Tuntuu että kuolen kohta kun olen niin loppuunpalanut, en jaksa enään mitään, kokoajan vaan itkettää, hegittäminenkin on raskasta. Miten tästä eteenpäin?
Tähän tilanteeseen on tultu monesta syystä. Kaikista pahin niistä on se, että koen etten lukuisista syistä ja tempauksista voi luottaa mieheeni pätkääkään, tunnen etten saa mitään arvostusta tai kunnioitusta häneltä, vaikka annan 150% itsestäni meidän perheen eteen, siltikkään se ei ole mitään. Tosi usein saan kuulla haukkuja mieheltäni, vaikka hän itsekkin myöntää ettei niissä ole mitään perää, silti ne kaihertaa mieltä ja jää takaraivoon muistuttamaan...
Tilanne on mennyt niin pitkälle, että seksin jälkeen minulla on pitkään tosi hyväksikäytetty olo, enkä edes oikeasti haluaisi seksiä hänen kanssa, ajatuskin ahdistaa. Koen etten voi harrastaa seksiä ihmisen kanssa johon en voi luottaa...
Eilen sitten tapahtui asioita, jotka oli kuin se viiminen korsi kamelin selässä, nyt en jaksa muuta kun itkeä ja maata, on niin paha olla, välillä tulee raivokohtaus, sitten taas epätoivo ja itku....
mietin, että miksei kukaan pidä huolta minusta, miksei kellään kiinnosta minun hyvinvointi.