Miten mun rakkaan pikku kullan käy jos äiti ei enää jaksa?

Mistä päin olet? voisin olla avuksi jos olet läheltä

 

Ymmärrän, että susta tuntuu varmasti todella pahalta just nyt!

Jos haluat, voit kirjoittaa mulle sun mielen myllerryksestä. S-posti on tea.vuorela(ät)gmail.com. Kun tuntemattomalle kirjoittaa, ei tarvitse yhtään sensuroida ajatuksiaan.

Ajatukseni on sun kanssa!

 

Lasten kasvatus vaatii voimia. Toisaalta jos lastaan rakastaa, lapsen vuoksi/avulla jaksaa eikä ajattele jättää niitä yksin tähän kovaan maailmaan. Jostain kummasta sitä voimaa kuitenkin aina löytyy. Lasten kasvatus yksin on joskus tosi rankkaa, jos vielä joutuu töissä käymään. Voisin keskustella kanssasi monenlaisista asioista, ehkä juuri samankaltaisita ongelmista kuin sinulla on. Ota ihmeessä vaikka lapsen isään yhteyttä kasvattakaa lapsi yhdessä mikäli mahdollista. Lapsi tarvitsee molempia. Tiedän että se voi olla vaikeaa. Minä olen yksinäiseksi tuntenut oloni monet vuodet. Nuorin lapseni ei ole vusia sitten tulleen eron jälkeen ollut äidillään kuin yhden yön. Lasteni takia olen jaksanut kohtalaisen hyvin. Paljon on elämään mahtunut kaikenlaista ikävää. Yksin yöllä valvomista ja miettimistä,itkemistä ym.. Jotenkin se on vain vahvistanut suhtautumista elämään.
Halusin vain kertoa tässä et kyllä sinäkin jaksat. Yksin lasten kanssa jääneet Isä tai Äiti kokee monesti itsensä yksinäiseksi ja kaipaisi välillä toisen aikuisen seuraa lasten lisäksi. Omaa vapaata on yleensä vasta silloin kun lapsi nukkuu.Itselläni sen ikäinen et omaa aikaa jää monesti vasta yöaikaan kaiken omien asioiden tekemiseen. Monesti on tuntunut ettei tätä mitenkään jaksa, eikä tämä ole ihmisen elämää. Olen kuitenkin nykyään tyytyväinen olotilaani.
Meitä on varmasti monia muitakin yksinäisiä lasten kasvattajia joilla on ja on ollut ja on ongelmia.
Vahingossa tälle palstalle tulin, enkä voinut olla kommentoimatta.Sinä olet rakastettava ihminen. Lapsesi tarvitsee sinua, elä luovuta. Olet vielä nuori, luulen et moni asia kerkiäsi vielä muuttua paremmaksi.
Kun kirjoitit tänne, olihan sekin jo ilmaisu et haluat jotain tapahtuvan parempaan suuntaan. Kyllä sinä selviät, kuulut niihin selviytyjiin. Voisin kyllä jutella kanssasi jos se auttaisi yhtään?
Terkuin yksi Isä

 

Sinulla raskaushormonit vaikuttaa niin että olet tavallista herkempi erilaisille tuntemuksille.
Olet vielä aika ok, kun pystyt tuntemaan rakkautta pientä lastasi kohtaan!!
Onko sinulla sukulaisia, ystäviä?
entä lapsen isä?
Suosittelen ettet välttämättä puhu neuvolassa esim. itsemurha-ajatuksista.
Vaikka siellä autetaan ihmisiä, voit saada sossun tädit perääsi.
On diakonissaa, mielenterveysseuraa, kriisikeskuksia ym.
Puh. 010195202- valtakunnallinen kriisipuhelin.
Olen itsekin soittanut sinne.
Ulkoilkaa yhdessä lapsen kanssa, se parantaa mielialaa.
Ajattele hyviä asioita
ja ota yhteyttä toiseen ihmiseen!!

 

annat lapsen hostaa vaan, ne kyllä hyvin hoitaa

 

Älä hyvä ihminen luovuta, itse tiedän tosi hyvin kun ei ole ketää..lapsien mummotki ei valittavat paljon eikä käyvät katsomassa mutta lapsien takia kannatta yritä ja jaksa elää! itken ja teke mieli huuda mutta kun aamulla näen onnellinen taaperon hymy ,se on se mikä pelasta ja anna voima. Yritä ja elää edes pojan ja vauvan takia, näytä kaikille että sinä pystyt

 

Tuntuu että kuolen kohta kun olen niin loppuunpalanut, en jaksa enään mitään, kokoajan vaan itkettää, hegittäminenkin on raskasta. Miten tästä eteenpäin?

Tähän tilanteeseen on tultu monesta syystä. Kaikista pahin niistä on se, että koen etten lukuisista syistä ja tempauksista voi luottaa mieheeni pätkääkään, tunnen etten saa mitään arvostusta tai kunnioitusta häneltä, vaikka annan 150% itsestäni meidän perheen eteen, siltikkään se ei ole mitään. Tosi usein saan kuulla haukkuja mieheltäni, vaikka hän itsekkin myöntää ettei niissä ole mitään perää, silti ne kaihertaa mieltä ja jää takaraivoon muistuttamaan...
Tilanne on mennyt niin pitkälle, että seksin jälkeen minulla on pitkään tosi hyväksikäytetty olo, enkä edes oikeasti haluaisi seksiä hänen kanssa, ajatuskin ahdistaa. Koen etten voi harrastaa seksiä ihmisen kanssa johon en voi luottaa...

Eilen sitten tapahtui asioita, jotka oli kuin se viiminen korsi kamelin selässä, nyt en jaksa muuta kun itkeä ja maata, on niin paha olla, välillä tulee raivokohtaus, sitten taas epätoivo ja itku....

mietin, että miksei kukaan pidä huolta minusta, miksei kellään kiinnosta minun hyvinvointi.

 

Tuntuu että kuolen kohta kun olen niin loppuunpalanut, en jaksa enään mitään, kokoajan vaan itkettää, hegittäminenkin on raskasta. Miten tästä eteenpäin?

Tähän tilanteeseen on tultu monesta syystä. Kaikista pahin niistä on se, että koen etten lukuisista syistä ja tempauksista voi luottaa mieheeni pätkääkään, tunnen etten saa mitään arvostusta tai kunnioitusta häneltä, vaikka annan 150% itsestäni meidän perheen eteen, siltikkään se ei ole mitään. Tosi usein saan kuulla haukkuja mieheltäni, vaikka hän itsekkin myöntää ettei niissä ole mitään perää, silti ne kaihertaa mieltä ja jää takaraivoon muistuttamaan...
Tilanne on mennyt niin pitkälle, että seksin jälkeen minulla on pitkään tosi hyväksikäytetty olo, enkä edes oikeasti haluaisi seksiä hänen kanssa, ajatuskin ahdistaa. Koen etten voi harrastaa seksiä ihmisen kanssa johon en voi luottaa...

Eilen sitten tapahtui asioita, jotka oli kuin se viiminen korsi kamelin selässä, nyt en jaksa muuta kun itkeä ja maata, on niin paha olla, välillä tulee raivokohtaus, sitten taas epätoivo ja itku....

mietin, että miksei kukaan pidä huolta minusta, miksei kellään kiinnosta minun hyvinvointi.

:hug:
Älä anna kenenkään työntää alaspäin!