Miten paljon pitäisi olla lapsen luona kun tämä on sairaalassa, jos on muitakin lapsia?

["Minä"]

Onpas jännä että hoitaja on noin suoraan arvotellu tai antanut ymmärtää että sinun olisi pitänyt olla vielä enemmän vauvan luona!! Mun mielestä tuo koko päivä, minkä oot ollu, on todella hyvin.

Meillä syntyi keskosvauva syksyllä ja isommat lapset olivat silloin juuri 1-vee täyttänyt ja 2,5vee.
Vauva joutui olemaan keskolassa kuukauden ja minä pääsin tosi vähän vauvan luo, en edes joka päivä
Sairaalaan oli tunnin matka, itselläni ei ole ajokorttia ja mies oli kaukana töissä eikä voinut pitää lomaa!
Pääsin siis välillä päivittäin, välillä jäi yks päivä väliin ja pystyin olemaan sairaalalla ainoastaan max.3h kerralla koska isommat lapset oli aina otettava mukaan Niinä päivinä kun en itse päässyt sairaalalle, mies kyllä kävi töiden jälkeen siellä. Tää oli itelle tosi rankka paikka, ku niin vähän sai olla vauvan luona, mut sairaalan väki ei kyllä kertaakaan arvostellut tai vihjaillut mitään, vaan olivat tosi ihania ja ymmärtäväisiä. Ja onneksi sairaalalle sai soittaa milloin vaan..

Mun mielestä jokaisella on oma tilanne sillä hetkellä erilainen, ja jokainen äiti varmasti on vauvansa luona niiin paljon kun pystyy ja kokee parhaaksi! Myös muu perhe vie väkisin aikaa, eri asia jos vauva on esikoinen..

 

["Pyhä jysäys"]

Taas kerran palstaa lukiessani jostain kummasta tulee vanha sanonta mieleen: nainen on naiselle susi. Mistähän mahtoi juolahtaa mileleen...

 

["vieras"]

Ap :hug: Miten vauva nyt voi ?

Meillä meni niin, että kaksosista toinen joutui vastasyntyneiden teho-osastolle. Toisen kanssa oltiin molemmat vanhemmat synnytysosastolla. Muutaman kerran päivässä käytiin toista katsomassa. Muita sinne ei päästetty ja vanhemmatkin vain lyhyiksi ajoiksi kerrallaan. Todella tylyltä kuulostaa, jos tuollasia vihjailuja olet saanut. Tietysti näin sivusta on helppo epäillä, että jos kuitenkin se vain kuulosti sinusta syytöksiltä? Toisilla vain on tapana puhua noin. Ja pitkän päivän sinä siellä joka tapauksessa olit!

 

[Rollolainen]

kun meidän kolmonne oli 6 iikkoa vana ja joutui osastole olin häne luonaan, kun mulle oli sellainen mahdollisuus suotu. nukuin hänen vierellä sängyssä, Oltiin erityshuoneessa, jotne se oli mahdollista. Yhden yön nukuin kotona. onneksi mun mies pärjäsi lasten kanssa hyvin ja hoiti heitä. Toisn olaivat oa aika isoja, vanhin eskarissa ja toinen vuotta nuorempi. Mies kävi myös katsomasa välillä poikaa, mutta hän ei voinut olla kauaa, hänele teki pahaa nähdä lpsi letkuissa, jotne minusta hän oli oikeutetu jäämään kotiin.
Ja mä olin siksi KOKO ajan pojan lähellä kun hän oli kuitnekin vielä tintaruokinnalla,m vaika osna maidostasikin nenämahaletkulla ennekuin parani.
Hätä oli kun hengityskonessakin oli.

 

[Rollolainen]

No, aika monissa tuntemissani perheissä sillä isällä on ollut mahdollisuus olla kotona jonkin aikaa vauvan synnyttyä.

Mutta jos oletetaan että se isä on töissä ja äidin paikka on aamuvarhaiselta iltamyöhään siellä vauvan vieressä niin mihin se 2v laitetaan? Ja ei, kaikissa paikoissa (tuskin juuri missään) on mahdollista pitää isosisarusta siellä sairaalassa mukana koko päivää, monesti tämä ei pääse keskolaan ollenkaan tai korkeintaan nopealle käynnille.

Eli mihin laitat sen 2v:n tuolloin?

mun mies oli silloin isyysvapaalla, töistähän saa isyysvapaata =)

 

[Rollolainen]

[QUOTE="vieras";26345194]On osastoja mihin ei valitettavasti saa jäädä yöksi.[/QUOTE]

mutta potilashotelli löyty ainakin isommista sairaloista, sieltä saa äitikin itselleen huoneen ja kela kyllä sen korvaa tässä tapauksessa =)

 

["vieras"]

Minua ei kotiutettu sairaalasta kuopuksen jouduttua syntymänsä jälkeen teholle. 5 päivää siellä oltiin yhteensä. Kuopus ei edes ollut keskolassa, kun oli niin täyttä ja sinne sijoitettiin varsinaista keskoshoitoa tarvitsevat, meidän jo moni muukin vauva oli sitten lastenteholla, missä oli hoidettavia aivan vastasyntyneistä 16 v itsaria yrittäneisiin saakka (viereisen paikan verhon takaa kuuli väkisinkin). Keskolaan kuulema olisi sisarukset päässeet katsomaan pikaisesti, mutta tuonne lasten teholle ei saanut tulla kuin vanhemmat. Sisarukset pääsivät näkemään nuorimmaisen vasta 4 päivän vanhana, minua kävivät tapaamassa pika-pikaa vierailuaikaan, ei se sairaala heitä jaksanut oikein kiinnostaa. Isi ja mummi hoitivat heitä kotona.

 

[Scarlett O Harava]

Helppo se on sanoa miten tekis jos tulis tuollaanen tilanne jos ei oikiasti oo kokemusta siitä tilanteesta. Vois tosipaikan mieli muuttua.

Ittellä ei oo tuosta kokemusta vanhempana, mutta mä olin 10v. ku mun pikkuveli syntyi keskosena ja oli sairaalas 3kk. Mun äitinkö olis muka pitäny tuo koko aika viettää sairaalas ja unohtaa kotio kaks muuta lasta? Ja isän tehdes 3-vuorotyötä mua ja siskoa olis hoitanu joku muu? Ja paskat sanon mä.

Meiltä on matkaa tuohon sairaalaan 80km eli ei sinne niin vain joka päivä lähdetä. Isän oli pakko tehdä töitä, että perheellä on ruokaa pöytään. Isän ollessa vapaalla äiti ja isä meni sairaalaan muutaman kerran viikos. Joskus me oltiin siskon kans kotona kodinhoitajan kans ja joskus mentiin sairaalaan mukaan. Keskolaan ei kuitenkaan päästy vaan keskolan ulkopuolella kiersi parveke jonka ikkunan takaa katteltiin veljeä.

 

[Meritähti]

Oho olipas tullut vastauksia...

Joku kyseli miten poika voi - hällä ei ole missään vaiheessa ollut sen suurempaa hätää kuin että tarvitsi antibioottikuurin ja joutui siksi jäämään tiputukseen. Hyvin siis voi.

Tosiaan hän oli osastolla, jossa ei ollut mahdollista olla 24/7. Osastolta oli pakko lähteä illalla kotiin - yöpyminen vauvan luona ei siis ollut mahdollista, joten valitsin mieluummin sen että menen laittamaan 2 vuotiaan nukkumaan kuin että valvon vauvan vierellä vielä pari tuntia pidempään hänen nukkuessaan.

Joku ehdotti 2 vuotiaan ottamista mukaan, mutta flunssakauden vuoksi alle kouluikäisiä lapsia ei päästetty osastolle lainkaan kun samassa oli vastasyntyneiden teho. Mitään perhehuoneita tai vastaavia ei siis todellakaan ollut saatavilla.

Kysymys siis oli siitä että olisin voinut olla vauvan kanssa muutaman tunnin enemmän, jos olisin jättänyt esikon kokonaan näkemättä (lähtenyt sairaalaan ennen kuin hän herää ja tullut kotiin hänen jo nukahdettuaan). Öitä en vauvan kanssa olisi saanut viettää vaikka olisin miten järjestänyt asiat - jos olisin saanut yöt olla sairaalassa niin olisin kyllä ollutkin ja käynyt vaan välillä tytärtäni katsomassa.

 

["vieras"]

Meillä esikoinen oli 1v7kk iässä viikon sairaalassa, kotona oli 1kk ikäinen vauva. Olimme sairaalassa esikoisen kanssa 24/7 siten, että vuorottelimme mieheni kanssa vuorokauden välein. Sairaalahuoneen eristyshuoneen eteisessä vaihdoimme vauvan kopan vuorokauden välein, toinen jäi sairaalaan ja toinen lähti vauvan kanssa kotiin. Vauvalla satui olemaan 5pv.n imetyskielto äidinmaidon keltaisuuden vuoksi, joten eipähän tarvinnut mietiä imetysasioitakaan. Koko ajan oli silti huono omatunto, oli sitten sairaalassa tai koona

 

[kihgo]

Siellä "pitäisi" olla voimavarojen mukaan.

Mutta jos perheessa on kaksi vanhempaa (kuten aloittajan viestistä arvaisin, "poikamme", voin olla väärässäkin), niin voihan toinen olla aina kun vain mahdollista sairaalassa ja toinen muiden lasten kanssa, vuorotellen. Ei sen enempää sairaalassa olijaa kuin kotona olevaa lasta tarvitse yksin jättää ruokataukoa tai siirtymää pidemmäksi aikaa?

Mutta siis, voimavarojen mukaan. Aloittajan tilanteessa luulisin, että meidän taloudesta toinen olisi lähtenyt sairaalalle heti kun sinne vaan saa mennä ja toinen olisi keskittynyt esikoiseen aamun, jossain vaiheessa vaihto ja ilta toisin päin. Tms. Imetys tietysti voisi painottaa äitiä sairaalaan, mutta ei se poissulje sitä etteikö isä voisi olla siellä silloin kun äiti ei pysty, jaksa tai halua.

Ai niin, ja nälviminen ja vittuilu ei kuulu asiaan missään olosuhteissa.

 

[Draumsyn]

Aika outoa käytöstä kyllä hoitajilta tuollainen syyllistäminen. Minä olin aikanaan jopa vähän lyhempiä päiviä vauvani kanssa (lähdin usein kuuden aikaan pois, koska mies tarvitsi auton päästäkseen yövuoroon töihin) eikä ikinä sanottu, että pitäisi olla pitempään. Päin vastoin kehotettiin aika suorasanaisesti välillä häipymään. Piti kuulemma levätäkin välillä.

Minua ei siis kotona odottanut kukaan, lapsi oli esikoiseni.

 

[Mummeliisa]

Omat lapset eivät ole pidempiä aikoja sairaalassa olleet. Pisin taitaa olla kuopuksen vauvana sairastama rs-viruksen aiheuttama keuhkoputken tulehdus. Silloin oli sairaalassa 4 vrk ja minä mukana koko sen ajan.
Kolme isompaa olivat ensin kotona isän kanssa ja sitten mummolassa.

Lapsenlapsista yksi syntyi dramaattisten käänteiden jälkeen erityislapsena. Oli ensimmäiset 7 elinviikkoaan sairaalassa reilun 300 kilsan päässä kotoa. Se ajan äitinsä, isänsä, minä, mieheni ja silloin kuukauden ikäinen oma vauvammme asuimme siellä sairaalapaikkakunnalla (nukuimme yöt hotlassa) ja vuorottelimme siinä, kuka kulloinkin päivysti vauvan luona - niinä aikoina kun emme olleet sairaalassa kaikki.

6 vanhempaa lastani kävi muutaman kerran siskonlastaan katsomassa ja kantoivat toki tästä huolta, mutta muuten keskittyivät kodin ja toistensa hoitamiseen.

 

[piina]

Itselläni ei ole lapsista ollut sairaalassa kuin yksi kaksi päivää ja kertaakaan en käynyt häntä katsomassa Vierustoverin äiti oli ollut sielä lähes kokoajan. Itseasiassa olisin käynyt, jos olisin tiennyt, että hän jääkin vielä toiseksi yöksi (ensimmäisenä hän joutui yllättäen leikkaukseen), mutta joutuikin jäämään, kun isänsä oli häntä jo hakemassa. Hyvin hän pärjäsi sielä ilman äitiäkin.

 

["vieras"]

Lapseni on nyt ollut sairaalassa yli 4 kuukautta. Ensin 2kk vastasyntyneiden teholla ja sitten jatkohoidossa. Joka päivä olen hänen luonaan 4-7 tuntia. Kotona ei ole vanhempia lapsia.

Omien voimavarojen ja tilanteen mukaan ollaan lapsen luona sairaalassa. Joskus vaikka vaan piipahdetaan. Henkilökunta ei ole arvostellut missään vaiheessa sitä, miten paljon/vähän olen ollut lapseni luona.

 

[piina]

Siellä "pitäisi" olla voimavarojen mukaan.

Mutta jos perheessa on kaksi vanhempaa (kuten aloittajan viestistä arvaisin, "poikamme", voin olla väärässäkin), niin voihan toinen olla aina kun vain mahdollista sairaalassa ja toinen muiden lasten kanssa, vuorotellen. Ei sen enempää sairaalassa olijaa kuin kotona olevaa lasta tarvitse yksin jättää ruokataukoa tai siirtymää pidemmäksi aikaa?

Mutta siis, voimavarojen mukaan. Aloittajan tilanteessa luulisin, että meidän taloudesta toinen olisi lähtenyt sairaalalle heti kun sinne vaan saa mennä ja toinen olisi keskittynyt esikoiseen aamun, jossain vaiheessa vaihto ja ilta toisin päin. Tms. Imetys tietysti voisi painottaa äitiä sairaalaan, mutta ei se poissulje sitä etteikö isä voisi olla siellä silloin kun äiti ei pysty, jaksa tai halua.

Ai niin, ja nälviminen ja vittuilu ei kuulu asiaan missään olosuhteissa.

Eiköhän paljon riipu siitä, että paljonko sairaalaan on matkaa. Jos sairaalaan on tunnin parin matka, niin ei siinä montaa päivää jaksa edestakas ajella eli aamulla sinne ja illalla takaisin saa riittää. Mietin vain sitä, jos isompaa sisarta pidettaisiin päivässä 4-8h autossa, kun vanhemmat tekisivät vahdinvaihtoja.