Miten opettaa lapsi nukahtamaan itsekseen?

[äippä]

Meillä nyt 11kk muksu on aina vaatinut hyssyttelyä ja silittelyä nukahtaakseen. Nyt olisi pikkuhiljaa tarkoitus opettaa hänet nukahtamaan itsekseen. Ihan vaan syksyn päivähoidonkin vuoksi.

Kuinka tämä käytännössä pitäisi tehdä "oikein"? Lapsi alkaa heti huutamaan kun poistun huoneesta, palaan heti takaisin ja otan syliin kunnes rauhoittuu. Ja tätä samaa toistetaan parhaimmillaan tunti. En haluaisi huudattaa lasta vaan mennä heti kun hätääntynyt itku alkaa. Itku on heti hätääntynyttä eikä mitään kitinää.

Nyt olemme kokeilleet tätä tapaa n. viikon eikä mitään tuloksia ole näkyvillä, tuntuu että enemmänkin lapsi nyt tarkkailee että onhan joku varmasti siinä vierellä. Jossain keskusteluissa sanottiin lapse oppivan nukahtamaan jopa viikossa mutta tosiaan meillä ei tunnu mitään edistystä tapahtuneen.

 

[Miitoo]

Meillä se meni niin, että ensin istuin reilun viikon siinä pinniksen vierellä, en koskenut enkä jutellut enää hyvän yön toivotusten jälkeen. Jos itku meni ihan mahdottomaksi, niin silittelin ja halasin lasta niin, että hän oli kuitenkin omassa sängyssään. Pois en nostanut missään vaiheessa enää sängystä, kun olin lapsen sinne laittanut.

Viikon kuluttua aloin pikkuhiljaa hivuttautua kohti ovea istumalla tuolilla, jota siirsin aina parin illan välein lähemmäs ovea. Olin kuitenkin huoneessa, eli lapsi näki minut sängystään. Sitten, kun siltä alkoi tuntua, lähdin huoneesta kokonaan pois, kuitenkin reagoin nopeasti itkuun, eli kävin näyttäytymässä ja sanoin vain, että nyt on yö ja nyt nukutaan.

Koko hommassa meni n. kuukausi, ja nyt pikkuinen jää reippaasti yksin nukahtamaan omaan sänkyyn... Mun mielestä tää on toiminu meillä hyvin, olin varautunut pidempäänkin vetkutteluun, kun on kaikessa muussakin niin himputin kovapäinen lapsukainen, äitiinsä tullut... Mutta siis hiljalleen hyvä tulee, näin ainakin meillä!!

 

[moikka]

Meillä se meni niin, että ensin istuin reilun viikon siinä pinniksen vierellä, en koskenut enkä jutellut enää hyvän yön toivotusten jälkeen. Jos itku meni ihan mahdottomaksi, niin silittelin ja halasin lasta niin, että hän oli kuitenkin omassa sängyssään. Pois en nostanut missään vaiheessa enää sängystä, kun olin lapsen sinne laittanut.

Viikon kuluttua aloin pikkuhiljaa hivuttautua kohti ovea istumalla tuolilla, jota siirsin aina parin illan välein lähemmäs ovea. Olin kuitenkin huoneessa, eli lapsi näki minut sängystään. Sitten, kun siltä alkoi tuntua, lähdin huoneesta kokonaan pois, kuitenkin reagoin nopeasti itkuun, eli kävin näyttäytymässä ja sanoin vain, että nyt on yö ja nyt nukutaan.

Koko hommassa meni n. kuukausi, ja nyt pikkuinen jää reippaasti yksin nukahtamaan omaan sänkyyn... Mun mielestä tää on toiminu meillä hyvin, olin varautunut pidempäänkin vetkutteluun, kun on kaikessa muussakin niin himputin kovapäinen lapsukainen, äitiinsä tullut... Mutta siis hiljalleen hyvä tulee, näin ainakin meillä!!

Tämä tapa kuulostaa todella hyvältä!! Olen kuullut, että näin se periaatteessa "pitäisikin" tehdä. Minkä ikäinen lapsi oli kyseessä?

 

[Miitoo]

Meillä se meni niin, että ensin istuin reilun viikon siinä pinniksen vierellä, en koskenut enkä jutellut enää hyvän yön toivotusten jälkeen. Jos itku meni ihan mahdottomaksi, niin silittelin ja halasin lasta niin, että hän oli kuitenkin omassa sängyssään. Pois en nostanut missään vaiheessa enää sängystä, kun olin lapsen sinne laittanut.

Viikon kuluttua aloin pikkuhiljaa hivuttautua kohti ovea istumalla tuolilla, jota siirsin aina parin illan välein lähemmäs ovea. Olin kuitenkin huoneessa, eli lapsi näki minut sängystään. Sitten, kun siltä alkoi tuntua, lähdin huoneesta kokonaan pois, kuitenkin reagoin nopeasti itkuun, eli kävin näyttäytymässä ja sanoin vain, että nyt on yö ja nyt nukutaan.

Koko hommassa meni n. kuukausi, ja nyt pikkuinen jää reippaasti yksin nukahtamaan omaan sänkyyn... Mun mielestä tää on toiminu meillä hyvin, olin varautunut pidempäänkin vetkutteluun, kun on kaikessa muussakin niin himputin kovapäinen lapsukainen, äitiinsä tullut... Mutta siis hiljalleen hyvä tulee, näin ainakin meillä!!

Tämä tapa kuulostaa todella hyvältä!! Olen kuullut, että näin se periaatteessa "pitäisikin" tehdä. Minkä ikäinen lapsi oli kyseessä?

Meidän pojankoltiainen oli tällöin 1v1kk =) Kerran aikaisemminkin yritettiin vähän ennen vuoden ikää, mutta illat menivät vaan huonompaan suuntaan, ja reilu viikon jälkeen lapsi alkoi huutamaan hysteerisesti jo kun lähti häntä viemään makuuhuoneeseen... Rauhoitimme silloin tilanteen ja kokeilimme reilun kuukauden päästä uudelleen, niin onnistui paljon paremmin!