Miten olisit menetellyt eskarilaisen kanssa (pissasi housuihinsa)

[eskarilaisen äiti]

Kun hain eskarilaisen tänään, oli tulossa suoraan jumpasta, ja sanoi kastelleensa housunsa johonkin. Kuulemma portaissa oli ollut märkää ja liukastui tms. Kotiin kun päästiin, lapsi meni itse vaihtamaan housunsa ja meni saman tien pissallekin. Vieläkin puhui minulle että kun oli kurja kun housut kastuivat, ihan muina miehinä. Hänen käytöksestään huomasin ettei ihan totta puhu, ja kävin haistamassa housuja, jotka haisivat selvästi pissalta.

Ei siinä mitään, vahinkoja sattuu (tälle lapselle ei tosin ole pissavahinkoa sattunut moneen vuoteen). Lapsi on sen verran arka ettei välttämättä uskalla kesken jumpan sanoa että pitää päästä vessaan. Ja ihan hyväkin että keksii jonkun hätävalheen kavereille, jos joku huomaa märät housut (onneksi oli tänään sellaiset housut, joista ei helposti näkynyt). Mutta. Olisiko minun silti pitänyt ottaa asia puheeksi ja sanoa ettei minulle kannata valehdella, vaan voi kertoa jos on sattunut vahinko? Vai kunnioittaa lapsen yksityisyyttä ja antaa asian olla?

Tunnistan lapsessa itseni samanikäisenä, valehtelin moniakin asioita kirkkain silmin, enkä uskaltanut mistään vaikeista aiheista puhua. Toisaalta olisi ollut ehkä kiva että vanhemmat olisivat rohkeammin ottaneet puheeksi niitä hankalia aiheita, toisaalta olen aina halunnut että yksityisyyttäni kunnioitetaan ja saan hoitaa asiat omalla tavallani. Tässä nyt pitäisi jonkinlaista rajanvetoa tehdä, miten aion menetellä omien lasteni kanssa.

 

[vieras]

En puuttuisi asiaan, lasta hävettää ihan selvästi. Jos se alkaa toistumaan niin puhuisin lapselle, sanoisin että pissavahinko voi tulla isollekin ja ihan aikuisellekin eikä sitä tarvitse hävetä, äiti ei naura eikä suutu eikä kerro kenellekään.

 

[hmm]

Kyllä mä olisin jutellut ja sanonut, että vanhemmille voi ja pitääkin uskaltaa kertoa nolotkin asiat. Mitä jos vaikka onkin pissatulehdus?

 

[ekana vastannut vieras]

Kyllä mä olisin jutellut ja sanonut, että vanhemmille voi ja pitääkin uskaltaa kertoa nolotkin asiat. Mitä jos vaikka onkin pissatulehdus?

Ajattelin aivan samaa mutta sitten pohdin että pissatulehduksessa tulee varmasti useammin pissa housuun, ei vain kerran.

 

[vieras]

Ottaisin asian puheeksi hellävaroen ja rohkaisisin menemään ajoissa vessaan. Sanoisin ettei asiaa hävetä tarvitse.

 

[Hp]

Olisin kyllä ottanut asian puheeksi, kyllä ton ikäiselle voi vielä vahinkoja tulla ja kouluakin varten on hyvä oppia luottamaan aikuiseen ja siihen, että aikuiselle voi mennä aina kertomaan ja toisaalta se, että katsoo valehtelemisen läpi sormien tossa vaiheessa ei ehkä ole hyvä asia.

 

[vieras]

Sanoisin vaikka ihan kevyesti iltapalalla jotain tällaistä: "tiedäthän sitten, että joskus voi käydä niinjaniin, eikä se haittaa, viet sitten housut pyykkiin ja kerrot äidille niin tiedän pestä ne", tai sitten sopivalla hetkellä. Näin lapsi ei "jää kiinni", mutta kuitenkin tietää että voi puhua sinulle.

 

[Minttu]

Mä varmaan ottaisin asian puheeks just sen takia että lapsi oppis ehkä avautumaan helpommin asioista jos niistä puhutaan vaikka ne olis noloja tai epämiellyttäviä.
Voisko asian ottaa esille jotenkin niin että olisit huomannut housuja pyykkiin laittaessa että haisevatkin pissalle, että kävikö sittenkin vahinko. Mut just sitä painottaisin että siinä ei ole mitään pahaa vaan että vahinkoja sattuu ja äidille voi niistäkin kertoa. Jos sen koittais jotenkin tuoda esille niin että se kasvattais sitä luottamusta äidin ja lapsen välillä.
Mä olen itse ollut lapsena just sellainen etten pystyny puhumaan mistään tuollaisista ja olisin kyllä toivonut toisin.

 

[mä]

Vahinkoja sattuu kaikille. Meillä kans lapsi aristeli kertoa pissavahingoista, mutta aristelu loppu siihen kun kerran aivastin tosi lujaa ja lirahti itellä tilkka housuihin. Sanoin sitten reippaasti ääneen, että sattuipas äidille nyt hassu vahinko, kun pissaa lirahti housuun ja reilusti menin pikkarit vaihtamaan. Sen jälkeen ei lapsi enää ujostellut

 

[Lilli]

Mitä jos rohkaisisit muuten vain, vaikka jonkin ajan kuluttua, niin, ettei lapsi yhdistä sitä enää tähän pissajuttuun. Juttelisit, kuinka aina kannattaa äidille kertoa ja että totta pitää puhua. Voit keksiä muita esimerkkejä, millaisissa tilanteissa..

 

[vieras]

Minä muistuttaisin käydä aina vessassa ennen jumppaan menoa.

 

[vieras]

älä nyt heti puutu asiaan, mutta tarkkaile tilannetta. jos rupeaa toistumaan niin sitten alat vaan muistuttaa lasta että ennen sitä ja tätä pitää käydä vessassa. monille tulee eskari-iässä yökastelua ym. vaivoja, mutta niihin on onneksi hoitoja.

 

[ap]

Mä varmaan ottaisin asian puheeks just sen takia että lapsi oppis ehkä avautumaan helpommin asioista jos niistä puhutaan vaikka ne olis noloja tai epämiellyttäviä.
Voisko asian ottaa esille jotenkin niin että olisit huomannut housuja pyykkiin laittaessa että haisevatkin pissalle, että kävikö sittenkin vahinko. Mut just sitä painottaisin että siinä ei ole mitään pahaa vaan että vahinkoja sattuu ja äidille voi niistäkin kertoa. Jos sen koittais jotenkin tuoda esille niin että se kasvattais sitä luottamusta äidin ja lapsen välillä.
Mä olen itse ollut lapsena just sellainen etten pystyny puhumaan mistään tuollaisista ja olisin kyllä toivonut toisin.

Tämä voisi olla hyvä konsti, täytyy huomenna pyykätä Olen samaa mieltä, että olisi varmasti minullakin ollut helpompaa kun olisin pystynyt puhumaan kaikista hankalista asioista. Ehkä sen takia nyt mietinkin otanko asian puheeksi vai en, koska en ole tähän päivään mennessäkään oppinut tällaisista puhumaan.

 

[moi]

Mä taisin olla saman ikäinen, ku olin kesäleirillä. Se oli siis sellanen leiri et siel oltii päivällä jonku aikaa ja sit vanhemmat haki aina kotiin. No yks kerta mua pissatti ihan kauheasti, odotin siinä tien varressa isää ja teki mieli mennä pissalle ojaan mut en kehdannu. Pissasin sit housuun ja kerroin isälle et kaaduin rapakkoon. Varmaan just samaan tyyliin monta kertaa harmittelin ku silleen kaaduin rapakkoon. Varmaan ne kotona haisti mut ei ne onneks mitää sanonu

 

[luumu]

Mulle tuli pissi vahinko ala-asteella..eppuluokalla ekoina päivinä kun en uskaltanut pyytää lupaa käydä vessassa..Mulle siis olisi pitänyt kaikkien painottaa etä saa pyytää lupaa jos on hätä.Ei mua kyllä kiusattu,ainakaan muistaakseni mutta itseäni hävettää vieläkin se

 

[voi]

Voi jeesus sentään.

Mimmosia ihmisiä teitä onkaan. Sitten ihmettelette avioliitoissanne, mitä tuo mies ajattelee, kun ei se puhu jne.

Totta kai asiasta puhutaan! Eihän siinä ole mitään noloa puhua ja käsitellä asia.

Jos et ota asiaa puheeksi, lapsi luulee, että on oikein valehdella.

Minä kai olisin ihan heti jo sanonut, että nämä housuthan haisee pissalle. Huumorilla vetänyt sitten jutun ja sit jutellut, ettei haittaa mutta totta pitää aina puhua.

Oli ahdistava lapsena asua omassa perheessä, kun äidin kanssa ei voinut ikinä mitään jutella. Kerran 5-vuotiaana pissin housuun. Lähdin salaa kerhosta kotiin vaihtamaan vaatteita (joo, oli aivain jne.). Koskaan tästä ei puhuttu. Äitini oli kykenemätön keskustelemaan.

Arvaa ollaanko millaisissa väleissä vieläkään....Not.