku sai selvää mun ajatuksista

Onneks mulla ei ole koskaantuntunut tollaselta vaikka kaikki 3 lastani ovat jo isoja. Olen muutakin kuin äiti ja mulla on omat mielenkiinnon kohteet. Kauhea ajatus, ettei osaisi nauttia lasten kasvusta isoiksi!

 

[Sarmiina]

Olenhan mäkin muutakin kuin äiti, viimeiset 10 vuotta vaan joku on aina tarvinnut mua. Nyt yhtäkkiä pojat huitelee omilla menoillaan. Junnu oli pitkään kunnon "mammanpoika" ja nyt ihan lyhyessä ajassa itsenäistynyt huimasti. Ja kyllä mä nautin lasten kasvusta, tää nyt vaan on tälläistä alkujärkytystä..

 

[veden-neito]

Mulla on vähän sama homma. Nuorin kyllä vielä 7 v joten äitiä vielä tarvitaan eikä hän kavereillakaan käy. Tässä kun olen ollut lomalla ja pojat koulussa olen tuntenut olevan niin yksinäinen ja unohdettu.

En mä tiedä opinko koskaan nauttimaan vapaudesta mennä ilman lapsia. Ne kun ovat olleet niin kiinteä osa minua viimeiset vähän päälle 20 vuotta.