Miten pian vauvan syntymän jälkeen olet lähtenyt itse viihteelle?

Ei kai se siitä ole kiinni, etteikö olisi luotettavaa hoitajaa... vaan että imeväisikäinen lapsi tarvitsee äitiään! Ei edes mummo korvaa äitiä, vaikka kuinka olisi lastenhoitokokemusta...

Just joo. Itse näin lapseni vasta 3 päivää synnytyksen jälkeen. Keskolassa vauva oli 2 ja puoli viikkoa ja yöt vietti ihan ilman äitiä. Eipä nyt kauhean traumatisoituneelta tuo 1,5v vaikuta. Mites ne keskoset jotka joutuvat olemaan kaksikin kuukautta keskolassa. Äiti ei välttämättä edes pääse joka päivä katsomaan.

Jep, meidänkin poika oli sairaalassa viikon verran 9-16vrk:n ikäisenä, enkä minä siellä ollut öitä hänen kanssaan. Mut tuota en kyllä laske mitenkään että se olis ollut hoidossa. Liekkö sitten suuriakin traumoja siitä saanut, ehkäpä se onkin sit itkenyt traumojansa nämä kuukaudet, eikä mahaansa.. :xmas:

 

Voi että te olette yksinkertaista sakkia :headwall: :headwall: :headwall: :headwall:

Joka ketjussa sama virsi.. Ton on pakko olla joku 24/7 provoilija :headwall: Miten ton mies ja lapset kestää tollasta ämmää...

 

Esikoinen täyttää syksyllä 5v. ja juopotellut en ole kertaakaan hänen syntymänsä jälkeen..enkä ylipäätään käynyt missään ravintolassa tms. Ei kyllä tee mielikään..aikansa kutakin.

 

No onhan ne isät yhtälailla vanhempia!!!! Kummastuttaa tää asenne että "jätetään isille hoitoon" .....

Vauva ei näe asiaa noin, johtuen ihan siitä biologisesta syystä että vauva kasvoi äitinsä kohdussa ja imee/imi maitoa äitinsä rinnoista. Lisäksi isät on yleensä töissä, vauvat kotosalla äitiyslomalla olevan äidin kanssa, joten äiti on vauvalle se pääasiallinen hoitaja. Isää lainkaan väheksymättä, mutta niin se vaan yleensä menee.

Meillä isä oli hoitovastuussa isyyslomalla, minä oli lähinnä "meijerinä" Miehen mentyä töihin, hoidin vauvaa päivät ja kun mies tuli töistä niin mies hoiti lasta. Minä sitten vain lähinnä imettelin. Ei olisi tullut mieleenkään omia vauvaa niinkuin joissain tuttavaperheissä kävi joissa mies ei saanut vaihtaa edes vaippaa ym.

No eihän se mitään omimista ole, jos imettää lastaan ja hoitaa häntä päivät

Omimisella tarkoitan että miehen tultua töistä äiti edelleenkin vaihtaa vaipat ja pitää sylissä ja mies ei saa tehdä mitään. Näin kävi kahdessa tuttavaperheessä. Meillä hoitaminen jakautui 50/50. eli minä hoidin päivät ja mies klo 17 jälkeen.

 

Jotkut tämän ketjun äideistä, on tainnut ottaa äitiyden liian tiukkapipoisesti

Äitiys on ihana asia ja en koe ainakaan että olisin jäännyt mistään paitsi vaikka en ole HALUNNUT käydä missään 6 vuoteen. Lapsia on sinä aikana tullut 3 ja neljäs on masussa...kaikkiaan lapsia on sitten 6. Ikä tietenkin vähän tässä ratkaisee...olen jo itsekkin mamma joten ei kyllä mitkään baari-illat kiinnosta. Rakasta olla kotona ja "tapella" lasten kanssa. Olen ylpeä äityidestäni enkä halua aikaani viettää kuin perheeni kanssa.

 

Nii-in mutta mitä merkitystä sillä on että miten sen vapaa hetkensä käyttää jos vauva hoidossa?

Niin, tarkotetaanko tässä kyssärissä oikeestaan sitä, minkä ikäisenä vauvan voi laittaa yleensäkään hoitoon?

No oikeastaan joo... Mutta jos kerrot ryypännees ulkona kun vauva 1kk niin et ole ansainnut lapsia koska viina tärkeämpää.
Jos kerrot ollees muuten vaan ulkona, niin se on ihan OK...

Mä en nyt ihan ymmärrä.

 

No onhan ne isät yhtälailla vanhempia!!!! Kummastuttaa tää asenne että "jätetään isille hoitoon" .....

Vauva ei näe asiaa noin, johtuen ihan siitä biologisesta syystä että vauva kasvoi äitinsä kohdussa ja imee/imi maitoa äitinsä rinnoista. Lisäksi isät on yleensä töissä, vauvat kotosalla äitiyslomalla olevan äidin kanssa, joten äiti on vauvalle se pääasiallinen hoitaja. Isää lainkaan väheksymättä, mutta niin se vaan yleensä menee.

Meillä isä oli hoitovastuussa isyyslomalla, minä oli lähinnä "meijerinä" Miehen mentyä töihin, hoidin vauvaa päivät ja kun mies tuli töistä niin mies hoiti lasta. Minä sitten vain lähinnä imettelin. Ei olisi tullut mieleenkään omia vauvaa niinkuin joissain tuttavaperheissä kävi joissa mies ei saanut vaihtaa edes vaippaa ym.

No eihän se mitään omimista ole, jos imettää lastaan ja hoitaa häntä päivät

Omimisella tarkoitan että miehen tultua töistä äiti edelleenkin vaihtaa vaipat ja pitää sylissä ja mies ei saa tehdä mitään. Näin kävi kahdessa tuttavaperheessä. Meillä hoitaminen jakautui 50/50. eli minä hoidin päivät ja mies klo 17 jälkeen.

Tuo on kyllä huono homma. Siis se, ettei anneta isälle mahdollisuutta olla vauvansa kanssa.
Mutta ihan ilman omimistakin äiti on lapselle numero yksi, imetysaikana etenkin. Isä kun ei pysty imettämään, vaikka kaikkeen muuhun pystyykin. Isä on toki myös tärkeä, muttei pysty antamaan vauvalle kaikkea sitä mitä äiti pystyy.
Meillä mies on ollut aika paljon töissä etenkin kuopuksen syntymän jälkeen, mutta on saanut ihan vapaasti omia vauvan itselleen kun tulee töistä kotiin. Yöitkujen aikaan piti vaavia sylissään ja rauhoitteli, kun minä nukuin :xmas: . Ja sai vaihtaa vaippaa ilman, että olin vieressä neuvomassa, viis siitä jos vaippa joskus meni mun mielestä vinoon, tai jos mies puki vauvalle bodyn sukkisten päälle =)

 

Nii-in mutta mitä merkitystä sillä on että miten sen vapaa hetkensä käyttää jos vauva hoidossa?

Niin, tarkotetaanko tässä kyssärissä oikeestaan sitä, minkä ikäisenä vauvan voi laittaa yleensäkään hoitoon?

No oikeastaan joo... Mutta jos kerrot ryypännees ulkona kun vauva 1kk niin et ole ansainnut lapsia koska viina tärkeämpää.
Jos kerrot ollees muuten vaan ulkona, niin se on ihan OK...

Mä en nyt ihan ymmärrä.

En mäkään ymmärrä. Jos käy ystävien kanssa pari tuntia kestävässä teatterissa vaikka jonkun syntymäpäivänä, juo lasillisen kuohuviiniä ja ehkä jopa tuopin olutta, se on ok?? Mutta jos käy lähibaarissa yhdellä siiderillä, samalla kun iskä hoitaa vauvaa parin korttelin päässä, ollaan kauheita eukkoja ja huonoja äitejä!?!?

 

Jotkut tämän ketjun äideistä, on tainnut ottaa äitiyden liian tiukkapipoisesti

Äitiys on ihana asia ja en koe ainakaan että olisin jäännyt mistään paitsi vaikka en ole HALUNNUT käydä missään 6 vuoteen. Lapsia on sinä aikana tullut 3 ja neljäs on masussa...kaikkiaan lapsia on sitten 6. Ikä tietenkin vähän tässä ratkaisee...olen jo itsekkin mamma joten ei kyllä mitkään baari-illat kiinnosta. Rakasta olla kotona ja "tapella" lasten kanssa. Olen ylpeä äityidestäni enkä halua aikaani viettää kuin perheeni kanssa.

Mä nostan hattua sulle... Mä olen jättäny pojan hoitoon 2,5 kk iässä kun halusin ulos tuulettaan päätä. Toki olisin voinut käyttää oman ajan järkevämminkin, kuin baarireissulla. Mut mä en ole just pelkästään sitä "mamma"-tyyppiä, vaan haluan saada joskus oman irtioton arjesta. Eikä mulla ole ollut sellaista krapulaa pojan syntymän jälkeen, ettenkö olis voinut seuraavana päivänä palata taas arjen askareisiin ja hoitaa lastani.

Mun mielestä se on ihan ok, jos haluaa viettää kaiken aikansa lastensa parissa. Mutta sekin on myös samalla tavalla ok, jos haluaa esim. kerran kahdessa kuukaudessa yhden illan omaa aikaa. Mä en tajua että miksi äiti ei saisi olla sen yhden illan verran hieman "itsekäs" ja lähteä morjestaan kavereita, tanssiin ja nauttiin pari siideriä.

 

Hmm, no kun en muuteskaan viihteellä hirveemmin käy niin tuota öö mikä nyt on viihdettä sit? Pojasta meni varmaan hmm...1-2v? Sillä se huusi aina mun perään niin kovasti ettei missään voinu käydä.
Nyt tyttö 10kk ja kun se oli jotain 3kk? ...niin kävin serkun kaa(jolla yhtä pieni vauva)terassilla ottaan 2 sidua illalla ja illalla takasin kotio eli ihan varsinaisesti VIIHTEELLÄ en oo viel käyny ja varsinaisesti viihteelle tuun meneen varmaan kun tyttö reilusti yli 1v?...tai 2?sillä se herää VIELÄKIN muutaman kerran tisulle yöllä enkä ala huudattaan sitä siideripippaloiden takia.
Tahvominä! Nyt muistin et olinhan pikkujouluissa. Baariin en menny mutta siskon pippaloissa olin. Join jotain öö 3 sidua ja tuli paha olo . Tyttö ei huolinu pullosta tisumaitoo ja oli huutanu kovasti mun perään ja ikää reilu 6kk :'( . Siksi en enää mene ns bilettään ennenkuin yötisut on loppuneet .

 

esikoinen oli 2kk ekaa kertaa yökylässä. mut en mä mihinkään baariin jaksanut lähtee, kotona oltiin kaveriporukalla. esikoinen oli 9kk kun meni isälleen ekaa kertaa viikonloppuvierailulle ja mä lähdin liesuun.

 

Poika oli 8kk ja jäi isän kanssa kotiin, mies oli seuraavana iltana ekan kerran pojan syntymän jälkeen :xmas:

 

Tuo on kyllä huono homma. Siis se, ettei anneta isälle mahdollisuutta olla vauvansa kanssa.
Mutta ihan ilman omimistakin äiti on lapselle numero yksi, imetysaikana etenkin. Isä kun ei pysty imettämään, vaikka kaikkeen muuhun pystyykin. Isä on toki myös tärkeä, muttei pysty antamaan vauvalle kaikkea sitä mitä äiti pystyy.
Meillä mies on ollut aika paljon töissä etenkin kuopuksen syntymän jälkeen, mutta on saanut ihan vapaasti omia vauvan itselleen kun tulee töistä kotiin. Yöitkujen aikaan piti vaavia sylissään ja rauhoitteli, kun minä nukuin :xmas: . Ja sai vaihtaa vaippaa ilman, että olin vieressä neuvomassa, viis siitä jos vaippa joskus meni mun mielestä vinoon, tai jos mies puki vauvalle bodyn sukkisten päälle =)

Tämän olen vasta palstalta "oppinut". eli sukkahousuja ei pidä pukea bodyn alle . Minä hölmö olen pukenut sekä bodyn päälle että alle. Ja minusta ne sukkikset bodyn alla sopii paremmin kuin että ne olisivat päällä. :saint:

 

Tyttö oli 1,5 kk kun minä lähdin lempibändini keikalle. Ja voi jumankekka miten hyvältä se tuntui. Meikkasin kuin pissis ja syljeskelin kulttuuritalon edessä Lapparin pintti kädessä ja rööki toisessa. Olin varmasti monen mielestä aivan kamala kakara, mutta se oli siinä mulla pointti. Täydellinen roolimuuntuminen äidistä teiniksi. Ja teki niin hyvää.

Isänpäivänä, pari viikkoa myöhemmin meni tyttö hoitoon anoppilaan ja annoin mitä parhaimman isänpäivälahjan miehelle: ilta ja yö ilman vauvaa. Teki sekin todella hyvää. Nykyään käydään pari kertaa kuussa ulkona, niin että toinen on kotona lapsen kanssa ja ehkä kerran kahdessa kuukaudessa menee tyttö anopille ja ollaan kahdestaan miehen kanssa. Mitä pahaa siinä sitten on? Mä ainakin olen myös minä itse enkä vain äiti.

 

Ei kun näitten tiukkapipo äitien mielestä se elämä saa vain pyöriä lasten ympärillä. Eivätkä he ymmärrä sitä että se viihteellä käyminen ei aina tarkoita räkäkännejä- ainakaan minulla.

 

Siis ei voi olla totta, ensin joku aloittaa keskustelut kysymyksellä, kysymykseen usein vain vastataan. Ilman että joku laukoo omia vastauksia siihen väliin!

Oma vastaukseni 2kk ikäisenä olleet molemmat.

 

No oikeastaan joo... Mutta jos kerrot ryypännees ulkona kun vauva 1kk niin et ole ansainnut lapsia koska viina tärkeämpää.
Jos kerrot ollees muuten vaan ulkona, niin se on ihan OK...

Mä en nyt ihan ymmärrä.

en minäkään.

 

Tyttö oli 1,5 kk kun minä lähdin lempibändini keikalle. Ja voi jumankekka miten hyvältä se tuntui. Meikkasin kuin pissis ja syljeskelin kulttuuritalon edessä Lapparin pintti kädessä ja rööki toisessa. Olin varmasti monen mielestä aivan kamala kakara, mutta se oli siinä mulla pointti. Täydellinen roolimuuntuminen äidistä teiniksi. Ja teki niin hyvää.

Isänpäivänä, pari viikkoa myöhemmin meni tyttö hoitoon anoppilaan ja annoin mitä parhaimman isänpäivälahjan miehelle: ilta ja yö ilman vauvaa. Teki sekin todella hyvää. Nykyään käydään pari kertaa kuussa ulkona, niin että toinen on kotona lapsen kanssa ja ehkä kerran kahdessa kuukaudessa menee tyttö anopille ja ollaan kahdestaan miehen kanssa. Mitä pahaa siinä sitten on? Mä ainakin olen myös minä itse enkä vain äiti.

Näin on! =) Tuo viimeinen lause oli se minunkin "pointti"!

 

Tuo on kyllä huono homma. Siis se, ettei anneta isälle mahdollisuutta olla vauvansa kanssa.
Mutta ihan ilman omimistakin äiti on lapselle numero yksi, imetysaikana etenkin. Isä kun ei pysty imettämään, vaikka kaikkeen muuhun pystyykin. Isä on toki myös tärkeä, muttei pysty antamaan vauvalle kaikkea sitä mitä äiti pystyy.
Meillä mies on ollut aika paljon töissä etenkin kuopuksen syntymän jälkeen, mutta on saanut ihan vapaasti omia vauvan itselleen kun tulee töistä kotiin. Yöitkujen aikaan piti vaavia sylissään ja rauhoitteli, kun minä nukuin :xmas: . Ja sai vaihtaa vaippaa ilman, että olin vieressä neuvomassa, viis siitä jos vaippa joskus meni mun mielestä vinoon, tai jos mies puki vauvalle bodyn sukkisten päälle =)

Tämän olen vasta palstalta "oppinut". eli sukkahousuja ei pidä pukea bodyn alle . Minä hölmö olen pukenut sekä bodyn päälle että alle. Ja minusta ne sukkikset bodyn alla sopii paremmin kuin että ne olisivat päällä. :saint:

Ei kerrota kenellekään, että mäkin puin esikoiselle aina sukkikset bodyn alle =). Se oli vauvana niin laiha luikku että sukkikset putosi muuten päältä.

 

Tuo on kyllä huono homma. Siis se, ettei anneta isälle mahdollisuutta olla vauvansa kanssa.
Mutta ihan ilman omimistakin äiti on lapselle numero yksi, imetysaikana etenkin. Isä kun ei pysty imettämään, vaikka kaikkeen muuhun pystyykin. Isä on toki myös tärkeä, muttei pysty antamaan vauvalle kaikkea sitä mitä äiti pystyy.
Meillä mies on ollut aika paljon töissä etenkin kuopuksen syntymän jälkeen, mutta on saanut ihan vapaasti omia vauvan itselleen kun tulee töistä kotiin. Yöitkujen aikaan piti vaavia sylissään ja rauhoitteli, kun minä nukuin :xmas: . Ja sai vaihtaa vaippaa ilman, että olin vieressä neuvomassa, viis siitä jos vaippa joskus meni mun mielestä vinoon, tai jos mies puki vauvalle bodyn sukkisten päälle =)

Tämän olen vasta palstalta "oppinut". eli sukkahousuja ei pidä pukea bodyn alle . Minä hölmö olen pukenut sekä bodyn päälle että alle. Ja minusta ne sukkikset bodyn alla sopii paremmin kuin että ne olisivat päällä. :saint:

Ei kerrota kenellekään, että mäkin puin esikoiselle aina sukkikset bodyn alle =). Se oli vauvana niin laiha luikku että sukkikset putosi muuten päältä.

Meillä laitetaan vieläkin jos bodya pidetään..muuten näkyy sukkikset housujen alta

 

Likka oli 2kk silloin.

 

Mies yrtti ehdottaa että jos vappuna lähettäs viihteelle ja vietäs muksu mummille yökylään.Mä mihkään halua lähteä.Neiti on nyt 6kk.Sen verran tempperamenttinen tapaus ettei vieraassa paikassa nukkumisesta tulis yhtään mitään.

Sanoinkin miehelle etä itse voit mennä jos haluut.

 

No oikeastaan joo... Mutta jos kerrot ryypännees ulkona kun vauva 1kk niin et ole ansainnut lapsia koska viina tärkeämpää.
Jos kerrot ollees muuten vaan ulkona, niin se on ihan OK...

Mä en nyt ihan ymmärrä.

en minäkään.

Joo ei mee jakeluun mullakaan. Jos lapsi on kuukauden vanha ja mennään ulos vetämään perseet, eli nollataan pääkoppa niin sossunko pitäisi ottaa lapsi huostaan? Varsinkin jos on rakastava isä kotona joka on TÄYSIN yhtä pätevä lasta hoitamaan kuin äiti. Viina tuskin on tärkeämpää, mutta yrittäkääpäs nyt mammafanaatikot ymmärtää sellainen juttu, että niitä lapsia ja vanhempia on erilaisia. Meidän tyttö oli/on niin vaikea tapaus että kyllä tuulettuminen tekee terää. Jos sitä on aiemmin ollut menossa 24/7 töissä ja koulussa, niin kuin minä olin ennen lasta, sitä YRITTÄÄ ajatella ennen lapsen syntymään että kyllä jaksaa vaikka elämänmuutos on suuri. Ja kun se nyytti siihen syliin lasketaan ja kotiutuminen koittaa niin viikon kuluttua sitä on ihan sekaisin. Kaikki mitä ajatteli menee ihan uusiksi. Sopeutumistahan se on kaikilta.

Turha sanoa ettei mun olisi pitänyt hankkia lasta jos en kerran pysty sitoutumaan lapseen. Ei se ole mikään saakelin koira, vaan ihminen. Ja niin olen minäkin. On mulla oikeus kodin ulkopuoliseen elämään siinä missä mun miehelläkin vaikka melkein kaikki aika tulee kotona oltua, niin kuin on luonnollista.

Nää on taas näitä asioita mistä syntyy vaan sota. Lastani rakastan ja hänestä huolehdin mutta mä olin niin pitkään oma itseni ennen lasta etten voi (enkä edes halua) kokonaan hälle omistautua. En voisi olla niin hyvä äiti kuin olen ellen saa myös joskus olla ei-äiti.

 

Mä nostan tätä niin kauan kun joku kertoo!!! |O

no miepä kerron oman mielipiteeni niin lakkaat huutamasta!

miun mielestä ei oo kyllä ollu lapsen aika jos ei kykene olemaan viinasta erossa ees sitä vertaa ku lapsi on vauva!

Nii-in mutta mitä merkitystä sillä on että miten sen vapaa hetkensä käyttää jos vauva hoidossa?

Niin, tarkotetaanko tässä kyssärissä oikeestaan sitä, minkä ikäisenä vauvan voi laittaa yleensäkään hoitoon?

niin. samaa kyselen.

mie aattelen viihteellemenemisen nimenomaan ryyppäämisenä. sori, mutta miun päässä se tarkottaa justiinsa tota.

Ehei ole viihteellä käyminen mitään ryyppäämistä. Minä ja mun kaverit ei ryypätä koskaan. Saatetaan käydä lasillisella, yhdessä konsertissa, ravintolassa syömässä tai vaikka näyttelyssä. Mun "viihteellä käyminen" tarkoittaa sitä, että useimmiten alkuillasta tapaan ystävän, rupatellaan, kahvitellaan tai viinitellään, ehkä syödään ja/tai käydään leffassa, teatterissa tai näyttelyssä.

Meillä juodaan viiniä viikoittain, siitä lähtien kun vauva on syntynyt ja mies ihan normaalisti raskausaikana. Varmaan noin kaksi lasillista/viikko. Joskus enemmän, joskus vähemmän, en laskeskele, mutten koskaan juo humalaan. Eikä mieskään. Mua naurattaa nämä ylpeilyt täällä siitä kuinka ei ole juonut alkoholia niin ja niin pitkään aikaan. Mitäs hienoa siinä on? Eihän alkoholin nauttiminen mitään ryyppäämistä ole! Se on mun mielestä sama kuin täällä ylpeilisi sillä ettei koskaan syö suklaata tai karkkia. Erittäin kohtuullinen alkoholinkäyttö on sama kuin mikä vain elämän nautinto kuten ruoka, leivonnaiset tai karkit.

 

Isompi "vauva" 4v4kk ja pienempi 1v3kk...viihteellä oon ollu viimeeks ennen kuin aloin isompaa odottaa siis pikaisen laskutoimituksen jälkeen yli 5 vuotta sitte Ja hauskaa voi pitää ilman viinaaki kun on pienten lasten äiti