Lilla-rouva
Odottelen tässä kaikessa rauhassa esikoistani. Töissä käydään vielä. Kuitenkin huolettaa se, miten osaan olla yhtä-äkkiä kotona pienen lapsen kanssa, kun on tottunut tähän asti olemaan aina töissä. Totta kai vapaa-aikaakin on ollut, mutta se että jää pois kokonaan pitkäksi aikaa työelämästä ja virikkeellisestä toiminnasta, latistaako se ? Pelkään jo nyt, että masennun kotona olemiseen, ainaiseen vaipanvaihtoon ja aikuiskontaktien puutteeseen. En ole superseurallinen ihminen, vähän ujokin olen, vaikka haaveilen, että lyöttäytyisin vauvakahviloihin yms, joissa tapaisi muita samassa tilanteessa olevia. Ennen vauvan syntymää muutamme toiselle paikkakunnalle, joten ympäristökin on sitten ihan uusi ja outo. Ajattelen, että alkuunhan menee aikaa siihenkin, että opetten uutta ympäristöäni, mutta sitten kun kaikki on jo tuttua. Voiko baby bluesin ehkäistä jotenkin ? kertokaa tuntemuksianne !