Miten piditte 3v:n järjissään(ja itsenne) kun sisarus syntyi?

[hhhhhhhhhhhhh]

itselläni oli samanikäinen poika kun sisko syntyi, ja pähkäilin myös että otanko päiväkodista vai en ota. päätin kuitenkin ottaa pois kun tosiaan itsekin olen kotona. Alku oli ehkä vähän tökkivää mut heti kun löytyi se oikea viikkorytmi niin meni kyllä tosi hyvin! Käytiin kerhoissa, puistoissa ym paljon eikä jämähdetty kotiin. Ja esikoinenkin nautti ihan tosissaan

 

[----]

Meillä 3vee oli kotona pikkusisaruksen synnyttyä,ja hengissä selvittiin vaikka vauva huusi elämänsä ekat kuukaudet koliikkia/allergioitaan. Raskasta kyllä oli,mutta hyvien tukijoukkojen avulla ollaan ihan suht järjissään vauvavuoden jälkeenkin. Nähtiin paljon kavereita,joilla samanikäisiä lapsia,ja ulkoiltiin alun huutoaikoinakin,tämä auttoi itseäkin jaksamaan. Arjen tasaannuttua alettiin käydä perhekerhoissa,ja sen lisäksi esikoinen kävi parina iltana viikossa jommankumman vanhemman kanssa jumpassa ja muskarissa.

Mä uskon,että 3vee nauttisi kotona olosta,eikä tartte hoitopaikkaa,mikäli muuten olette paljon ihmisten ilmoilla. Jokainen tekee tietysti oman tilanteensa mukaan,meillä asioita helpotti lähellä asuvat isovanhemmat,jotka auttoivat paljon.

 

[nedra]

Olen ottannut hoidossa olevat kotihoitoon molemmilla kerroilla kun olen jäänyt äitiyslomalle,ei meidän lapset kotona silti ole mielestäni tylsistyneet.Leikkikentältä on löytynyt seuraa,samaten kerhoista ja kaveripiiristä.En vain näe mitään syytä miksi joku muu tekisi sen mitä itsekkin voin tehdä,meillä tosin on ollut ihan superhelppoja vauvoja,joten on ollut mahdollista mennä ns sen isomman ehdoilla.

 

["Sanna"]

Isosisko oli 2 v ja 3 v olessani pari vuotta uuden vauvan takia kotona. Aluksi kävimme läheisessä leikkipuistossa melkein päivittäin vauvan päiväuniaikaan. 3 vuotiaana tyttö aloitti kerhossa käymisen pari kertaa viikossa. Kävimme myös asukaspuistossa. Eipä siinä sen kummempaa tarvittu.

 

["Vieras"]

No mulle olisi itsestäänselvyys ottaa isompi pois hoidosta, jos meillä olisi tuollainen tilanne. Meillä isompi ei siis ehtinyt edes mennä hoitoon kun kuopus syntyi joten kotonahan se tietty oli.

Helsingissä nyt on niin paljon mahdollisuuksia keksiä tekemistä, puistot, perhekerhot, srk.n kerhot, puistotädit jne, ettei tekemisen puutetta tule.
Sitäpaitsi tekee itsellekin hyvää, kun on pakko pysyä liikkeellä esikoisen kanssa, etenkin jos vauva on vaativa.

 

["vieras"]

Musta tuo oli hyvä pointti mikä tuolta jo tulikin. Sitä ei voi tietää millainen vauva on. Koliikkivauva vie koko perheen voimat. Huonosti nukkuva, itkevä vauva on hankala viedä joka päivä kerhoon, puistoon, kaverille kahville jne. Siinä kärsii kyllä jo 3v hermot kun äiti on täysin kiinni vauvassa. Puhumattakaan siitä, että äiti joka nukkuu joka yö parhaimmillaan vain 45 min pätkissä, valvoo välissä aina tunnin, ei varmastikaan KENENKÄÄN mielestä voi olla niin hyvässä kunnossa että jaksaa päivällä myös panostaa 3v:n kanssa touhuamiseen. Miksi pitää lasta "väkisin" kotona, kuuntelemassa huutavaa vauvaa ja väsymyksestä houreista äitiä joka yrittää välissä saada pyykkikasaa pienemmäksi, likasia astioita puhtaiksi jne. Ok, tämä kärjistettyä mutta ymmärsit varmasti pointin. Vielä pienemmässäkin mittakaavassa, jos esikoinen ei nuku päiväunia enää ja vauva valvottaa yöt, kuinka kauan äiti jaksaa nukkumatta? Vai onko sitten niin, että töistä tuleva isä ottaa aina illaksi hoitovastuun molemmista? Kauanko ylikuormittunut isä jaksaa tuota? Ja ihan sivuhuomautuksena, mä en ainakaan saanut nukuttua, vaikka mies olikin hoitovastuussa lapsista, jos kuulin että vauva itki.
Kaikki riippuu niin vauvasta, esikoisesta, perheestä. Jos kaikki menee hyvin, loistavaa! Kaikki menee sitten hyvin. Mutta kannattaa varautua siihenkin, että joutuu muuttamaan päätöksiään, joutuu soveltamaan ja viimeisenä vaihtoehtona kaikki voi mennä päin sitä itseään!

 

[tiiru]

[QUOTE="vieras";27459929]Musta tuo oli hyvä pointti mikä tuolta jo tulikin. Sitä ei voi tietää millainen vauva on. Koliikkivauva vie koko perheen voimat. Huonosti nukkuva, itkevä vauva on hankala viedä joka päivä kerhoon, puistoon, kaverille kahville jne. Siinä kärsii kyllä jo 3v hermot kun äiti on täysin kiinni vauvassa. Puhumattakaan siitä, että äiti joka nukkuu joka yö parhaimmillaan vain 45 min pätkissä, valvoo välissä aina tunnin, ei varmastikaan KENENKÄÄN mielestä voi olla niin hyvässä kunnossa että jaksaa päivällä myös panostaa 3v:n kanssa touhuamiseen. Miksi pitää lasta "väkisin" kotona, kuuntelemassa huutavaa vauvaa ja väsymyksestä houreista äitiä joka yrittää välissä saada pyykkikasaa pienemmäksi, likasia astioita puhtaiksi jne. Ok, tämä kärjistettyä mutta ymmärsit varmasti pointin. Vielä pienemmässäkin mittakaavassa, jos esikoinen ei nuku päiväunia enää ja vauva valvottaa yöt, kuinka kauan äiti jaksaa nukkumatta? Vai onko sitten niin, että töistä tuleva isä ottaa aina illaksi hoitovastuun molemmista? Kauanko ylikuormittunut isä jaksaa tuota? Ja ihan sivuhuomautuksena, mä en ainakaan saanut nukuttua, vaikka mies olikin hoitovastuussa lapsista, jos kuulin että vauva itki.
Kaikki riippuu niin vauvasta, esikoisesta, perheestä. Jos kaikki menee hyvin, loistavaa! Kaikki menee sitten hyvin. Mutta kannattaa varautua siihenkin, että joutuu muuttamaan päätöksiään, joutuu soveltamaan ja viimeisenä vaihtoehtona kaikki voi mennä päin sitä itseään![/QUOTE]

No miten tuollaisen voi ennustaa? Alustavasti ajattelin lapsen ottaa kotiin, mutta jos nyt maailmanlopun vauva sieltä syntyisikin, mietittäisi uudestaan...

 

["elsa"]

esikoinen ja keskimmäinen (3v ja 5v)olivat olleet jo vuoden verran päiväkodissa kun kuopuksemme syntyi.En halunnut pistää heidän elämäänsä hirveään muutostilaan sen takia kun meille syntyi vauva.Esikoinenkin oli tuolloin pk:n eskarissa.Hyvä että päätin noin,meille syntyi vammainen lapsi,vauriot tuli synnytyksessä.Muutenkin oli mukavaa keskittyä ihan rauhassa uuteen tulokkaaseen ja nukkua hänen kanssaan päiväunet(koska kaikki vauvat syövät myös yöllä)Iltapäivisin olikin sitten energiaa myös isosisaruksille,jotka olivat saaneet leikkiseuraa,ulkoilua ja virikkeitä jo päiväänsä.

 

["vieras"]

No miten tuollaisen voi ennustaa? Alustavasti ajattelin lapsen ottaa kotiin, mutta jos nyt maailmanlopun vauva sieltä syntyisikin, mietittäisi uudestaan...

Juuri tuota sun ystävät varmaan tarkoittikin. Että olet valmis myös joustamaan jos niin tarvii. Yleensä siinä käy niin, että jos itse esittää asiansa hyvin ehdottomasti, hyvin joustamattomasti, niin aiheuttaa toisessa osapuolessa vastareaktion. Toinen osapuoli vastaa yhtä ehdottomasti, yhtä joustamattomasti täysin päinvastaisen näkökannan, ja tarkoituksena on varmasti vaan ollut saada sut pohtimaan myös sitä mahdollisuutta, että asiat ei mene niin kuin sä suunnittelet. Sitä kun ei voi koskaan tietää, ja jääräpäisyydellä harvoin saa hyvää aikaiseksi
Meillä kävi niin, että esikoisen piti tulla kotiin kun vauva syntyy. Reilu kuukausi ennen laskettua, tarhassa (olin siis töissä, jäämässä äitiyslomalle jolloin tarkoituksena oli ottaa esikoinenkin kotiin) kävi erityslastentarhaopettaja joka oli sitä mieltä, että lapsen puhe on vähän viiveessä. Lapsi sai lähetteen puheterapeutille. Sekä erityislastentarhaopettajan että puheterapeutin suositus oli, että lapsi jatkaa tarhassa, puheenkehityksen tueksi. Jouduttiin aika lyhyellä varoitusajalla miettimään kaikki suunnitelmat uusiksi. Lapsi siis jatkoi tarhassa, joka päivä klo 8-12 vauvan syntymän jälkeenkin. Se vasta oli raskasta, mutta me päätettiin tehdä niin koska luotettiin asiantuntijoiden arviointiin että se on lapsen edunmukaista. Meillä siis lapsen tarhassa oleminen tekee arjesta raskaamman, muutti meidän alkuperäiset suunnitelmat, mutta toteutettiin koska se oli lapselle paras vaihtoehto. Ymmärsit varmaan tämänkin pointin, eli joskus joutuu tekemään hankalia asioista vastoin omia ehkä jääräpäisiäkin suunnitelmia jos se kuitenkin on lapsen kannalta parempi.

 

[tiiru]

[QUOTE="vieras";27460005]Juuri tuota sun ystävät varmaan tarkoittikin. Että olet valmis myös joustamaan jos niin tarvii. Yleensä siinä käy niin, että jos itse esittää asiansa hyvin ehdottomasti, hyvin joustamattomasti, niin aiheuttaa toisessa osapuolessa vastareaktion. Toinen osapuoli vastaa yhtä ehdottomasti, yhtä joustamattomasti täysin päinvastaisen näkökannan, ja tarkoituksena on varmasti vaan ollut saada sut pohtimaan myös sitä mahdollisuutta, että asiat ei mene niin kuin sä suunnittelet. Sitä kun ei voi koskaan tietää, ja jääräpäisyydellä harvoin saa hyvää aikaiseksi
Meillä kävi niin, että esikoisen piti tulla kotiin kun vauva syntyy. Reilu kuukausi ennen laskettua, tarhassa (olin siis töissä, jäämässä äitiyslomalle jolloin tarkoituksena oli ottaa esikoinenkin kotiin) kävi erityslastentarhaopettaja joka oli sitä mieltä, että lapsen puhe on vähän viiveessä. Lapsi sai lähetteen puheterapeutille. Sekä erityislastentarhaopettajan että puheterapeutin suositus oli, että lapsi jatkaa tarhassa, puheenkehityksen tueksi. Jouduttiin aika lyhyellä varoitusajalla miettimään kaikki suunnitelmat uusiksi. Lapsi siis jatkoi tarhassa, joka päivä klo 8-12 vauvan syntymän jälkeenkin. Se vasta oli raskasta, mutta me päätettiin tehdä niin koska luotettiin asiantuntijoiden arviointiin että se on lapsen edunmukaista. Meillä siis lapsen tarhassa oleminen tekee arjesta raskaamman, muutti meidän alkuperäiset suunnitelmat, mutta toteutettiin koska se oli lapselle paras vaihtoehto. Ymmärsit varmaan tämänkin pointin, eli joskus joutuu tekemään hankalia asioista vastoin omia ehkä jääräpäisiäkin suunnitelmia jos se kuitenkin on lapsen kannalta parempi.[/QUOTE]

Mitä ehdotonta on siinä jos sanoo, että lapsi jää kotiin kun vauva syntyy. Sanoin sen todella neutraalilla äänensävyllä kun alkoivat puhua lapsen päiväkodin jatkumisesta, aivan kuin se olisi itsestäänselvyys. Ja sitten puhutaan kuin idiootille... Sieltä puolelta kyllä lapseni menee täysin pilalle ja kaikki on kamalaa jos jää kotiin, oli vauva minkälainen tahansa. Kuka oli ehdoton?

 

["vieras"]

Mun 3 vuotias tyttö taas rakastaa pikkusiskoaan tosi paljon, ja haluaa osallistua kokoakan tämän hoitoon. Keksin hälle omia pikku tehtäviä miten voi auttaa. Meidän kohdalla pk:sta pois jäänti oli hyvä ratkaisu.

Tyttö käy kerhossa 2xviikossa 3 h kerrallaan, ja siellä liikutaan paljon. Muuten käymme aika paljon avoimessa päiväkodissa, puistossa, kävelyillä, kylässä, hoplopissa jne. Kun tulemme iltapäivällä kotiin, niin kaikilla on lepohetki, jolloin tyttö saa yleensä katsoa jonkin dvd:n, kun ei nuku päikkäreitä. Ja vastaus kysymykseesi siis: ei ole vaikeaa, kyllä tekemistä keksii.
ps.Helsingissä on ilmaiset kerhot ja tosi paljon isoja leikkipuistoja.

 

["vieras"]

No meillä oli 3,5v ja 1v8kk kun kolmas syntyi. Paljon puistoilua, kavereiden luona käyntiä, metsäretkiä, jne. Vanhin kerhossa 2x2h vko. Hyvin pärjättiin eikä kovasti tylsistytty Tosin ehkä enemmän miettii sitä pk-vaihtoehtoa, jos lapsi on siellä jo ollut. Meillä olleet siis kotihoidossa. Mutta ota ihmeessä kotihoitoon, kerhoilu varmasti riittää

 

[Sarmiina]

Mun pojilla on pari viikkoa vajaa kolme vuotta ikäeroa. Erona tosin se, että esikoinen ei välissä ehtinyt ollenkaan olla päivähoidossa, ennenku nuorempi syntyi. Me käytiin päivittäin ulkona ja kavereilla, ja poika kävi seurakunnan kerhossa sen kerran viikossa. Kotona askarreltiin ja touhuiltiin paljon yhdessä. Esikoinen tosin on aina ollut tosi rauhallinen ja kiltti, eikä tullut mitään mustasukkaisuuksia tai uhmaa pikkuveljen syntyessä.