V
vierailija
Vieras
Osaisiko kukaan antaa vinkkejä, olen jotenkin tosi neuvoton.
Puolisoni jäi työttömäksi, on ollut työttömänä jo yli vuoden ja tämä näkyy tietty pikkuhiljaa myös rahatilanteessa. Mutta ei se ole pahin, hänellä on ilmeisesti yksinkertaisesti tylsää. Hän on jotenkin tosi alakuloinen, valittaa miten turhaa hänen elämä on, ei ole tarpeeksi sosiaalisia suhteita, haluaisi harrastaa ja kavereita kenen kanssa harrastaa jne.
Nyt tilanne on sitten mennyt siihen, että hän nukkuu käytännössä kaikki päivät alkuiltaan asti ja valvoo yöt tietokoneella. Kaupassa joskus käy. Ahdistaa tää tilanne jotenkin. Eikä oikein tunnu kivalta sekään, että lapsille annetaan se malli, että on ihan ok mennä aamulla nukkumaan kun me herätään ja nukkua alkuiltaan saakka. Parisuhteelle ei enää ole aikaa.
Mun mielestä on itsestäkin kiinni saisiko harrastuksia ja sosiaalisia suhteita. Itse olin myös pari vuotta sitten työttömänä mutta hakeuduin itse kansalaisopiston kursseille, järjestötoimintaan yms.josta sai sosiaalista elämää ja tekemistä. Nyt olen sitten alkanut opiskella uudestaan uutta ammattia kokonaan.
Yritin miehelle puhua näistä ja vihjata, että kukaan ei hae kotoa, jos ei ite hakeudu muiden seuraan. Mutta kun sanon tän, niin mies sanoo siihen,että mä en ymmärrä enkä haluakaan ymmärtää häntä. En nyt oikein tiedä, mitä mun pitäis tehdä, että voisin tukea häntä.
Puolisoni jäi työttömäksi, on ollut työttömänä jo yli vuoden ja tämä näkyy tietty pikkuhiljaa myös rahatilanteessa. Mutta ei se ole pahin, hänellä on ilmeisesti yksinkertaisesti tylsää. Hän on jotenkin tosi alakuloinen, valittaa miten turhaa hänen elämä on, ei ole tarpeeksi sosiaalisia suhteita, haluaisi harrastaa ja kavereita kenen kanssa harrastaa jne.
Nyt tilanne on sitten mennyt siihen, että hän nukkuu käytännössä kaikki päivät alkuiltaan asti ja valvoo yöt tietokoneella. Kaupassa joskus käy. Ahdistaa tää tilanne jotenkin. Eikä oikein tunnu kivalta sekään, että lapsille annetaan se malli, että on ihan ok mennä aamulla nukkumaan kun me herätään ja nukkua alkuiltaan saakka. Parisuhteelle ei enää ole aikaa.
Mun mielestä on itsestäkin kiinni saisiko harrastuksia ja sosiaalisia suhteita. Itse olin myös pari vuotta sitten työttömänä mutta hakeuduin itse kansalaisopiston kursseille, järjestötoimintaan yms.josta sai sosiaalista elämää ja tekemistä. Nyt olen sitten alkanut opiskella uudestaan uutta ammattia kokonaan.
Yritin miehelle puhua näistä ja vihjata, että kukaan ei hae kotoa, jos ei ite hakeudu muiden seuraan. Mutta kun sanon tän, niin mies sanoo siihen,että mä en ymmärrä enkä haluakaan ymmärtää häntä. En nyt oikein tiedä, mitä mun pitäis tehdä, että voisin tukea häntä.
Olen perheen äiti. Myös miestä olen houkutellut esimerkiksi hyppynaruhyppelyyn, jos ulos ei pääse. Hyppiihän nyrkkeilijätkin hyppynarulla! Siis kuka vaan voi saada hien pintaan sillä tyylillä. Täytyy vain varoa kattolamppuja ja huonekaluja.